Kun juuri toiselle kymmenelle yltäneenä
vietin kesääni tätini luona Alavuden Sydänmaalla, piirtyi
mieleeni lähtemättömänä muistona Yleisradion Rinnakkaisohjelmalla
pyörinyt Lista-ohjelma, jota kuunneltiin aina sunnuntaisin.
Erityisen muistijäljen jätti Listan ykkössijaa yli 90 [sic] viikon
ajan hallinnut Aikamiesten Iltatuulen viesti. Musiikillisesti tämä
listahirmu ei toki, sen paremmin silloin kuin nytkään, ole löytänyt
itsestäni otollista maaperää, mutta se, että jotkut - ja
ilmeisesti aika monetkin - jaksoivat yhtä esittäjää ja kappaletta
diggailla näinkin kauan putkeen, hämmästytti nuorta poikaa kovasti
ja loi yhden pysyvistä muistoista pitkästä ja helteisestä,
tietysti, kesästä tien päässä keskellä metsää
maalaisserkkujen seurassa.
Sittemmin olen itsekin jäänyt monen
moniin musiikillisiin loukkuihin, sekä kappaleisiin että niiden
esittäjiin ja todennäköisesti loppuiäkseni.
Tähän lapsuusmuisteloon antoi aiheen
viime torstainen Down Home Kivi ja siellä Kulttuuriravintolan lavan
haltuunsa ottanut yhtye nimeltään Faarao Pirttikangas &
Nubialaiset, Faarao Pirttikangas kitara ja laulu, Pentti Dassum basso
ja taustalaulu, Kusti Vuorinen harmonikka, itse tehty ksylofoni,
bongorummut ja taustalaulu, Inari Ruonamaa saksofonit, rytmisoittimet
ja taustalaulu, Lassi Piironen vetopasuuna, rytmisoittimet ja
taustalaulu, Konsta Eskelinen viulu (onko Stroh-viulu jäänyt eläkkeelle?) ja taustalaulu ja Niko Taskinen
rummut ja taustalaulu.
Olen nähnyt tämän porukan lukuisia
kertoja ja vielä useammin olen päässyt nautiskelemaan Faaraon
musiikista hänen monissa muissa yhtyeissään, duoissaan ja
soolokeikoilla. Huomionarvoiseksi asian tekee se, että huolimatta
kaikista keikoista ja kymmenistä tunneista miehen levytetyn
materiaalin parissa, Faaraon musiikki on aina yhtä tuoreenoloista ja
tuttuakin tutummat kappaleet saavat varpaat kipristymään
villasukissa ja silmät siristymään musiikin tuottamasta
äärimmäisestä nautinnosta. Ehkäpä Iltatuulen viesti antoi
monille saman tunteen 60-luvun lopulla, ehkä niin.
Edellä kirjoitetusta nokkelampi
lukijani voikin oitis päätellä, että Down Home Kivi oli
kohdaltani puhdasta nautintoa. Se ei toki ole ollenkaan harvinaista
tästä juurimusiikkiklubista puhuttaessa, mutta jotenkin tämä
seitsikko on aina asia erikseen, kuten paikalla olleet bluesin
rakastajat voivat taatusti todistaa. Faarao ja Nubialaiset ovat
luoneet aivan omannäköisensä fuusion suurin piirtein kaikesta, mitä
musiikkikulttuurilla on tarjolla. Toista tällaista yhtyettä ei ole!
Blues, soul, gospel, cajun & zydeco, perinteinen ja vapaa jazz,
kansanmusiikki ympäri maailmaa, rock ja mitä vielä ovat pyörineet
Faaraon ja kumppaneiden hullussa sävelmyllyssä kierroksen toisensa
jälkeen ja ulos on virrannut todellista far out -kamaa. Huikea,
siis HUIKEA bändi ja samalla mainesanalla luonnehtisin myös
keikkaa, enemmän kuin sata ja yksi jänistä!
Down Home Kiven anti ei tällä kertaa
jäänyt elävään musiikkiin, vaikka sekin olisi riittänyt
paremmin kuin hyvin.
Juhlassa jaettiin myös vuoden 2019
Jemma-palkinto eli Blueslovers-yhdistyksen jo vuodesta 2008 asti
vuosittain myöntämä kunniapalkinto henkilölle tai taholle, joka
on toiminnallaan erityisellä tavalla edistänyt juurimusiikin asiaa.
Kahdestoista Jemma, perinteen mukaisesti Ari Nevski Nevalaisen upea
käsin tehty taidepuukko, luovutettiin toimittaja/kääntäjä Jussi
Niemelle. Jussin palkitseminen oli vain ajan kysymys. Niin suuren ja
arvokkaan, ja edelleen jatkuvan, työn on Jussi tehnyt juurevan
musiikin esiintuojana jo alkuperäisen Musa-lehden, sen seuraajan
Soundin ja muidenkin lehtien palstoilla, puhumattakaan miehen
lukuisista kirjakäännöksistä. Puoli vuosisataa suomalaisten
musiikin rakastajien palveluksessa ei ole ihan vähän, hattu päästä!
Paitövei, Bluesministerin seuraava
lähetys on omistettu Jussille. Mies on itse studiossa ministerin
haastateltavana ja ohjelmassa soi hänen valitsemansa musiikki.
Paitövei 2, joulu lähestyy ja Jussin uusi kirja, Aviadorin
kustantama Kootut Naamakirjat Vol. 1 Remix, ei ole lainkaan hassumpi
valinta lahjaksi musiikkia harrastavalle lähimmäiselle.
Kiitos Faarao ja Nubialaiset ja kiitos
Jussi. Hatun nosto myös Savisaaren Simolle, jonka työ ei tällä
kertaa ollut sieltä helpoimmasta päästä, hyvin meni. Kiitokset
lisäksi Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja
tietysti Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille
ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Blogissa vain osa kuvista. Kaikki kuvat
TÄÄLLÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti