Baby Boy Varhama & The Okie Boys Down Home Kivessä 9.5.2019

Down Home Kivessä on tällä loppuun kallistuvalla kevätkaudella esiintynyt juurevia muusikoita Suomen lisäksi Tanskasta ja Amerikan Yhdysvalloista ja lisäksi Suomeen kotiutuneet Iso-Britannian ja Venäjän edustajat. Yleisömenestys on pääasiassa ollut vähintäänkin tyydyttävä ja monet keikat on myyty jopa loppuun. Tämä lippujen menekki on välillä askarruttanut allekirjoittanutta. Vaikka Down Home Kiven yleisö onkin epäilemättä peruskeikkayleisöä valistuneempaa ja vaikka eletään vuotta 2019, niin jostain kumman syystä meitä tuntuu vaivaavan edelleen 50-, 60-, ja 70-lukujen suomalainen vieraskoreusvamma. Mitä kauempaa esiintyjä tulee, sitä innokkaammin yleisö lippuja ostaa, eikä musiikin taso läheskään aina korreloi myytyjen lippujen määrään.

Yllä oleviin mietteisiin innosti viime torstainen Down Home Kivi. Kevään ehdottomasti komeimmassa illassa, sekä musiikillisesti että viihdearvoltaan, oli Kivessä aivan liian monta tyhjää tuolia. Toki paikalla oli aivan mukavasti bluesin rakastajia, mutta tämä jos mikä keikka olisi ansainnut ravintolan rapun pieleen ilmoituksen loppuunmyydystä illasta.

Down Home Kiven kevätlukukauden toiseksi viimeiset pippalot vietettiin Baby Boy Varhaman ja The Okie Boys -yhtyeen, Pentti "Baby Boy" Varhama kitarat ja laulu, Tommi Lievemaa kitarat, mandoliini ja taustalaulu, Antti Akkanen kontra- ja sähköbasso ja Lari Hermanni Lius rummut, tahdissa. Kahdessa kappaleessa vieraili viulisti Antti Heerman.

Varhama on niin syvällä amerikkalaisessa, ja muussakin afrikkalaislähtöisessä, rytmimusiikissa kuin Suomessa yleensä voi olla. Hänen uransa alkoi jo 60-luvulla ja siitä eteenpäin mies on kauhonut syvällä sinisessä laguunissa. John Mayalista Muddy Watersin ja Howlin' Wolfin kautta akustiseen kantribluesiin, kantriin, swingiin ja vaikka mihin on reitti vienyt ja sen matkan kypsyneistä hedelmistä saa tämän päivän juurimusiikkiyleisö nauttia. Siis jos ymmärtää, että suomalainenkin juurimehu voi olla parhaimmillaan, kuten tässä tapauksessa, samaan aikaan sekä tuimaa että makeaa, tekisi mieli sanoa jopa magiaa. Ihan millä tahansa mittapuulla.

Illan musiikkianti oli suunniteltu ja eteni kronologisesti. Ensimmäinen setti vietettiin akustisissa merkeissä ja yleisölle tarjoiltiin kantria, kantribluesia, swingjatsia, meksikolaista meininkiä ja jopa kuubalaisia rytmejä. Esitetyt kappaleet eivät olleet loppuunkulutettuja vakioveivauksia, vaan hyvällä maulla valittuja herkkupaloja läntisen rytmimusiikkiperinteen pohjattomasta aarrearkusta.

Musiikillisesti toisessa setissä pysyteltiin samoilla linjoilla sillä erotuksella, että kitarat ja basso vaihdettiin sähköä kuluttaviin.

Kun onnistuneisiin kappalevalintoihin lisää sen, että kvartetti oli hirmuvedossa ja soitto, sekä yksilötasolla että yhdessä, erittäin korkeatasoista, ei musiikin ystävä juuri enempää voisi toivoa. Myös Antti Heermanin viulu soi erinomaisen hienosti.

Kirsikkana kakun päällä oli vielä se, että bändin esiintyminen oli kiitettävän rentoa, Penan jutut kappaleiden välissä hauskoja ja viihdyttäviä ja tunnelma kokonaisuudessaan lämmin ja miellyttävä.

Edellä mainituista aineksista ei voi olla seurauksena kuin onnistunut keikka, ja voi pojat että sitä se todellakin oli. Juurimusiikkia parhaimmillaan!!!

Baby Boy Varhama on julkaissut useita upeita levyjä ja niitä voi tilata miehen nettisivuston kautta, lämpimät suosittelut.

Iso käsi Pena, Tommi, Antti, Lari ja Antti! Kiitokset myös Simo Savisaarelle oivallisesta miksauksesta, Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille ja koko Kiven mahtiporukalle huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

The Blues Come Around

Soledad

Louise

My Adobe Hacienda

Buried Alive in the Blues

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com