Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers Down Home Kivessä 19.5.2022

 

Kertaus on opintojen äiti sanoo vanha kansa, johon me kaikki liitymme ennemmin tai myöhemmin, mikäli siis onni on myötä. Toinen kerta on ensimmäinen askel kertauksessa ja tapauksesta riippuen se voi olla joko huono tai hieno kokemus.

Vanhaa brittibluesia, ja sen johdannaisia, ei Down Home Kiven illanvietoissa ole ylenmäärin ollut tarjolla. Kevätlukukauden päättänyt kokoontuminen tarjosi kuitenkin genren suomalaista kärkimusisointia, kun Kiven lavan otti haltuunsa, toista kertaa, Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers. Kokoonpanossa musisoivat kitaraa rankaisevan maestron itsensä lisäksi Hannu Sorsa koskettimet ja laulu, Harri Vainikka basso ja Teemu Sarjamo rummut. Soittimien osalta pieni pettymys oli se, että Rantamäki ei keikan aikana tarttunut lainkaan lap-steeliinsä, vaikka se mukana olikin.

Ohjelmiston suhteen ei mitään yllätyksiä koettu, vaan bändi soitti suurinpiirtein samanlaisen keikan kuin ensimmäiselläkin Kiven keikallaan. Yleisölle siis tarjoiltiin vahva annos muiden muassa sellaisilta nimiltä kuin Cream, John Mayall's Bluesbreakers, Peter Green's Fleetwood Mac, Tempest, Juicy Lucy ja Procol Harum. Nuo kolme viimeksimainittua eivät ehkä suoraan blues-otsikon alle mene, mutta ei näiden hienojen yhtyeiden musiikkia turhan usein pääse nykyään kuulemaan elävänä, joten kyllä nekin maistuivat allekirjoittaneelle oikein hyvin. Kaikki kahden setin kappaleet olivat lainatavaraa.

Soitannollisesti yhtye luottaa kahteen kärkeen. Rantamäen kitara on luonnollisesti hyvin dominoiva ja kyllähän tällaista vanhakantaista kitaran soittoa kuuntelee aina mielellään. Soolo-osuudet olivat tarpeeksi pitkiä ja komppaus tiukkaa. Sorsan svengaavat koskettimet ja vahva laulu vuorottelivat oivallisesti kuusikielisen kanssa. Rytmistä vastanneet Vainikka ja Sarjamo hoitivat oman osuutensa kiitettävällä intensiteetillä. Bändin kokonaissointi oli dynaaminen ja täyteläinen.

Asianharrastajille ei tällainen covereista koostuva keikka tarjoa mitään uutta, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on erittäin hienoa että joku pitää tätäkin perinnettä elossa ja tarjoaa musiikin rakastajille mahdollisuuden kuulla näitä tänä päivänä vähemmän soitettuja klassikoita elävänä musiikkina, hyvä Ilkka ja muut jätkät!

Kiitos ja kumarrus Ilkka, Hannu, Harri ja Teemu. Onnistuneesta miksauksesta kiitos Jussulle. Tästä illasta ja koko keväästä kiitoksen ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers keikkojen järjestämisestä ja tietysti ja ennen kaikkea Heidi, Teemu ja kaikki muut Kiven ihanat ihmiset!

Oikein oivallista kesää kaikille, syksyllä nähdään, nysseommoro!

Baby Boy Varhama & The Tampere Liaison Down Home Kivessä 5.5.2022

 

Musiikin tekijöitä, ja tässä tarkoitan nimenomaan heitä, jotka itse säveltävät ja sanoittavat ja esittävät musiikkiaan, on monenlaisia. Eräät, ne myyntilistojen kärkisijoille tähtäävät, seilaavat kulloisessakin valtavirrassa ilman minkäänlaista musiikillista kunnianhimoa eikä heistä sen enempää. Sitten on niitä, joilla kyllä on oma ääni, mutta jotka sen äänen kerran löydettyään pitäytyvät siinä tyytyväisenä saavuttamaansa. Kolmas porukka koostuu niistä musiikin jättiläisistä, jotka tunnustavat juurensa, mutta kieltäytyvät jähmettymästä paikalleen ja etsivät alati uusia raivaamattomia musiikillisia korpimaita.

Down Home Kiven kevään toiseksiviimeisessä kokoontumisessa pirkanmaalaisilla juurimusiikin ystävillä oli ilo nauttia jo 60-luvulla uransa aloittaneen, Lahdesta kotoisin olevan ja nyttemmin tamperelaistuneen suomalaisen bluesmusiikin merkkihenkilön, Pentti 'Baby Boy' Varhaman, joka ehdottomasti kuuluu viimeksi mainittuun muusikoiden ryhmään, musiikista vuosikertaa 2022.

Jo ainakin kolmatta kertaa Kiven estradille noussut Baby Boy keskittyi tällä kertaa pelkästään laulamiseen ja jätti soittohommat The Tampere Liaison -nimen alle kootulle yhtyeelle. Ja mikäs oli jättää, sillä kvartetin muodostivat Masa Orpana saksofonit, Petrus Viitanen koskettimet, Juppo Paavola rummut ja Ville Rauhala basso ja nämä nimet kertovat kaiken tarpeellisen, mestareita kaikki. Kuten huomaatte, kitaroita ei nyt ollut mukana lainkaan, mutta ei se kyllä yhtään tahtia haitannut.

Bändin ohjelmisto koostui siis yksinomaan Baby Boyn omasta tuotannosta vuosien varrelta uudelleen tätä ryhmää varten sovitettuina ja kun vertaa Kiven versioita esimerkiksi miehen levyiltä löytyviin, on ero selkeä ja todistaa sekin armoitetun bluesmiehen kaavoihin kangistumattomuudesta, mikä on aina hyvä juttu.

Baby Boy kutsuu itse musiikkiaan laajennetuksi bluesiksi ja se on varsin osuva määritelmä. Blues on kaiken pohjalla, mutta siihen perinteiseen siniseen ei juututa, vaan henki kulkee vapaasti ja sävelet virtaavat ilman rajoittavia kaavamaisuuksia.

Erilaiset rytmit bluesista funkin kautta aina reggaepoljentoon asti loivat Jupon ja Villen armoitetuissa käsissä vahvan ja elävän perustuksen, jonka päälle Masa ja Petrus kutoivat upeita melodiaverkkoja ja svengaavia revityksiä ja kirsikkana kakussa Baby Boyn vokalisointi viimeisteli herkut. Valitettavasti laulu jäi, ainakin toiselle puolelle salia, ajoittain hieman soitinten alle, mikä olikin illan ainoa miinus. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin komea ja nautittava, eikä vähempää olisi tällaiselta tähtiporukalta voinut odottaakaan, sata ja yksi jänistä!

Baby Boy Varhama on yksi suomalaisen bluesin peruskivistä ja esiintyy hän sitten minkä tahansa kokoonpanon kanssa, luvassa on aina mannaa juurevan musiikin ystäville. Jos et ole, jostain kummasta syystä, vielä tutustunut miehen musiikkiin keikoilla tai levyiltä, tee itsellesi palvelus ja korjaa erheesi ensitilassa.

Kiitos ja kumarrus Pena, Masa, Petrus, Juppo ja Ville, oli tosi hieno ilta! Muita kiitoksen ansaitsevia ovat Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä, Jussu miksauksesta ja tietenkin Heidi ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.

Down Home Kiven kevätlukukausi päätetään brittibluesin sävelin, kun Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers nousevat Kiven lavalle, jo toista kertaa, torstaina 19.5.

Videot:

In the Shades of the City

Dark Clouds

I've Been One

I've Come the Hard Way

Disillusion Blues