Yksi Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin olennaisista piirteistä on se, että klubia pyörittävät tahot, Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry., tuovat pirkanmaalaisten asian harrastajien iloksi paitsi aivan uusia tuttavuuksia sekä Suomesta että ulkomailta, myös hyväksi todettuja muusikoita uudelleen ja uudelleen. Vuosien varrella ovat yleisölle tulleet tutuiksi esimerkiksi sellaiset alan jättiläiset kuin Tomi Leino, Sven Zetterberg, Carlos Del Junco, Micke Björklöf, Shaun Booker,Tad Robinson, Jo' Buddy ja niin edelleen.
Keikoista kirjoittavan kohdalla tämä aiheuttaa ajoittain vaikeuksia, sillä itsensä toistamisen vaara on hyvin todellinen, kun kirjoitat vaikkapa jo kolmatta tai jopa neljättä kertaa Kiven lavalla musisoineesta mestarista.
Viime torstaina Kulttuuriravintola Kiven lavan ja yleisön otti haltuunsa kolmatta kertaa yhdysvaltalainen Steve James. Mitään uutta ei mies aikaisempiin, 2014 ja 2019, keikkoihinsa verrattuna esittänyt, mutta se ei menoa haitannut milliäkään, sillä kun joku maistuu hyvältä, tai tässä tapauksessa erittäin hyvältä, ei reseptiä todellakaan ole syytä muuttaa. Sen sijaan, että yrittäisin epätoivoisesti keksiä uusia lauseita kuvaamaan upeata iltaa, päätin plagioida itseäni ja liitän tähän siis pari lainausta aikaisemmista miestä käsitelleistä blogeistani.
"Mitä sitten tulee kuulemaamme musiikkiin, ilta oli juureva oppitunti monipuolisesta amerikkalaisesta musiikkiperinteestä. Kaikkien tuntemat klassikot loistivat poissaolollaan, mikä oli pelkästään positiivista. Niiden sijasta James avarsi monen kuulijan musiikillista horisonttia näillä leveys- ja pituusasteilla ennestään varsin rajoitetusti tunnetuilla lauluilla ja tiedoilla niiden tekijöistä. Viihteen ja tiedon jakamisen yhdistäminen on mahdollista, kunhan ei mennä sieltä missä aita on matalin.Steve James on karismaattinen esiintyjä, erinomainen kitaristi ja vahvasti eläytyvä laulaja ja kun vielä ohjelmistokin oli kohdallaan, niin tässähän se oli allekirjoittaneelle selkeästi syksyn toistaiseksi paras Down Home -ilta. Lähes kaksi tuntia musiikkia ja mukavia tarinoita tarjonneet kaksi settiä kuluivat turhankin sukkelaan, mutta silloinhan keikka on onnistunut, kun sen loppuessa jää vielä hiukan musiikin nälkää jäljelle."
"Kiven ilta oli sanalla sanoen juurimusiikin juhlaa, jossa Steven resonaattorikitara ja -mandoliini soivat kadehdittavalla tyylikkyydellä ja taidolla, verevät laulut kertoivat verrattoman värikkäitä tarinoita vahvalla intensiteetillä ja kirsikkana kakun päällä Steven huikeat tarinat, jotka olivat aivan oma ohjelmanumeronsa luonnikkuudessaan ja viihdyttävyydessään. Sata ja yksi jänistä!"
Thank you Steve, it was a wonderful evening! Kiitos myös Jukalle ja Bluesloversin toimijoille, miksaajalle ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti