Muddy Waters on epäilemättä yksi
bluesmusiikin tunnetuimmista hahmoista. Hänen säveltämiään ja
tunnetuksi tekemiään lauluja esitetään edelleen hyvin runsaasti
ympäri maailmaa keikoilla ja konserteissa ja tässä on pieni, eikä
aina niin pienikään, ongelma. Taiteen kentällä ei tietenkään
pidä minkään olla niin pyhää, ettei siihen saisi lainkaan koskea
tai harrastaa variointia, mutta joidenkin juttujen kohdalla olisi
kuitenkin hyvä pitää jalat maassa vaikka henki taivaita
tavoittelisikin. Maailmasta ei löydy pilvin pimein muusikoita joiden
taidot ja uskottavuus yltää niin korkealle, että olisi syytä
tarttua Muddy Watersin musiikkiin ja vielä vähemmän heitä löytyy
tietysti Suomesta. Olen kuullut keikoilla aivan liian monta niin
vapisevaa vetoa esimerkiksi Hoochie Coochie Manista, että
päällimmäiseksi tunteeksi on noussut syvä myötähäpeä.
Itsekritiikki on hyvä asia ja sitä pitäisi kuunnella herkällä
korvalla.
Tällaisia ajatuksia heräsi
allekirjoittaneen mielessä tiistaina Ylöjärven pääkirjasto
Leijassa, kun seitsemännen Roots Winter -tapahtuman esiintyjäksi
saatu Dr. Helander & Third Ward, Ilkka Helander kitara ja laulu,
Esa Kuloniemi basso ja laulu ja Leevi Leppänen rummut, aloitti
keikkansa kirjaston monitoimisalissa. Ensimmäinen kappale oli Muddy
Watersin My Home is in the Delta ja Ilkka esitti sen soolona vain
kitaransa säestyksellä ja tämän esityksen olisin suonut kaikkien
wannabe-Muddyjen kuulevan. Näin se pitää tehdä. Ilkka on yksi
niistä harvoista suomalaisista, joiden taito, kokemus ja musiikin
sisäistäminen on sillä tasolla, että Watersin kappaleesta saattoi
nauttia täysin sydämin ilman minkäänlaista varpaisiin tujottelua.
Sama korkea taso ja hieno tunnelma
leimasi koko keikkaa. Trio soitti salin täyttäneelle yleisölle
kaksi täyspitkää settiä ja ihmiset saivat nautiskella niin bändin
mainioista originaalilauluista kuin erinomaisella maulla valituista
lainakappaleistakin. Muddy Watersin tuotannon lisäksi illan aikana
kuultiin muiden muassa Lightnin' Hopkinsin ja Robert Johnsonin
säveliä. Esa ja Leevi pystyttivät jykevän ja huippuhienosti
groovanneen kivijalan, jonka päälle Ilkka sitten itketti, rankaisi
ja nauratti kitaraansa tavalla, joka sai bluesin rakastajan uppoamaan
otsaryppyjään myöten makoistakin makoisampaan nirvanaan. Jos nyt
jotakin toivomista jäi, niin ehkä Ilkan laulumikrofonia olisi
voinut ruuvata hiukkasen suuremmalle, jolloin myös miehen vahvasta
laulusta olisi voinut nauttia paremmin. Tämä oli kuitenkin pieni
kiusa ja kokonaisuutena miksaus oli varsin oivallinen. Itse asiassa
olen tähän asti pitänyt Leijan monitoimisalia akustisesti
kohtuullisen heikkona tilana, mutta nyt ei tuota pientä juttua
lukuun ottamatta ollut mitään valittamista. Musiikki soi
täyteläisenä ja rikkaana. Aivan hemmetin upea keikka, sata ja yksi
jänistä!
Kolmas piiri julkaisi viime vuonna
levyn nimeltään Meat Grindin' Business ja kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden 2018 kovimmista blueslevyistä.
Mikäli tätä uskottavuudessaan ja särmikkyydessään aivan omaan
luokkaansa kuuluvaa juuriherkkua ei vielä löydy omasta
levyhyllystäsi, niin nyt on jo korkea aika korjata asia, hopi hopi!
Kiitos ja kumarrus Ilkka, Leevi ja Esa.
Kiitokset myös Pasille, Outille ja koko Roots Winterin
järjestelyihin osallistuneelle porukalle, keep up the good work!
Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki
kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti