Down Home Kivessä on tällä loppuun
kallistuvalla kevätkaudella esiintynyt juurevia muusikoita Suomen
lisäksi Tanskasta ja Amerikan Yhdysvalloista ja lisäksi Suomeen
kotiutuneet Iso-Britannian ja Venäjän edustajat. Yleisömenestys on
pääasiassa ollut vähintäänkin tyydyttävä ja monet keikat on
myyty jopa loppuun. Tämä lippujen menekki on välillä
askarruttanut allekirjoittanutta. Vaikka Down Home Kiven yleisö
onkin epäilemättä peruskeikkayleisöä valistuneempaa ja vaikka
eletään vuotta 2019, niin jostain kumman syystä meitä tuntuu
vaivaavan edelleen 50-, 60-, ja 70-lukujen suomalainen
vieraskoreusvamma. Mitä kauempaa esiintyjä tulee, sitä
innokkaammin yleisö lippuja ostaa, eikä musiikin taso läheskään
aina korreloi myytyjen lippujen määrään.
Yllä oleviin mietteisiin innosti viime
torstainen Down Home Kivi. Kevään ehdottomasti komeimmassa illassa,
sekä musiikillisesti että viihdearvoltaan, oli Kivessä aivan liian monta tyhjää tuolia. Toki paikalla oli aivan mukavasti bluesin
rakastajia, mutta tämä jos mikä keikka olisi ansainnut ravintolan
rapun pieleen ilmoituksen loppuunmyydystä illasta.
Down Home Kiven kevätlukukauden
toiseksi viimeiset pippalot vietettiin Baby Boy Varhaman ja The Okie
Boys -yhtyeen, Pentti "Baby Boy" Varhama kitarat ja laulu,
Tommi Lievemaa kitarat, mandoliini ja taustalaulu, Antti Akkanen
kontra- ja sähköbasso ja Lari Hermanni Lius rummut, tahdissa.
Kahdessa kappaleessa vieraili viulisti Antti Heerman.
Varhama on niin syvällä
amerikkalaisessa, ja muussakin afrikkalaislähtöisessä,
rytmimusiikissa kuin Suomessa yleensä voi olla. Hänen uransa alkoi
jo 60-luvulla ja siitä eteenpäin mies on kauhonut syvällä
sinisessä laguunissa. John Mayalista Muddy Watersin ja Howlin'
Wolfin kautta akustiseen kantribluesiin, kantriin, swingiin ja vaikka
mihin on reitti vienyt ja sen matkan kypsyneistä hedelmistä saa
tämän päivän juurimusiikkiyleisö nauttia. Siis jos ymmärtää,
että suomalainenkin juurimehu voi olla parhaimmillaan, kuten
tässä tapauksessa, samaan aikaan sekä tuimaa että makeaa, tekisi
mieli sanoa jopa magiaa. Ihan millä tahansa mittapuulla.
Illan musiikkianti oli suunniteltu ja
eteni kronologisesti. Ensimmäinen setti vietettiin akustisissa
merkeissä ja yleisölle tarjoiltiin kantria, kantribluesia,
swingjatsia, meksikolaista meininkiä ja jopa kuubalaisia rytmejä.
Esitetyt kappaleet eivät olleet loppuunkulutettuja vakioveivauksia,
vaan hyvällä maulla valittuja herkkupaloja läntisen
rytmimusiikkiperinteen pohjattomasta aarrearkusta.
Musiikillisesti toisessa setissä
pysyteltiin samoilla linjoilla sillä erotuksella, että kitarat ja
basso vaihdettiin sähköä kuluttaviin.
Kun onnistuneisiin kappalevalintoihin
lisää sen, että kvartetti oli hirmuvedossa ja soitto, sekä
yksilötasolla että yhdessä, erittäin korkeatasoista, ei musiikin
ystävä juuri enempää voisi toivoa. Myös Antti Heermanin viulu
soi erinomaisen hienosti.
Kirsikkana kakun päällä oli vielä
se, että bändin esiintyminen oli kiitettävän rentoa, Penan jutut
kappaleiden välissä hauskoja ja viihdyttäviä ja tunnelma
kokonaisuudessaan lämmin ja miellyttävä.
Edellä mainituista aineksista ei voi
olla seurauksena kuin onnistunut keikka, ja voi pojat että sitä se
todellakin oli. Juurimusiikkia parhaimmillaan!!!
Baby Boy Varhama on julkaissut useita
upeita levyjä ja niitä voi tilata miehen nettisivuston kautta,
lämpimät suosittelut.
Iso käsi Pena, Tommi, Antti, Lari ja
Antti! Kiitokset myös Simo Savisaarelle oivallisesta miksauksesta,
Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille
ja koko Kiven mahtiporukalle huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki
kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti