Kun Down Home Kiven ohjelmistot ovat vuosien varrella ilmestyneet, niin niissä esiintyneet ruotsalaiset kokoonpanot ovat herättäneet kahdenlaisia reaktioita.Jos kyseinen poppoo on aikaisemmin viihtynyt ja viihdyttänyt Kulttuuriravintola Kiven lavalla, on ensitunnelma riemastunut, "taas pääsee nauttimaan, jee!". Jos esiintyjä on ensikertalainen, niin mielen valtaa innokas odotus, "mitähän hienoa nyt koetaan?". Kumpaisessakin tapauksessa lopputulos on aina sama, "hitto vieköön miten hieno porukka!" On nuo ruotsalaiset vaan niin kovia.
Viime torstaina Tampereelle saapui yhtye, jonka Down Home Kivi -debyytti tapahtui huhtikuussa 2017 ja kyllä, korvien välissä pyöri tuo, "taas pääsee nauttimaan!". Kuusi ja puoli vuotta sitten Kokomo Kings, Martin Abrahamsson kitara ja laulu, Ronni Busack- Boysen kitara, jonka tilalla siis nyt Waldemar Skoglund, Magnus Lanshammar basso ja Daniel Winerö rummut heitti Kivessä erittäin kovan keikan, joten odotukset olivat varsin korkealla. Ja jos nyt spoileri sallitaan, niin ne täyttyivät täysimääräisesti!
Kokomo Kings ei ryhtynyt keksimään pyörää uudestaan, vaan oli koonnut kahteen settiinsä lähinnä kohtalaisen vauhdikasta ja tanssittavaa, omaa tuotantoa olevaa, perusjuurimusiikkia. Martin ja Waldemar antoivat kitaroidensa raikua erinomaisella intensiteetillä sekä putkella että ilman ja Magnus ja Daniel puolestaan pitivät homman selkeästi enemmän rollin kuin rokin puolella, groove man groove! Sekä korvaan että silmään pisti myös nelikon äärimmäinen tyylikkyys. Soitto ei karannut hetkeksikään holtittomaksi ja mitä taas tulee miesten pukeutumiseen, niin siitä voisi moni, sekä suomalainen että ulkomainenkin, artisti ottaa mallia. Kaksivärikengät, suorat housut ja kauluspaidat kertoivat selkeää kieltä yleisön kaikinpuolisesta huomioon ottamisesta ja näyttävät sitä paitsi kuvissa ja videoissa melkoisen paljon hienommilta kuin vanhat farkut ja nuhraantuneet t-paidat. Kokomo Kingsin musiikki ja keikka Down Home Kivessä oli täydellinen esimerkki asialleen hienosti omistautuneiden muusikoiden kympin arvoisesta onnistumisesta. Sata jänistä!
Tiedä sitten, sekoitetaanko Ruotsissa vesijohtoveteen muutama prosentti Mississippin virtausta, vai mistä johtuu se, että kaikki sieltä Down Home Kivessä vierailleet muusikot ovat aina olleet aivan älyttömän korkeatasoisia sekä muusikoina että esiintyjinä. On se ihme juttu.
Tack så mycket Martin, Waldemar, Magnus och Daniel, det var underbart! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien puuhaihmisille järjestämisestä, miksaajalle hyvästä työstä ja tietysti kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Jutussa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti