Down Home Kiven (viimeinen?) syksy jatkui viime torstaina erittäin vahvoissa merkeissä. Saksassa jo pitkään asunut amerikkalainen laulaja/huuliharpisti Kat Baloun kotimaisen The Frostbites -yhtyeen tukemana toimi illan emäntänä. Kokoonpanossa musisoi talon miehien eli basisti Jaska Prepulan ja rumpali Mikko Peltolan lisäksi kitaristi Jonne Kulluvaara. Katin edellinen vierailu Kulttuuriravintola Kiven lavalla oli runsaat seitsemän vuotta sitten ja pitemmällekin hänen historiansa täällä ulottuu, sillä jo vuonna 1985 hän työskenteli lyhyen ajan Finlaysonilla. Tuskinpa hänelle silloin pälkähti päähän, että joskus vielä elättäisi itsensä musiikilla ja vierailisi niissä merkeissä Tampereella moniaita kertoja.
Tuosta
runsaan seitsemän vuoden takaisesta Katin keikasta Kivessä jäi
oivalliset muistot, joten toiveissa ja odotuksissa oli mukava ilta
tanakan perusbluesin parissa. Toiveet täyttyivät ja ylittyivätkin,
sillä menneet vuodet ovat selkeästi lisänneet entisestään Katin
lavakarismaa, mikä jo edellisellä Tampereen keikalla oli erittäin
vahva. Hän on sekä harpistina että laulajana voimakas ja
vivahteikas ja vahvasti eläytyvä. Kivessä ei todellakaan koettu
minkään valtakunnan hissuttelua tai tekotaiteellista diivailua,
vaan kypsän naisen vakuuttava todistus bluesin mieltä ja sielua
puhdistavasta hengestä. Pienet, humoristiset tarinat johdattivat
kuuntelijat kappaleesta toiseen ja tuntui, että lavalla olisi
pitempäänkin yhdessä soittanut kokoonpano, ammattilaiset
asialla.
Jaskasta ja Mikosta olen kirjoittanut niin usein, että
riittää kun toteaa, ettei mitään uutta auringon alla. Jätkät
soittavat edelleen aivan perkuleen hyvin, eikä kukaan suomalaista
bluesgenreä vähänkään tunteva muuta odottaisikaan. Kymmenen
pistettä ja papukaijamerkki. Jonne sai mukavasti tilaa omille
sooloilleen ja hoiti homman erittäin vakuuttavasti. Ilman suuria
eleitä ja kulloisenkin kappaleen tunnelmaa kunnioittaen. Näin se
sujuu tekijämiehiltä. Kvartetti silminnähden viihtyi yhdessä
lavalla ja kun yleisökin otti bändin alusta asti omakseen, niin
hemmetin hieno iltahan siitä tuli muikean maistuvan bluesin
aallonharjalla ratsastaen.
On se vaan kumma, kuinka Down Home
Kiven illat aina, siis aina, onnistuvat tuomaan hyvän mielen. Kiva,
kivempi, Kivi!
Thank you and Danke schön Kat, Jonne, Jaska ja Mikko. Kiitokset myös miksaajalle hyvästä työstä, Mäkisen Jukalle ja Bluesloversin aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti