Kun ihmisten kesken kahdesta tulee
yksi, niin yleensä onnitellaan ja iloitaan ja kun taas yhdestä
tulee kaksi, niin seurauksena on vähintäänkin jonkin asteista
hämillisyyttä, välttelyä ja kaiken kaikkiaan enemmän
negatiivisuuteen kallistuvaa tunnelmaa. Joskus kuitenkin
maailmanpyörä kiepahtaa uuteen asentoon ja kaksi on edistystä yhteen
verrattuna.
Näin kävi Down Home Kiven syksyn
toisella luennolla, kun kaikille pirkanmaalaisille rytmimusiikin
harrastajille tuttu Sweet Jeena & Her Sweethearts, Jeena Rancken
laulu, Risto Klemola kitara ja taustalaulu, Janne Kotila basso ja
taustalaulu ja J Salonen rummut ja taustalaulu, tuplaantui kahdeksi
yhtyeeksi.
Näistä kahdesta se ennestään
tuntemattomampi, Jeena ja Vauhtikallot oli soittojärjestyksestä
huolimatta illan pääesiintyjä, sillä kyseessä oli sen
ensimmäisen levyn julkistamiskeikka. Jeena ja Vauhtikallot esittää
käsittääkseni pelkästään suomenkielisiä kappaleita ja ainakin
tässä vaiheessa suurin osa niistä on lainatavaraa niin levyllä
kuin lavallakin. Setti sisälsi vanhoja suomalaisia iskusävelmiä
enemmän tai vähemmän uudelleen sovitettuina ja näiden lisäksi
muun muassa klassikon St. Louis Blues, sekin tietysti suomeksi.
Bändi oli tälle kokoonpanolle tutulla
tavalla varsin reipasotteinen esiintymisessään ja teki tosissaan,
vaan ei todellakaan vakavana, töitä yleisön viihtymisen eteen.
Toki tiesin jo ennestään Jeenan ja yhtyeen keikkojen sisältävän
aina jotain ekstraa, mutta tällä kertaa he kyllä ylittivät
itsensä. Mukana oli kaksi tanssiryhmää, Simpsakat Pirkot ja Vegas
Go-Go-Goers, erilliset juontajat, Vauhtimimmit ja sekä illan
ensimmäisessä että toisessa setissä pianovelho Wiley Cousins useissa kappaleissa. Vaikka suomalaisetkin kappaleet luontuivat ryhmältä
kiitettävästi, erityisesti vanha suosikkini Bensaa suonissa ja
Jeenan oma Päiväuniin, niin kyllä tuo jo mainittu St. Louis Blues
oli setin ehdoton kohokohta itselleni. Jeena ja Vauhtikallot on
reipasotteinen ja viihdyttävä yhtye ja oikein mukava lisä tälle
kvartetille.
Toinen setti oli sitten kaikille
tutumpaa musiikillista riemunpitoa Jeenalta ja kumppaneilta, kun
lavan otti haltuunsa Sweet Jeena & Her Sweethearts sillä
toisella kotimaisella kielellä. Fanfaarien kaikuessa nelikko nelisti
lauteille ja kieräytti rytmipallonsa pyörimään. Bobby Vintonin I
Love How You Love Me -tunnelmoinnin jälkeen kierroksia lisättiin ja
Sonny Bonon upea Bang Bang kajahti Kivessä varsin komeasti.
Melkeinpä ylikierroksille mentiin sitten bändin omalla klassikolla
Moonrocket. Rokki soi ja rappaukset varisivat katosta bändin
rollatessa ja Jeenan kurittaessa äänijänteitään oikein kunnolla.
Seuraavaksi suunnattiin kohti
länsirannikkoa Jeenan How Much Longer to Las Vegasin viidakkorytmein
ja kun sinne päästiin, niin vastaan tuli eli lavalle nousi itse kuningas, tai ainakin
hänen ylöjärveläinen inkarnaationsa Aron. Jeena ja Aron esittivät
kaksi duettoa, You're the Boss ja Let Yourself Go. Jeena oli mmmsouSweet,
kuten aina, ja itselleni ennestään ainoastaan nimeltä tuttu Aron
osoittautui ainakin tämän lyhyen esiintymisen perusteella hyvinkin
päteväksi tulkitsijaksi.
Tästä keikka jatkui entistäkin mukavammissa tunnelmissa.
Wileykin nousi taas pianonsa taakse muutaman kappaleen ajaksi
tukevoittamaan soundia ja rokki soi ja soi ja soi... Bluesiakin toki
kuultiin. Elviksen [sic] Trouble soi syvällä tunteella Jeenan
käsittelyssä Wileyn pianon tukemana. Bändille tuttuun tyyliin
sekin sisälsi pienen yllätyksen, kun kappaleen lopuksi Janne repi
pystybassostaan varsin reippaan rockabilly-soolon. Ilta vietiin
loppuun Ee Baba Leban, Great Balls of Firen ja Hanky Pankyn
kaltaisilla menopaloilla ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Bändistä vielä sen verran, että
vaikka Jeena onkin, ja oikeutetusti, sen selkeä kärkihahmo, niin
vähintäänkin yhtä tärkeä on Risto kitaroineen. Mies on paitsi
verraton shouvaaja, niin ennen kaikkea upea ja
muuntautumiskykyinen kitaristi, jonka tyylitajua ei voi kuin ihailla.
Yhtyeen basisti ja rumpali ovat jostain syystä vaihtuneet vuosien
varrella useaan kertaan ja nyt ensimmäisen kerran näkemäni ja
kuulemani Janne ja J hoitivat tonttinsa myös kiitettävästi.
Encorena kajahtanut Always a Party ja
siitä suoraan jatkunut riehakas Can Can pistivät pakettinarut
solmuun ja iltaan selkeästi tyytyväinen yleisö poistui rokaten ja
rollaten Keskustorin syyskuiseen hämärään.
Kiitos ja kumarrus Jeena, Risto, Janne
ja J ja muut esiintyjät. Kiitokset myös Simo Savisaarelle jälleen
kerran onnistuneesta miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja tietysti koko jutun selkärangalle eli
Heidille ja muille Kiven mahtaville työläisille huollosta ja
huolenpidosta, see ya'
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki
kuvat täällä.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Upeita kuvia
VastaaPoista