Hyvää kannattaa odottaa on vanha ja viisas sanonta ja on osoittautunut monta kertaa todeksi. Parin viime vuoden erikoiset olosuhteet ovat pakottaneet meidät odottamaan yhtä ja toista ja vielä kolmattakin ja opettaneet meille kärsivällisyyden hyvettä oikein pohjanmaan kautta.
Parikin kertaa lykätty musiikillinen tapahtuma sai viimeinkin täyttymyksensä viime torstaina Kulttuuriravintola Kivessä, kun Jukka Mäkisen ja Bluesloversien luotsaaman Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin vierailijaksi saatiin vihdoin viimein helsinkiläinen huippuyhtye Constantine & The Call Operators. Kvartetissa musisoivat Konstantin Kovalev kitarat ja laulu, Harri Taittonen koskettimet, Jaska Prepula basso ja kitara ja Tyko Haapala rummut. Vähänkin syvemmin juurevaa musiikkia harrastavalle pelkästään jo nimet kertovat kyseessä olevan huomionarvoisen kokoonpanon ja tämän torstainen ilta Kivessä vahvisti vastaansanomattomasti.
Bändin musiikillinen linja tuli selväksi jo heti muutaman ensimmäisen kappaleen myötä. Rytmiä, bluesia ja soulia ja vähän rokkenrolliakin syvällä sielukkuudella. Ohjelmisto oli kiitettävän monipuolista ja tuttujen lainakappaleidenkin sovitukset suorastaan pursusivat omaa ilmettä ja mielikuvituksen lentoa, Konstan originaaleista puhumattakaan.
Usein peräänkuuluttamani dynaamisuus vietti juhlaa yhtyeen soitossa ja Konstan laulu taipui hienosti niin herkkiin tunnelmointeihin kuin tiukkoihin menopaloihinkin. Miehen taidot ja tyylitietoisuus kuusikielisellä olivat tietysti tuttuja jo ennestään, eikä pettyä tarvinnut tälläkään kerralla, päinvastoin. Myös Harrin koskettimet tarjosivat mannaa taivaasta ja miehen käsittämättömän upea svengailu soittimellaan huokui kerta toisensa jälkeen lavalta sellaisella intensiteetillä, että musiikinrakastaja vaipui hiusmartoaan myöten nirvanaan.
Mitä sitten tulee nelikon rytmiryhmään, ei tätä parivaljakkoa parempaa olisi voinut toivoa. Sekä Jaska että Tyko ovat kunnostautuneet monen monissa kokoonpanoissa ja jälleen kerran yleisö sai nautiskella miesten erinomaisen komeasta soitosta. Oli myös tosi mukavaa, että Jaska tarttui hetkeksi kitaraan toisessa setissä.
Koska Down Home Kiven ilta on torstai, se pakottaa jotkut julkisia liikennevälineitä käyttävät lähtemään joskus kesken keikan ja se on aina sääli, mutta tällä kertaa se oli vielä enemmän. Bändin encoressa esittämä ja illan päättänyt klassikko Walk On By oli sellainen tulivuorenpurkaus, joita aktiivinenkin keikoilla kävijä pääsee todistamaan hyvin harvoin. Jos lava olisi kappaleen aikana leimahtanut spontaanisti liekkeihin, en olisi kyllä lainkaan hämmästynyt. Kun musiikki viimein haipui, valtasi Kiven hetkeksi hämmentynyt hiljaisuus ja sitten suosionosoitukset suorastaan räjähtivät, täysin ansaitusti. Pari kommenttia kertoo kaiken, "Jumalauta!" ja "Voi hyvä tavaton sentään". Taidatko sen paremmin sanoa - et.
Kiitos ja kumarrus Konstantin, Harri, Jaska ja Tyko. Kiitokset kuuluvat myös Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, illan miksaajalle ja tietysti ja erityisesti Heidille, Teemulle ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Ensi torstaina (5.5.) Kiven lavan ottaa haltuunsa yksi Suomen ensimmäisistä bluesartisteista, mestari Baby Boy Varhama The Tampere Liaison -yhtyeensä kanssa. Musiikin juhlaa on takuulla tarjolla, sillä maestron itsensä siniverisiä viihdyttävät Masa Orpana, Petrus Viitanen, Ville Rauhala ja Juppo Paavola. Jälleen kerran ohittamaton ilta Kivessä, see ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti