Knucklebone Blues Band Down Home Kivessä 18.10.2018

Down Home Kivi on lähtökohtaisesti polygenreinen juurimusiikkiklubi, jonka peruskivi on blues. Kuluvan vuoden syyslukukauden puolivälin välitilinpäätös painottuu kuitenkin jokseenkin vahvasti rokkenrollin suuntaan. Kauden kolmas istunto Million Dollar Tones -yhtyeen seurassa aloitti suuntauksen, (toki sitä harrastivat niin Billy T Band kuin Baskerykin jossain määrin),  ja viimeviikkoinen Knucklebone Blues Band, Knucklebone Oscar kitarat ja laulu, Janne Kasurinen kitarat, Mr. Hillside Kumpulainen koskettimet ja Janne Mathlin rummut, jatkoi väkevästi rokkaamista ja ennen kaikkea rollaamista.
Kyllä siitä bluesistakin päästiin nautiskelemaan riittävästi, mikä tietysti oli vähintäänkin kohtuullista ajatellen jo yhtyeen nimeä.

Tätä johdantoa ei pidä käsittää minkäänlaiseksi valitusvirreksi, sillä niin komean illan Oskari kavereineen tarjosi Kiven yleisölle, että lisää vain tällaista kiitos.
Bändin kokoonpanosta liikkui ennen keikkaa kahta erilaista tietoa ja itse odotin mielenkiinnolla kitaran, koskettimien ja saksofonin lupaavaa kolmiyhteyttä, mutta niinhän siinä kävi, että fonistia ei Kivessä näkynyt ja homma hoidettiin kahden kitaristin voimin. Alun jonkinasteinen pettymys kaikkosi hyvin nopeasti, kun Oskari ja Janne pistivät pelinsä soimaan vakuuttavalla tymäkkyydellä.

Kvartetin soittamat kaksi settiä pitivät sisällään varsin laajan ja monipuolisen kattauksen länsimaisen rytmimusiikin perusteita. Vaikka tuo jo mainittu rokkenrolli hallitsikin jossain määrin iltaa, kuulijoita hemmoteltiin myös bluesilla, rytmibluesilla ja New Orleans -rytmeillä ja sukellettiinpa pariin otteeseen aika syvälle jopa psykedeelisiinkin kuvioihin bändin omaperäisissä sovituksissa ja varsinkin Mr. Hillsiden koskettimista irtosi useampaan otteeseen myös jazzmaisia sävyjä ja soittipa bändi toisen setin alkuun Harlem Nocturne -standardinkin.

Keulahahmona hääri tietenkin Knucklebone Oscar itse. Miehen tyylikäs kitaransoitto, vakuuttava vokalisointi ja adhd:mainen lavakohkaus tarjosivat illan mittaan ylitsevuotavan annoksen herkkua niin korville kuin silmillekin. Myös Kasurinen hoiti oman osuutensa kiitettävästi ja pisti parissa soolossaan kitaran soimaan varsin mainiosti. Herra Hillsiden koskettimet muuntautuivat kappaleesta toiseen ilmeikkäästi ja loivat yhtyeen soundille tukevan perustuksen. Koskettimet hoitivat niinikään bändistä puuttuneen basson osuuden varsin tyydyttävästi. Janne Mathlin rummuissa soitti hienolla dynamiikalla ja tylsä perustakominen loisti poissaolollaan. Sekä Mr. Hillside että Mathlin myös lauloivat yhden kappaleen mieheen ja molemmat suoriutuivat tästäkin puhtain paperein.

Knucklebone Blues Bandin Down Home Kiven keikka oli itselleni syksyn ehdottomasti parasta antia Kivessä toistaiseksi. Bändin samaan aikaan tiukka ja värikylläinen musiikki ja esiintyminen olivat kympin arvoista työtä. Bändin vauhti tarttui myös yleisöön. Harvoin, jos silloinkaan, olen nähnyt sen kummemmin Kiven kuin muunkaan juurimusiikkiyleisön harrastavan tanssiksi kutsuttua liikuntamuotoa siinä määrin innokkaasti kuin nyt Knucklebone Blues Bandin musiikin viemänä. Sata ja yksi jänistä!

Iso käsi Knucklebone Blues Band! Kiitokset myös Savisaaren Simolle hienosta miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille, Lasselle ja koko Kiven mahtavalle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Shake Your Hips

Honey Hush

Who Do You Love

Worried Mind

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com