Elämme kovia aikoja, kuten eräs tunnettu Anatidae-heimoon kuuluva sinihattuinen vaakkuja on vastaansanomattomasti todennut. Elämässä on kuitenkin vastoinkäymisten vastapainoksi hyvinkin paljon myös myönteisiä asioita ja kokemuksia. Esimerkiksi hyvät elokuvat, (mm. Blues Brothers ja Uhrilampaat), erinomaiset kirjat, (mm. Havukka-ahon ajattelija ja Stalker), maistuvat kulinaariset nautinnot, (mm. Läskisoosi ja Rillimakkara), parantavat elämisen tasoa ja suovat ihmiselle nautinnon täyttämiä hetkiä.
Musiikki kuuluu itsestäänselvästi tähän elämää parantavien asioitten joukkoon, sekä tallennettuna että erityisesti elävänä.
Kulttuuriravintola Kivessä kohta jo kaksi vuosikymmentä järjestetty Down Home Kivi-juurimusiikkiklubi on vuosien varrella tarjonnut paikalla olleille nautintoa elämään ja lukuistakin lukuisampia musiikillisia huippuhetkiä. Nimilistaa on tähän mahdotonta ja turhaa kirjata, sillä DHK:n kymmenet ja taas kymmenet esiintyjät ovat aivan paria poikkeusta lukuun ottamatta tarjoilleet yleisölleen todella kovaa kamaa. Kiitos ja syvä kumarrus Mäkisen Jukalle, Heidille ja muulle Kiven upealle henkilökunnalle ja Blues Lovers ry:n toimijoille.
Viime torstaina Kiven lavan haltuunsa ottanut Masa Orpana Honk, Masa Orpana saksofoni, Aino Heikkonen saksofoni, Tuomas Heinonen saksofoni, Jonni "Johnny Gideon" Seppälä kitara ja laulu, Ville Vallila basso ja taustalaulu ja Juppo Paavola rummut, jatkoi tätä hienoa perinnettä.
Bändin ohjelmisto piti sisällään enimmäkseen originaalia materiaalia, käsittääkseni pääosin tai kokonaan Masa Orpanan tuotantoa. Mausteeksi oli mukaan valittu muutamia rytmimusiikin helmiä erilaisista tyylilajeista. Hyvin monet illan kappaleista soivat New Orleansin tunnelmaa ja mikäs sen mukavampaa näin vahvasti foneihin tukeutuvalta yhtyeeltä.
Honk soi todella komeasti yhteen, mitä ei tietenkään merkitä sarakkeeseen yllätykset. Soolo-osuuksista vastasivat enimmäkseen Masa, Jonni ja Tuomas, mutta myös Aino ja Juppo pääsivät näyttämään osaamistaan omissa sooloissaan ja erinomaisen hienoltahan se kuulosti aivan kaikkien osalta. Ville, joka muuten hoiti hommansa tutun tasokkaasti, ei valitettavasti sooloillut - olisihan se nyt ollut hienoa, jos olisi kuultu ainakin yksi soolo kaikilta soittajilta - ja oli visuaalisestikin pimennossa fonistien varjossa.
Sen kummemmin analysoimatta pitää, ja saa, sanoa, että Masa Orpana Honkin keikka oli puhdasta volframikarbidia ja bändi jatkoi kunniakkaasti Kivessä esiintyneiden huippubändien loistokasta sarjaa, satajayksi jänistä!
Videot:
Tilaisuudessa jaettiin myös tämän vuoden Jemma-palkinto. Jemmahan on BluesLoversien graafisen suunnittelijan, Ari "Nevski" Nevalaisen käsityönä valmistama taidepuukko. Tämän, Suomen ensimmäisen vuosittain myönnettävän juurimusiikki-palkinnon, saajaksi Blues Lovers ry:n arvovaltainen raati oli valinnut, yllätys yllätys, Masa Orpanan, josta näin tuli ensimmäinen Jemman pokannut puhdas instrumentalisti. Ansiokas valinta, onnea Masa!
Kiitos upeasta illasta Masa, Jonni, Aino, Tuomas, Ville ja Juppo. Kiitokset myös Jan-Mikaelille hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille ja kumppaneille sydämellisestä huollosta ja huolenpidosta. Lopuksi kaikille Down Home Kiven esiintyjille, tekijöille ja yleisön edustajille yhdessä ja erikseen, Oikein hyvää ja rauhallista joulua! Ensi vuoteen, see ya'!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti