Shannon McNally & Brett Hughes Down Home Kivessä 7.3.2019

Contemporary music that incorporates elements of various mostly acoustic American roots music styles, including country, roots rock, folk, gospel and bluegrass resulting in a distinctive roots-oriented sound that lives in a world apart from the pure forms of the genres upon which it may draw. While acoustic instruments are often present and vital, Americana also often uses a full electric band.

Näin AMA eli Americana Music Association määrittelee americana-musiikin.

Down Home Kivessä on vuosien varrella päästy nautiskelemaan americanasta useaankin otteeseen ja viime torstaina oli jälleen mahdollisuus sukeltaa tähän Uuden maailman maukkaaseen cocktailmaljaan, kun Hempsteadissa vuonna 1973 syntynyt amerikkalainen laulaja/kitaristi Shannon McNally aloitti ensimmäisen Suomen kiertueensa Tampereelta. McNallyn lisäksi lavalle nousi kitaristi/laulaja Brett Hughes.

Down Home Kivi oli taas kerran myyty loppuun jo ennakolta ja tunnelma Kulttuuriravintola Kiven intiimissä interiöörissä oli jännittyneen odottava, kun suurimmalle osalle yleisöä ennestään tuntematon duo nousi ihmisten eteen. Omatkin kokemukseni parivaljakon musiikista olivat hyvin rajalliset, joten minkäänlaisia odotuksia ei ollut.

Suurin osa illan kahden setin materiaalista oli käsittääkseni McNallyn säveltämää ja sanoittamaa. Lisäksi kuultiin joitain klassikoita ja ainakin yksi Hughesin tekemä kappale.

McNally osoittautui oikein kelvolliseksi kitaristiksi ja erinomaiseksi laulajaksi, jonka ilmeikäs ääni taipui erinomaisesti niin rauhalliseen tunnelmointiin kuin vauhdikkaampiinkin ralleihin ja oivallisesti hän suoriutui myös I Went to Well -bluesista. Se oli illan ainoa lajissaan, mutta kuten olen aiemminkin todennut, blues on vain yksi Down Home Kiven musiikkigenreistä ja perhanan hyvä niin. Kappaleiden välissä McNally kertoili elämästään musiikin ihmeellisessä maailmassa ja matkan varrella kohtaamistaan ihmisistä. Esimerkiksi juttu Levon Helmistä oli varsin mainio.

Hughes soitti sähkökitaraansa tyylikkään pidättyvästi ja syvensi ja laajensi musiikkia elegantilla musisoinnillaan. Myös hänen taustalaulunsa tukevoitti soundia hienosti. Muutamassa kappaleessa, joissa McNally luovutti Epiphonen Masterbilt Century Olympic -kitaransa Hughesille ja keskittyi vain laulamaan, Hughesin ensiluokkaiset kitaristin taidot tulivat entistä selkeämmin esiin.

Illan americana painottui enimmäkseen kantrin ja folkin puoleen ja musiikissa kuulaus ja melodisuus olivat määräävimmät piirteet. Keikan jälkimainingeissa mainittiin muun muassa sana "maagista" ja tuohon ei minulla ole paljonkaan lisättävää, hieno keikka.

Thank you very much Shannon and Brett! Kiitokset myös Harri Hakalle parivaljakon Suomeen tuomisesta, Simo Savisaarelle hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle jäjestämisestä ja tietysti Heidille, Teemulle, Lasselle ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta. Baaritiskin keskustelukerholaisille ei.

Videot:

I Went to the Well

Sweet Little Bird

Love Hurts

Pancho & Lefty

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com