Musiikin tekijöitä, ja tässä tarkoitan nimenomaan heitä, jotka itse säveltävät ja sanoittavat ja esittävät musiikkiaan, on monenlaisia. Eräät, ne myyntilistojen kärkisijoille tähtäävät, seilaavat kulloisessakin valtavirrassa ilman minkäänlaista musiikillista kunnianhimoa eikä heistä sen enempää. Sitten on niitä, joilla kyllä on oma ääni, mutta jotka sen äänen kerran löydettyään pitäytyvät siinä tyytyväisenä saavuttamaansa. Kolmas porukka koostuu niistä musiikin jättiläisistä, jotka tunnustavat juurensa, mutta kieltäytyvät jähmettymästä paikalleen ja etsivät alati uusia raivaamattomia musiikillisia korpimaita.
Down Home Kiven kevään toiseksiviimeisessä kokoontumisessa pirkanmaalaisilla juurimusiikin ystävillä oli ilo nauttia jo 60-luvulla uransa aloittaneen, Lahdesta kotoisin olevan ja nyttemmin tamperelaistuneen suomalaisen bluesmusiikin merkkihenkilön, Pentti 'Baby Boy' Varhaman, joka ehdottomasti kuuluu viimeksi mainittuun muusikoiden ryhmään, musiikista vuosikertaa 2022.
Jo ainakin kolmatta kertaa Kiven estradille noussut Baby Boy keskittyi tällä kertaa pelkästään laulamiseen ja jätti soittohommat The Tampere Liaison -nimen alle kootulle yhtyeelle. Ja mikäs oli jättää, sillä kvartetin muodostivat Masa Orpana saksofonit, Petrus Viitanen koskettimet, Juppo Paavola rummut ja Ville Rauhala basso ja nämä nimet kertovat kaiken tarpeellisen, mestareita kaikki. Kuten huomaatte, kitaroita ei nyt ollut mukana lainkaan, mutta ei se kyllä yhtään tahtia haitannut.
Bändin ohjelmisto koostui siis yksinomaan Baby Boyn omasta tuotannosta vuosien varrelta uudelleen tätä ryhmää varten sovitettuina ja kun vertaa Kiven versioita esimerkiksi miehen levyiltä löytyviin, on ero selkeä ja todistaa sekin armoitetun bluesmiehen kaavoihin kangistumattomuudesta, mikä on aina hyvä juttu.
Baby Boy kutsuu itse musiikkiaan laajennetuksi bluesiksi ja se on varsin osuva määritelmä. Blues on kaiken pohjalla, mutta siihen perinteiseen siniseen ei juututa, vaan henki kulkee vapaasti ja sävelet virtaavat ilman rajoittavia kaavamaisuuksia.
Erilaiset rytmit bluesista funkin kautta aina reggaepoljentoon asti loivat Jupon ja Villen armoitetuissa käsissä vahvan ja elävän perustuksen, jonka päälle Masa ja Petrus kutoivat upeita melodiaverkkoja ja svengaavia revityksiä ja kirsikkana kakussa Baby Boyn vokalisointi viimeisteli herkut. Valitettavasti laulu jäi, ainakin toiselle puolelle salia, ajoittain hieman soitinten alle, mikä olikin illan ainoa miinus. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin komea ja nautittava, eikä vähempää olisi tällaiselta tähtiporukalta voinut odottaakaan, sata ja yksi jänistä!
Baby Boy Varhama on yksi suomalaisen bluesin peruskivistä ja esiintyy hän sitten minkä tahansa kokoonpanon kanssa, luvassa on aina mannaa juurevan musiikin ystäville. Jos et ole, jostain kummasta syystä, vielä tutustunut miehen musiikkiin keikoilla tai levyiltä, tee itsellesi palvelus ja korjaa erheesi ensitilassa.
Kiitos ja kumarrus Pena, Masa, Petrus, Juppo ja Ville, oli tosi hieno ilta! Muita kiitoksen ansaitsevia ovat Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä, Jussu miksauksesta ja tietenkin Heidi ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.
Down Home Kiven kevätlukukausi päätetään brittibluesin sävelin, kun Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers nousevat Kiven lavalle, jo toista kertaa, torstaina 19.5.
Videot:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti