Two Timers Down Home Kivessä 3.5.2018

Eri aistien tallentamat muistikuvat ovat joskus varsin voimakkaita. Kuuluisin esimerkki tästä lienee Marcel Proustin madeleine-leivos, jonka haukkaaminen Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen ensimmäisessä osassa, Swanin tie 1 – Combray, lennättää kertojan huimalle matkalle lapsuuteensa. Itselläni on hieman saman tapainen muisto, jonka tosin herättää leikattavan tuoreen kurkun tuoksu, mutta eipä siitä enempää tässä, koska nyt on kysymys musiikista ja siten siis kuulemisesta.

Yhdeksän vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Vuonna 2009 Suomessa vieraili brittiläinen duo Two Timers. Helmikuussa se esiintyi Down Home Kivessä ja kesällä vielä Viikinsaaressa Down Home Island -tapahtumassa. Itselleni jäi noista keikoista varsin vahva muisto sekä musiikillisesti että duon jäsenten, Sarah James laulu, rytmisoittimet ja huuliharppu ja Gordon Russell kitarat ja matkalaukkubassorumpu, ystävällisyydestä ja hyväntuulisesta esiintymisestä.

Monesti olen kuluneiden vuosien aikana muistellut Sarahin ja Gordonin hienoja keikkoja Tampereella ja niinpä olinkin varsin iloinen kun kuulin Robban Hagnäsin saaneen parivaljakon taas yhteen ja kiertueelle Suomeen.

Down Home Kivessä oli varsin mukavasti porukkaa, kun Mäkisen Jukka kuulutti Two Timersin lavalle toukokuisena torstai-iltana. Mukana oli monia heidät aikaisemminkin nähneitä Down Home Kiven veteraaneja kuin myös runsaasti Two Timers -neitsyitä.

Heti ensimmäisen kappaleen ensitahdit siirsivät minut omiin alkuaikoihini Kiven yleisön joukossa ja siihen aivan omanlaiseensa tunnelmaan, jota en missään muualla ole päässyt kokemaan. Kymmenien ja taas kymmenien Kiven keikkojen jälkeen tuollaiset alkuun koetut vahvat tunnetilat ovat tasaantuneet, mutta Two Timers toi ne erinomaisen elävinä taas mieleen.

Duo ei ole vuosien vieriessä muuttunut oikeastaan laisinkaan. Se voisi tietysti olla huonokin juttu, mutta tämän kaksikon kyseessä ollen en ainakaan itse koe sitä niin. Päinvastoin, kun yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen kuulee taas ne samat laulut yhtä mukaansa tempaavasti esitettynä kuin silloin, niin se on pelkästään hieno juttu. Vaikka Sarahilla ja Gordonilla ei pitkän tauon jälkeen ollutkaan vielä kovin montaa keikkaa alla ennen Tampereen esiintymistä, homma toimi erinomaisesti. Sarahin voimakas ja eläytyvä laulu ja samaan aikaan sekä hillitön että tarkka rytmityöskentely ja Gordonin tiukka ja rikas kitarointi pelasivat yhteen täsmällisesti ja kokonaisuus pysyi kiitettävästi kuosissaan.

Duo esitti sekä omia kappaleitaan että lainamateriaalia ja meininki oli enimmäkseen kohtuullisen vauhdikasta. Sarahin ja Gordonin rustaamien rallien lisäksi kuultiin muiden muassa Led Zeppelinin, Mickey Juppin ja Willie Nelsonin kappaleita ja se kertookin olennaisen duon musiikillisesta linjasta. Siihen sopii niin Whole Lotta Love kuin Sad Songs and Waltzes -kappalekin ja ja kaikkea mahdollista niiden väliltä. Johtotähtenä on se, että sekä muusikoilla että yleisöllä on kivaa ja niinhän siinä taas kävi, että Two Timers sai yleisön jälleen kerran hyvälle tuulelle hienolla musiikillaan, kiitos ja kumarrus, sata jänistä!

Videot:

Long Gone

Good Glasses

Thank you very much Sarah and Gordon. Kiitokset myös Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle miksauksesta ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com