Kaikenlainen ilman rajoja -touhu,
tyyliin lääkärit tai kirjailijat, on hienoa ja kannatettavaa. Yksi
Down Home Kiven kevään 2018 kohokohdista oli odotetusti
ruotsalais-suomalais-englantilaisen, eli siis musiikkia ilman rajoja,
Trickbagin kahden illan vierailu. Monta kertaa aiemminkin Kiven
yleisöä viihdyttänyt ryhmä esiintyi tällä kertaa kokoonpanossa
Tommy Moberg laulu ja yleinen sähläys, Steve West Weston
huuliharppu ja laulu, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder piano,
Lars Näsman kontrabasso ja porukan tuorein vahvistus Johan Svensson
rummut. Viimeksi mainittu soitti itse asiassa ensimmäiset kaksi
keikkaansa Trickbagissa juuri tällä Tampereen vierailulla. Se, onko
hän yhtyeen uusi vakituinen rumpali, vai näemmekö Per Norinin
vielä tulevaisuudessa tontillaan, jäi hieman hämärän peittoon,
mutta eiköhän tuo ajan myötä selviä.
Trickbag on kiertänyt Suomea viime
vuosina ahkerasti ja yhtyeen anti on vuodesta toiseen pysynyt
tasaisen korkealaatuisena. Niin tälläkin kertaa. Mitään uutta tai
käänteentekevää ei kuultu, mutta jotenkin vain tämä retkue
onnistuu aina viihdyttämään vertaansa vailla olevalla energiallaan
ja osaamisellaan. Viihtyminen onkin se avainsana, johon Trickbag
nojaa vahvasti. Yleisölle tarjotaan joka ainoalla keikalla iso
mukillinen toisensa jälkeen väkevän mehukasta juurimehua ja juuri
kun luulit saaneesi tarpeeksi, alkaa uusi kierros, eikä siinä auta
kuin nieleskellä ja ottaa vastaan vielä yksi ja toinen ja kolmas ja
niin edelleen ja niin edelleen. Seuraavana aamuna voi sitten vain
ihmetellä pää pyörällä, että missä sitä on taas tullut
luuhattua. No Trickbagin keikallahan sinä, tervetuloa toistekin!
Jos nyt pilkkua oikein viilaa, niin
torstain keikka oli ehkä hivenen energisempi. Mutta ero oli kyllä
aivan marginaalinen ja tunne voi johtua myös siitä, että
keskiviikkona olin salin takaosassa ja torstaina metrin päässä
lavasta ja tapansa mukaan hillittömästi hääränneestä Tommystä,
jonka energisyys lyö selkeästi laudalta jopa sen kuuluisan
duracell-pupun.
Trickbag on hieno, hienoa musiikkia
soittava yhtye, jonka lavahabitus nostaa sen päätään korkeammalle
muiden samantyylisten joukossa. Yhtään huonoa tai edes
keskinkertaista keikkakokemusta en ole heiltä saanut ja kivaa oli
nytkin Candyvillessä.
Videot:
Tack så mycket – Thank you very much
– Kiitos paljon Tommy, Steve, Tomi, Fredrik, Lars & Johan.
Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja
Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä
ja Heidille, Lasselle ja koko Kiven porukalle huollosta ja
huolenpidosta. Kaksi perättäistä, ja näin intensiivistä,
keikkailtaa on nykyään allekirjoittaneelle vähintäänkin
kohtuullinen ponnistus, mutta Kivessä se on yhtä juhlaa. Kiva,
kivempi, Kivi!
Blogissa vain osa keikkojen kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Aivan sikahienoja kuvia taas Jyrki. T. nevski!
VastaaPoistaKiitos Nevski
Poista