Baskery Down Home Kivessä 27.9.2018

Ruotsin vallan ajasta on Tampereella, kuten tietysti muuallakin Suomessa, kulunut jo yli kaksisataa vuotta, mutta Kulttuuriravintola Kivi Keskustorin laidalla on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana joutunut läntisen naapurimme hyökkäyksen kohteeksi monen monituista kertaa. Meille kaikille onneksi kyse on kuitenkin ollut varsin ystävällismielisistä musiikillisista operaatioista. Esimerkiksi sellaiset etulinjan ryhmät kuin Jim's Combo, Trickbag, joka monikansallisuudestaan huolimatta on perustuksiltaan vahvasti ruotsalainen, Kokomo Kings, Lisa Lystam Family Band ja ehkäpä loistavimpana kaikista Sven Zetterberg Blues Band ovat kerta toisensa jälkeen riisuneet suomalaiset juurimusiikin ystävät aseistaan ylivoimaisella ja vastustamattomalla strategisella ja taktisella osaamisellaan.

Toistaiseksi, lisää seuraa marraskuun toisena päivänä, viimeisenä tähän ketjuun liittyi kolmen Tukholmassa syntyneen sisaruksen muodostama Baskery. Triossa musisoivat Bondessonit Greta banjoissa ja rummuissa, Stella kontrabassossa ja Sunniva kitaroissa. Kaikki kolme myös lauloivat.

Baskereita lavalla ei näkynyt ja myös yhtyeen musiikkityylin määritteleminen on jossain määrin hankalaa. Naiset itse puhuvat banjopunkista ja mutakantrista. Itselleni tuli monta kertaa mieleen Yhdysvaltain itäisen rannikon suuntaisesti kulkevan Appalakkien vuorijonon asukkaiden omaperäinen musiikillinen perintö tähän päivään maustettuna. Banjo on kunniassaan sekä Baskeryn että Appalakkien musiikissa ja myös yleisesti repäisevä, voimakasrytminen meininki Kivessä toi mieleen elävästi vuoristoseutujen modernin kansanmusiikin, jossa folk, kantri, blues ja jonkinlainen rokkenrollin alkumuoto kohtaavat toisensa hedelmällisessä yhteistyössä. Baskery sai sinänsä suhteellisen yksinkertaisilla kappaleillaan varsin hurjan menon aikaiseksi niin lavalla kuin katsomonkin puolella. Railakkaiden rutistusten vastapainoksi trio tarjoili illan mittaan muutaman rauhallisemman laulun, joissa erityisesti naisten upea stemmalaulu ihastutti. Kuultiinpa toisessa setissä jopa moniäänisenä a cappellana ruotsalainen kansanlaulu(?), joka erosi radikaalisti koko muusta ohjelmistosta ja oli ehdottomasti yksi illan huippuhetkistä. Laulusuoritusten ohella Gretan, osittain hyvinkin epäortodoksinen, banjonsoitto riemastutti moneen otteeseen. Lavalla oli kaksi banjoa, Juan ja Carlos, joista jälkimmäinen oli viritetty slideputkella soitettavaksi ja erityisesti sen sointi oli jotain aivan ennen kuulumatonta.

Down Home Kivi oli myyty jälleen kerran ennakolta loppuun ja montaakaan kertaa en kymmenvuotisen “Kivi-urani” aikana ole kokenut niin reipasta eläytymistä pirkanmaalaisen rootsyleisön toimesta kuin tässä konsertissa, joten senkin puolesta ilta meni komeasti.

Tähän täytyy nyt vielä lisätä, että minun mielestäni jokaisella lippunsa maksaneella, tai muuten laillisesti paikkansa konserttiin saaneella, on loukkaamaton oikeus nauttia musiikista juuri sillä tavalla kuin haluaa. Tanssiminen on kivaa ja kivannäköistä, paitsi lavan edessä muilta näkyvyyden peittäen, mutta jos joku istuu hiljaa paikallaan ja saa sillä tavalla musiikista parhaan mahdollisen tyydytyksen, niin siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Tämä kommentti siksi, että olen viime aikoina parikin kertaa törmännyt mielipiteeseen, että rauhallisesti musiikista nauttiminen olisi jotenkin vähäarvoisempaa kuin reilummin musiikkiin eläytyminen. Ei ole ja älkää ainakaan minulle tulko enää tällaista suvaitsemattomuutta itsehyväisesti tarjoilemaan.

Tack så mycket Greta, Stella och Sunniva. Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle ammattitaitoisesta miksauksesta ja Heidille, Lasselle ja koko muulle Kiven hienolle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina eli 11.10. Down Home Kivessä rävähtää sitten oikein kunnolla, kun lavalle ryykää Million Dollar Tones. Peräti kahdeksanhenkinen porukka pistää takuuvarmasti tyrät rytkymään vauhdikkaalla rokkenrollillaan ja rytmibluussillaan. Be there or be square!

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat ja isompina TÄÄLLÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com