Masa Orpana Honk Down Home Kivessä 29.11.2018

Down Home Kiven syyslukukausi alkaa lähestyä horisonttia. Toiseksi viimeisessä istunnossa lavalle nousi toista kertaa klubin historiassa Masa Orpana Honk, Matti-Juhani Orpana saksofonit, Saku Järvinen koskettimet, Jonni Seppälä kitarat ja laulu, Juppo Paavola rummut ja Ville Vallila basso. Yhtyeen edellisellä, ja ensimmäisellä, vierailulla Kiven lavalla helmikuussa 2016 se toimi kvartettina ilman Järvistä ja silloin Masa soitti fonien lisäksi poikkihuilua.

Raulamon Jussin tuurattua Intiaan vingahtanutta Mäkisen Jukkaa ansiokkaasti kuuluttajana ja Masan esiteltyä yhtyeen ja kerrottua, että illan teemana olisi rytmibluussi, päästiin itse asiaan Bill Doggettin Quaker Cityn tyylikkäästi svengaavin sävelin. Tyylikäs ja lämmin svengi olikin se juttu, joka illasta jäi päällimmäisenä mieleen huipputaidokkaan soiton lisäksi. Bändi toimi kuin ajatus ja homma oli pelkkää napakymppiä jokaisen muusikon kohdalla niin yhdessä kuin erikseenkin. Mielelläni olisin kuullut Masan soittavan myös huilua, mutta Järvisen upea kosketintyöskentely kautta illan kyllä enemmän kuin korvasi tämän pienen puutteen.

Bändi soitti tuttuun Kiven tapaan kaksi settiä ja yli kaksi tuntia yhteensä kestänyt keikka sisälsi niin omaa kuin lainattuakin materiaalia. Keikalla Masa Orpana Honk julkaisi toisen levynsä, nimeltään yksinkertaisesti Honk, ja tietysti sen kappaleet olivat saaneet näkyvän osan illan settilistassa. Tuo levy on muuten aivan perhanan hienoa musiikkia tulvillaan ja erinomainen lahjavinkki jokaiselle makoisasta juurimehusta nauttivalle musiikin ystävälle joulun rospuuttoa lieventämään. Keikasta poiketen levy on puhtaasti instrumentaalinen.

Kaikki keikan kappaleet olivat täyttä asiaa, mutta pari kappaletta jäi erityisesti mieleen. Dexter Gordonin Soul Sister oli kertakaikkisen pysäyttävä kokemus. Masan foni ja Järvisen koskettimet vuorottelivat tämän untuvanpehmeästi keinuvan valssin kärjessä tavalla, joka ei jättänyt mitään toivottavaa muun yhtyeen kompatessa herkullisen pidättyvästi, mannaa taivaasta. Toinen suuren vaikutuksen tehnyt kappale oli Henry Gloverin rennosti tyylittelevä Backwoods. Sen aikana Masa jalkautui yleisön joukkoon ja kiersi koko salin tervehtien fonillaan kaikkia paikalle saapuneita musiikin ystäviä. Vaikka useimmilla käymilläni keikoilla nautinkin suuresti musiikista, niin liikutus harvemmin tunkeutuu mieleeni, mutta nyt pääsi aikuiselle(?) miehelle käymään juuri niin.

Olipas todella hieno keikka ja liitänpä tähän muutaman suoran lainauksen muun yleisön reaktioista, jotta asia tulee takuuvarmasti alleviivatuksi.

• ”Oli kyllä soiton riemua ja kuten Masa itse todisti lavalla ”On mulla hyvä bändi” TOTTA!”
• ”Täytyy vielä todeta erikseen, että Masa on yksi sympaattisimmista soittajista, mitä kuunaan olen tavannut. Hieno tyyppi!”
• ”Älyn hyvä soittaja, järjettömän hyvä maku biisivalintojen suhteen ja kaikki tämä ilman ensimmäistäkään diivan elettä.”
• ”Kivestä saa niitä elämyksiä, mitä kiikkustuolissa muistella.”

Kiitos Masa, Saku, Jonni, Juppo ja Ville upeasta illasta. Kiitokset myös Savisaaren Simolle hyvästä miksauksesta, Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille ja muulle Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Down Home Kiven syksy huipentuu torstaina kolmastoista päivä Jemmagaalaan ja Wentus Blues Bandin esiintymiseen. Jemman saaja on vielä salaisuus, mutta salaisuus ei ole se, että Robban kumppaneineen tarjoaa takuulla täysipainoisen rytmimusiikki-illan. Liput loppuvat aivan varmasti kesken, joten varaa omasi ajoissa, ettei iske kiukkusuoneen kun joudut kääntymään ovelta tyhjin toimin.

Blogissa vain osa illan valokuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com