A Tribute to Fats Domino : Jo' Buddy's New Orleans R&B Ensemble feat. Wiley Cousins Down Home Kivessä 8.3.2018

New Orleansissa vietettiin tämän vuoden Mardi Grasia helmikuun kolmantenatoista päivänä. Koska Suomi, ja Tampere siinä ohessa, jatkuvasti mainostetusta globalisaatiosta huolimatta, on, edelleen, askeleen jäljessä suuren maailman metkuista, Rasvatiistai saapui Pirkanmaalle ja Kulttuuriravintola Kiveen runsaat kolme viikkoa jälkijunassa. Yksi Down Home Kiven kevään odotetuimmista illoista myi salin täyteen jo ennakolta, eikä siinä mitään ihmettelemistä olekaan. Tarjolla oli nimittäin varsin harvinaista herkkua. Koko ilta näet omistettiin New Orleansin rollaukselle ja erityisesti Fats Dominon mainiolle musiikille.

Jo' Buddy's New Orleans R&B Ensemble feat. Wiley Cousins, Jussi ”Jo' Buddy” Raulamo kitara ja laulu, Wiley Cousins piano ja laulu, Masa Orpana ja Sami Sippola saksofonit, Tyko ”Down Home King III” Haapala rummut ja Tommi Laine basso, osoittautui yllätyksettömästi erinomaiseksi kokoonpanoksi. Jokainen muusikko oli omalla tontillaan mies paikallaan ja mikä parasta, kokonaisuus toimi kertakaikkisen upeasti. Vaikka Kivessä on vuosien varrella koettu runsaasti toinen toistaan parempia ja vaikuttavampia muusikoita ja yhtyeitä meiltä ja muualta, tämän porukan luoma svengi ja siitä huokuva musiikin tekemisen riemu nosti illan kevyesti Down Home Kiven konserttien terävimpään kärkiryhmään.

Ensimmäinen, tunnin kestänyt, setti polkaistiin käyntiin klassikolla ”The Fat Man” ja sitä seurasivat ”Let The Four Winds Blow”, ”Please Don't Leave Me”, ”Every Night About This Time”, ”Don't Lie To Me”, ”Sick & Tired” ja hyväksi lopuksi ”I'm Ready”.

Toinen, lähes puolentoista tunnin, setti puolestaan alkoi ehkäpä sillä kaikkein kuuluisimmalla Dominon laululla, ”Blueberry Hill” ja jatkui kappaleilla ”It's You I Love”, ”I'm In Love Again”, 

”I'm Gonna Be A Wheel Someday”, ”Goin' Back To New Orleans”, ”My Blue Heaven”, ”Jambalaya”, ”Liza Jane”, ”I'm Walkin'”, ”Walkin' To New Orleans”, ”Blue Monday”, ”Swanee River” ja encoreina ”Going To The River”, ”Whole Lotta Love”, ”Ain't That A Shame” ja rusettisolmun pakettiin solmi ”They All Ask'd For You”.

Tuo Whole Lotta Love ei muuten sitten ollut se Led Zeppelinin laulu ja kuten huomasitte, myös Jambalaya kuultiin vaikka sitä joku yleisön joukosta pyysi kuulla vielä kappaleen esittämisen jälkeenkin. Jussi lauloi illan kappaleista viisi ja Wiley loput paitsi Swanee Riverin, joka oli instrumentaali.

Musiikin analysoiminen ei ole koskaan kuulunut vahvimpiin puoliini ja sitä edustakoon tässä toteamus, että jätkät soittivat sekä yksilöinä että bändinä ihan helvetin hyvin. Päällimmäiseksi nousi hyvä meininki ja lämmin, iloinen tunnelma, jota eivät suinkaan haitanneet Wileyn mainiot, ja mainiosti kerrotut, jutut kappaleiden välissä muun muassa koirastaan, käynnistään alligaattorifestivaaleilla Texasissa, ja eritoten vuosien ja vuosien takaisesta hillittömästä ensikohtaamisestaan Jo' Buddyn kanssa.

Thank you very very much Wiley, Jussi, Masa, Sami, Tommi and Tyko for a fantastic evening! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ärryylle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä, ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videomateriaalia illasta tullee lähiaikoina TÄNNE.

Blogin yhteydessä on vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat, ja isompina, TÄÄLLÄ.

Allekirjoittaneen "Bluesia Kiven Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta" -kirjaa edelleen saatavana joko Down Home Kivi -illoista, Telakalta, Kivestä tai Kitarakuusta ja postitse TÄÄLTÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com