On se vaan kumma, kuinka tuolla läntisessä naapurissa riittää näköjään loputtomasti erinomaisen oivallisia juurimusiikin toimijoita. Down Home Kiven, jonka olisi tällä kevätkaudella voinut hyvin ristiä uudelleen nimellä Down Home Sten, meneillään olevan lukukauden kolmas ruotsalaisvierailija - joo joo, tiedän että Trickbag on monikansallinen, mutta silti - Mr Bo & The Voodooers, Mr Bo kitara ja laulu, Lars Mellqvist basso, Bo Hansson koskettimet ja Roger Mörck rummut todisti epäämättä alkulauseeni todeksi. Vaikka Suomessakin riittää alan taitajia runsaasti, en silti voi olla hieman kadehtimatta Ruotsin erittäin vahvaa blueskenttää. Mutta niin kauan kun nämä mestarit vierailevat Suomessa ja eritoten Down Home Kivessä, ei minulla ole mitään valittamisen aihetta.
Viime torstaina siis Kulttuuriravintola Kiven intiimissä atmosfäärissä koettiin taas siniveristen juhlahetkiä, kun edellä mainittu kvartetti pisti parastaan runsaan yleisön edessä. Pienestä vilustumisesta huolimatta porukan kärkihahmo Bo Carlsson oli oivallisessa vedossa ja hänen kuusikielisensä soivat tiukalla ammattitaidolla ja huimalla tyylitajulla ja vaikka hän itse ei täysin tyytyväinen, taudin vuoksi, lauluunsa ollutkaan, ei se kyllä allekirjoittanutta lainkaan haitannut. Mies kirjoitti myös uuden luvun monesti peräämääni dynamikkaan. Rankkaa revitystä oli luonnollisesti mukana riittävästi, mutta siellä toisessa päässä lyötiinkin sitten kaikki entiset ennätykset. Hiljaa soittaminen on oma taiteenlajinsa, mutta enpä ole ennen kuullut kenenkään soittavan kitaraansa puhaltamalla. Siitä on paha pistää paremmaksi. Mestari mikä mestari!
Illan toinen solisti vaan ei vokalisti oli Hammondinsa takana taikojaan tehnyt Bo Hansson. Toisenlaista huippumusiikkia tehneen ruotsalaisen kokonimikaimansa tavoin bändin toinen Bo laulatti koskettimiaan erinomaisen tyylikkäästi ja pisti aina välillä pystyyn sellaisen hurlumhein, että siinä pyörivät svengissä musiikinrakastajien sukatkin!
Nelikon rytmiryhmä, Lars ja Roger, hoiti hommansa vähäeleisen tyylikkäästi ja sataprosenttisella tarkkuudella. Rumpalin ja basistin osuus jää musiikissa usein hieman varjoon solistien ja instrumentaalisoolojen alle, mutta on elintärkeä kokonaisuuden perustuksena ja nämä(kin) ruotsalaiset taitajat näyttivät, miten rytmi luodaan parhaalla mahdollisella ammattitaidolla, huippua!
Mitä sitten tulee illan musiikkiin, niin nothing but blues. Tuttuja ja tuntemattomampia, klassikoita ja ikisinisiä. Menopalat ja hitaat bluesit vaihtelivat sopivassa tahdissa ja kaikille juurimehun ystäville riitti yllin kyllin makusteltavia herkkuja. Sanalla sanoen, jälleen kerran huippuilta Down Home Kivessä, sata jänistä!
Tack så mycket Bo, Bo, Lars och Roger, det var underbart! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, miksaajalle erinomaisesta soundista ja tietysti ja eritoten Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti