Down Home Kivi on juurimusiikkiklubi.
Blueslovers ry. on juurimusiikkiyhdistys. Sekä DHK että Blueslovers
ovat monet monituiset kerrat todistaneet sekä yhdessä että
erikseen, että niiden repertuaari on yllättävänkin laaja ja
kattaa juurevan meiningin laidasta laitaan. Itsestään selvänä
kivijalkana molemmilla organisaatioilla toimii kuitenkin blues ja
viime torstaina Blueslovers ry:n yhdessä Jukka Mäkisen kanssa järjestämä
Down Home Kivi oli perusasioitten äärellä, kun Kalifornian
Oaklandista kotoisin oleva huuliharpisti ja laulaja Mark Hummel
nousi lavalle pirkanmaalaisen yleisön eteen melkeinpä tasan
seitsemän vuoden tauon jälkeen.
Hummel esiintyi edellisen kerran
Tampereella itsenäisyyspäivänä 2011. Tuolloin paikka oli Yo-talo
ja säestäjinä toimi Tomi Leino Trio eli Tomi Leino kitara ja
huuliharppu, Jaska Prepula basso ja Mikko Peltola rummut ja kas
kummaa, samat kaverit olivat tälläkin kertaa amerikkalaisvieraan
kanssa asian äärellä. Ainoa ero edelliseen keikkaan oli se, että
Down Home Kivessä Tomi keskittyi kitaraan ja jätti harputtelun
kokonaan Markille. Ja mikäs oli jättää, onhan mies yksi maailman
arvostetuimmista bluesharpisteista tällä hetkellä.
Median suosiollisella avustuksella Kivi
oli varattu loppuun jo ennakkoon ja moni jäi valitettavasti ovien
ulkopuolelle. Erityisesti ilahdutti, että paikalle oli saapunut
paljon ihmisiä vakiojoukon ulkopuolelta.
Monesti konserteissa käydessä, ja
varsinkin jos ei ole nähnyt esiintyjää ennemmin, ilta tarjoaa
yllätyksiä. Tällä kertaa illan juoni ja draaman rakenne olivat
selkeitä sekä ennakkoon että jälkikäteen. Blues oli illan
epistola ja sitä kuultiin niin hitaina kuin reippaampinakin
versioina. Mitään yllätyksiä ei siis laariin satanut, mutta eipä
niitä varmaan kukaan kaivannutkaan. Kun lavalla on yksi Suomen
terävimpään kärkeen kuuluvista bluesyhtyeistä ja Mark Hummelin
kaltainen huippuharpisti, sitä vain nauttii, ja nauttii, ja
nauttii...
Hummelin älykäs, dynaaminen ja
voimakas harpun soitto tarjosivat illan komeimmat hetket. Tomin
kitara puolestaan soi tutun upeasti ja toi hienoa väriä musiikkiin
sekä sooloissa että säestyksessä. Erityisesti Markin sooloissa
ilahdutti se, että niitä ei pätkäisty turhan lyhyiksi, vaan mies
soitti tarpeeksi pitkään jotta intensiteetti pääsi kasvamaan
riittävän tuimaksi ja kuulija pääsi maiskuttelemaan makoista
juurimehua koko rahan edestä. Hummel hoiti myös vokalisoinnin ja
vaikkei miehen laulu nyt harpunsoiton tasolle noussutkaan, selviytyi hän siitäkin
aivan kunnialla. Mitä taas tulee Talonmiehiin, niin Jaska ja Mikko
olivat juuri niin hyviä, kuin sata edellistäkin kertaa Down Home
Kivessä. Rytmi rullasi ja rollasi ja hommat olivat sanalla sanoen
hanskassa ja hanskat tallessa.
Blues, niin kuin mikä tahansa musiikki,
voi olla hienoa ja nautittavaa tai sitten tylsää kelaamista ilman
vähäisintäkään inspiraatiota. Down Home Kivessä olen
puolitoista kertaa kuullut jälkimmäistä laatua ja kymmeniä ja
taas kymmeniä kertoja edellistä. Viime torstain keikka kuului
ehdottomasti positiivisiin DHK -keikkoihin ja niistäkin vielä sinne
kärkisakkiin, sata ja yksi jänistä!
Thank you Mark, Tomi, Jaska and Mikko,
great evening! Kiitokset myös Savisaaren Simolle ykkösluokan
miksauksesta, Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja
Heidille, Lasselle ja koko Kiven mahtavalle porukalle huollosta ja
huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki
kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti