Kertaus on opintojen äiti sanoo vanha kansa, johon me kaikki liitymme ennemmin tai myöhemmin, mikäli siis onni on myötä. Toinen kerta on ensimmäinen askel kertauksessa ja tapauksesta riippuen se voi olla joko huono tai hieno kokemus.
Vanhaa brittibluesia, ja sen johdannaisia, ei Down Home Kiven illanvietoissa ole ylenmäärin ollut tarjolla. Kevätlukukauden päättänyt kokoontuminen tarjosi kuitenkin genren suomalaista kärkimusisointia, kun Kiven lavan otti haltuunsa, toista kertaa, Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers. Kokoonpanossa musisoivat kitaraa rankaisevan maestron itsensä lisäksi Hannu Sorsa koskettimet ja laulu, Harri Vainikka basso ja Teemu Sarjamo rummut. Soittimien osalta pieni pettymys oli se, että Rantamäki ei keikan aikana tarttunut lainkaan lap-steeliinsä, vaikka se mukana olikin.
Ohjelmiston suhteen ei mitään yllätyksiä koettu, vaan bändi soitti suurinpiirtein samanlaisen keikan kuin ensimmäiselläkin Kiven keikallaan. Yleisölle siis tarjoiltiin vahva annos muiden muassa sellaisilta nimiltä kuin Cream, John Mayall's Bluesbreakers, Peter Green's Fleetwood Mac, Tempest, Juicy Lucy ja Procol Harum. Nuo kolme viimeksimainittua eivät ehkä suoraan blues-otsikon alle mene, mutta ei näiden hienojen yhtyeiden musiikkia turhan usein pääse nykyään kuulemaan elävänä, joten kyllä nekin maistuivat allekirjoittaneelle oikein hyvin. Kaikki kahden setin kappaleet olivat lainatavaraa.
Soitannollisesti yhtye luottaa kahteen kärkeen. Rantamäen kitara on luonnollisesti hyvin dominoiva ja kyllähän tällaista vanhakantaista kitaran soittoa kuuntelee aina mielellään. Soolo-osuudet olivat tarpeeksi pitkiä ja komppaus tiukkaa. Sorsan svengaavat koskettimet ja vahva laulu vuorottelivat oivallisesti kuusikielisen kanssa. Rytmistä vastanneet Vainikka ja Sarjamo hoitivat oman osuutensa kiitettävällä intensiteetillä. Bändin kokonaissointi oli dynaaminen ja täyteläinen.
Asianharrastajille ei tällainen covereista koostuva keikka tarjoa mitään uutta, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on erittäin hienoa että joku pitää tätäkin perinnettä elossa ja tarjoaa musiikin rakastajille mahdollisuuden kuulla näitä tänä päivänä vähemmän soitettuja klassikoita elävänä musiikkina, hyvä Ilkka ja muut jätkät!
Kiitos ja kumarrus Ilkka, Hannu, Harri ja Teemu. Onnistuneesta miksauksesta kiitos Jussulle. Tästä illasta ja koko keväästä kiitoksen ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers keikkojen järjestämisestä ja tietysti ja ennen kaikkea Heidi, Teemu ja kaikki muut Kiven ihanat ihmiset!
Oikein oivallista kesää kaikille, syksyllä nähdään, nysseommoro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti