Minkä tahansa uuden asian aloittamiseen liittyy yleensä kaksi juttua. Ensinnäkin ihminen on lähes poikkeuksetta innoissaan ja samalla myös hieman huolissaan, että miten kaikki sujuu ja onnistuu. Kun kyseessä oli, kuten tämän kirjoitelman aiheessa, jo vuodesta 2006 katkeamatta jatkuneen toiminnan, siis Down Home Kivi -bluesklubin, uusi kausi, ei tuota huolestuneisuutta ollut kovinkaan paljon ilmassa, varsinkaan ja eritoten, koska kiitettävän suurta Kulttuuriravintola Kiven yleisöä oli määrä viihdyttää yhden Suomen kovimmista ja meritoituneimmista alan ryhmistä, Dr. Helander & Third Ward -yhtyeen.
Triossa musisoivat Ilkka Helander kitarat ja laulu, Leevi Leppänen rummut ja Esa Kuloniemi basso ja laulu. Vaikka yhtyeeltä on toistaiseksi julkaistu vasta kaksi, kolmas tulossa, (erinomaista) levyä, niin sen jäsenten esiintymiset sekä yhdessä että muissa yhteyksissä antoivat aiheen odottaa erittäin korkealaatuista blues-iltaa. Ja heti alkuun voi todeta, että kolmikko ei suinkaan pettänyt näitä odotuksia, päinvastoin.
Bändi oli tehnyt oivallisen päätöksen illan kahden setin suhteen. Ensimmäinen niistä koostui pääasiassa Ilkan soolona esittämistä kappaleista, joissa olivat edustettuina sekä alan klassikot että miehen itsensä tekemät hienot sävellykset. Ilkka kuuluu siihen armoitettuun blueskitaristien ryhmään, joka ymmärtää dynamiikan merkityksen. Aina, välillä kyllä, ei pidä paahtaa täysillä ja monesti vähemmän on enemmän. Sellaiset omat ja vieraat huippubiisit kuin "My Home Is in the Delta", "Katie Mae Blues", "Hey Foreman (Inflation Blues)" ja "Perfect for the Blues" soivat syvällä tunteella ja nautittavan monipuolisella kitaroinnilla. Mitä sitten tulee maestron vokalisointiin, niin sehän oli sanalla sanoen täyttä tavaraa. Raakaa ja herkkää samassa paketissa, niin kuin hyvän blueslaulun kuuluukin olla.
Ilkkaa olisi kovin mielellään kuunnellut pidempäänkin soolona, mutta aika riensi ja ensimmäisen setin lopuksi nousivat lavalle myös Leevi ja Esa ja trion musisoinnilla sitten jatkettiin loppuilta.
Leevin rumpujensoitto on varmasti tuttua jokaiselle vähänkin suomalaista bluesia seuranneelle ja miehen soitto oli odotetusti sekä tarkkaa että svengaavaa. Pienieleisesti hän loihti soittimestaan herkullisia juttuja, unohtamatta kuitenkaan hetkeksikään tiukkaa rytmin pitoa. Rummut soivat kuten ne asiansa osaavan käsissä vain voivat.
Esa on tietysti tuttu ennen kaikkea kitaristina, Bluesministeriytensä ohella tietenkin, ja se näkyi ja kuului myös hänen bassonsoitossaan. Homma pysyi täydellisesti koossa, mutta siellä ja täällä mies lisäili perusrytmiin kaikenlaisia hauskoja ja mielenkiintoisia kuvioita, joita basistit eivät yleensä harrasta ja loi näin trion musiikista entistä elävämpää. Encoressa, "Help Me", Esa tarttui myös laulumikrofoniin ja kiitettävän hyvinhän sekin mieheltä sujui.
Illan toinen setti oli yhtä kitarabluesin juhlaa ja esimerkiksi sellaiset kappaleet, kuin railakas "Third Ward Boogie", mainiosti nimetty "Long-Handled Door" ja jykevän tymäkkä, uudella levyllä mukana oleva, "Unwanted Person" tarjoilivat bluesin rakastajille enemmän kuin tarpeeksi rahan vastinetta.
Kaiken kaikkiaan Dr. Helander & Third Ward -yhtyeen avaus syksyn Down Home Kivessä julisti bluesin ilosanomaa ylivertaisella tunteella ja taidolla ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia upeita Kiven keikkoja. Enemmän kuin sata jänistä!
Viikon päästä (29.9) Down Home Kivi tarjoaa erikoistarjouksena kaksi yhden hinnalla, kun Kiven lauteille nousevat löylyä heittämään Serko's Circuit ja JJ Nybergh & The Blues Radiators ja myöhemmin syksyllä esiintymässä ovat muiden muassa Steve James, RJ Mischo ja Paris Slim ison veden takaa ja Knockout Greg tuon vähän pienemmän suolaveden tuolta puolelta. Hyvää piisaa yhteensä vielä viiden illan täydeltä! Be there or Be Square!
Kiitos ja kumarrus Ilkka, Leevi ja Esa, oli tosi kivaa! Kiitokset myös Vellulle oivallisesta miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien puuhaihmisille järjestämisestä ja kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Kaikki illan kuvat löytyvät täältä.
Teksti, kuvat ja videot © Jyrki Kallio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti