torstai 19. syyskuuta 2019

Terry Hanck & Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 12.9.2019


Metsään on tullut jo syys ja niin se on ohi kesä myös niin Tampereella kuin kaikkialla muuallakin Suomessa. Ja vaikka kesä olikin taas kerran ihmisen ehkä, ken tietää, parasta aikaa, ei epätoivoon vaipumiselle ole kuitenkaan minkäänlaisia perusteita. Syksy ja talvikin ovat tulvillaan kaikenlaisia mieltä ja kehoa virkistäviä rientoja ja kun tappavat helteet eivät enää piinaa ihmisparkaa, niihin jaksaa taas osallistuakin.
Pirkanmaalaisille juurimusiikin ystäville yksi syksyn parhaista tapahtumista on Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n yhteistyössä Kulttuuriravintola Kiven kanssa järjestämä Down Home Kivi -bluesklubi. Toistakymmentä vuotta muikeaa juurimehua tarjoillut klubi on erinomaisessa kunnossa ja vedossa ja se näkyi ja kuului myös syyslukukauden avanneissa iltamissa.
Jo kolmatta kertaa Tampereelle saapunut yhdysvaltalainen saksofonisti/laulaja Terry Hanck yhdessä Tomi Leino Trion, Tomi Leino kitara, Jaska Prepula basso ja Mikko Peltola rummut, kanssa oli erinomainen valinta kauden avaajaksi.

Kun Hanck edellisen kerran vieraili Down Home Kivessä huhtikuussa 2017, häntä piinasivat inhat virukset ja se vei parhaan terän miehen musisoinnista ja varsinkin laulusta. Nyt oli onneksi kaikki kunnossa ja saksofoni soi erinomaisen komeasti, laulukin kulki ja 75 vuotta tänä vuonna täyttänyt, (täyttävä?), mestari näytti nuoremmilleen, että vanha herrakin innostuu ja innostaa edelleen. Ilmankos miehen tuorein, kesällä ilmestynyt, levykin on saanut otsikokseen I Still Get Excited.




On muuten todella mainio kokoelma svengaavia sinisäveliä. 

Hanck on täysiverinen viihdyttäjä ja hänen lavapreesensinsä on varsin vahva. Huoliteltu ulkoasu, vahva musiikkiin eläytyminen ja välittömän positiivinen kanssakäyminen niin bändin kuin yleisönkin kanssa, tietenkin erinomaisen musisoinnin ohella, takasivat täysipainoisen elämyksen lähes loppuunmyydylle salille.
Mitä sitten tulee Tomi Leino Trioon, niin kaikki alan harrastajat Suomessa, ja vähän laajemmaltakin, tietävät mistä on kyse tämän kolmikon kohdalla. Sataprosenttinen ammattitaito, ylivoimainen tyylitaju ja huikea määrä yhteisiä keikkoja ovat hioneet Tomista, Jaskasta ja Mikosta sellaisen blueskoneen, että viivalle saa tulla mikä tahansa porukka. Rinnalle ehkä jotkut pääsevät, mutta ohi on turha yrittää. Musiikki ei tietenkään ole mitään kilvanajoa, mutta jos keikkajulisteessa lukee Tomi Leino Trio, on ilta takuuvarmasti onnistunut.
Alunperin Tomin sijalla piti olla kitarassa Jonne Kulluvaara ja bändin nimi siis The Frostbites. Harmillista, että aina yhtä hienosti soittava Jonne jäi tällä kertaa kuulematta, mutta toisaalta Tomi... Molempi parempi.




Todella hieno Down Home Kivi, tästä on hyvä jatkaa. Viikon päästä torstaina (26.9.) Kivessä viihdyttää aina yhtä ihastuttava Sweet Jeena ja yhtyeensä Vauhtikallot levynjulkistuskeikallaan. Mukana menossa pianovelho Wiley Cousins, Ylöjärven oma Elvis, Aron ja tanssityttöjä. Luvassa siis jotain aivan huimaa! Be there or be square!

PS. Tapasin Kivessä myös armoitetun musiikkiasiantuntijan ja -kirjoittajan Jussi Niemen. Hän olisi takavuosina saattanut kirjoittaa tästäkin illasta paikalliseen aamuaviisiin. Siis silloin kun kyseinen lehti vielä piittasi paikallisesta kulttuurista. No anyway, Jussilta on ilmestynyt Aviadorin kustantamana Kootut Naamakirjat Vol. 1 Remix -niminen opus.




Kirjassa on runsaat 250 sivua Jussin oivaltavia juttuja mitä erilaisemmista rytmimusiikin lipunkantajista. Nopean tutustumisen jälkeen todella upea kirja, suosittelen lämpimästi. Erinomainen vaihtoehto myös itselle tai ystävälle pukinkonttiin.

Thank you very much Terry, great gig! Iso käsi myös Tomille, Jaskalle ja Mikolle. Kiitoksen ansaitsevat myös Simo Savisaari huippumiksauksesta, Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä ja tietysti Heidi, Lasse ja koko Kiven hieno porukka huollosta ja huolenpidosta!

Videot:






Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat täällä.














Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com




torstai 30. toukokuuta 2019

Big Creek Slim & Peter Nande & Frostbites Down Home Kivessä 23.5.2019


Kevätjuhla on koululaisten ja opiskelijoiden kalenterissa aina se paras juhla. Rasittava lukuvuosi on vihdoinkin takana ja Suvivirren kaikuessa niin opettajat kuin oppijatkin unohtavat stressin ja aikataulut ja suuntaavat kohti kesän riemuja ja rentoa olemista.
Down Home Kiven kevätjuhlissa ei kaikunut Suvivirsi, mutta joutui kuitenkin armas aika, kun lukukauden päätteeksi palattiin juurimusiikkiklubin juurille syvän sinisen tahdittamana.

Illanvieton ohjelmasta vastasi lokakuussa 2015 Kiven debyyttinsä tehnyt Big Creek Slim (Marc Koldkjaer Rune) & Peter Nande -duo Frostbites-duon tahdittamana. Kylmänvihat, Jaska Prepula basso ja Mikko Peltola rummut, tunnetaan Tampereella myös nimellä Talonmiehet.
Down Home Kivi on laaja-alainen juurimusiikin toimija ja puhtaita bluesiltoja on itse asiassa yllättävänkin harvassa. Nyt kuitenkin saatiin sitä itseään koko rahan edestä ja hyvä niin.

Big Creek Slim omaa aivan hemmetin hienon bluesäänen ja kun hän osaa sitä vielä käyttääkin, kaikui Kivessä torstaina harvinaisen komea laulu. Nuotit olivat kohdallaan ja fraseeraukset juuri sellaisia kuin ne parhaimmillaan ovat. Myös kuusikielinen soi miehen käsissä kympin arvoisesti. Ei kuultu mitään itsetarkoituksellista tekniikkakikkailua, vaan Slim pysytteli tiukasti asiassa tyylillä ja tunteella. Voihan perhana, että olikin komeata kuunneltavaa!
Peter, joka hänkin on erinomainen laulaja, keskittyi koko keikan huuliharppujensa soittoon ja vahvisti ja rikasti upealla puhaltamisellaan illan bluesjuhlaa. Räyhäkkäitä sooloja kuultiin useita, mutta itselleni jäi vaikuttavimpana mieleen miehen erittäin onnistunut säestys Slimin lauluosuuksien ja kitarasoolojen taustalla. Voihan perhana, että olikin komeata kuunneltavaa!
Jaskaa ja Mikkoa olen näissä jutuissani kehunut kymmenet kerrat, eivätkä kirjoittajan taitoni tässä tapauksessa yllä mihinkään uuteen tai ennenkuulemattomaan. Talonmiehet hallitsevat oman tonttinsa aivan ainutlaatuisella tavalla ja heidän soittonsa kuunteleminen on aina yhtä hieno kokemus. Tieto ja ymmärrys soitetusta musiikista ja taito tuoda se esiin perinteitä kunnioittaen, mutta omalla äänellään oli se kaava, joka Kiven illassa osui jälleen kerran napakymppiin. Voihan perhana, että olikin komeata kuunneltavaa!
Vierailevana artistina lavalle poikkesi yhden kappaleen ajaksi myös Jo' Buddy ja mukava lisähän se oli illan antiin.



Down Home Kiven kevät pistettiin pakettiin yli kaksituntisella bluesjuhlalla ja kaikki paikalla olleet voivat onnitella itseään ja kesälaitumilla kirmaillessaan odotella syksyn pimeää ja märkää, joka kuitenkin rännän ja viiman lisäksi tuo tullessaan myös, sylttytehtaalta tihkuneiden tiedonmurusten mukaan, melkoisen mielenkiintoisen nipun esiintyjiä Down Home Kiven intiimiin interiööriin. Voihan perhana, että tuleekin komeata kuunneltavaa!

Tusind tak Marc & Peter & Jaska & Mikko & Jo'! Kiitokset tästä illasta ja koko keväästä Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:lle Down Home Kiven järjestämisestä, Simo Savisaarelle huippumiksauksesta ja tietysti ja ennen kaikkea Heidille ja koko muulle ihanalle Kiven henkilökunnalle omistautuneesta ja hyväntuulisesta huollosta ja huolenpidosta. Iso käsi myös kaikille kevään aikana konserteissa käyneille musiikin rakastajille.

Hyvää kesää kaikille, pitäkää kivaa ja huolta itsestänne ja toisistanne, syksyllä nähdään.

Videot:





Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.













Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com





torstai 16. toukokuuta 2019

Baby Boy Varhama & The Okie Boys Down Home Kivessä 9.5.2019


Down Home Kivessä on tällä loppuun kallistuvalla kevätkaudella esiintynyt juurevia muusikoita Suomen lisäksi Tanskasta ja Amerikan Yhdysvalloista ja lisäksi Suomeen kotiutuneet Iso-Britannian ja Venäjän edustajat. Yleisömenestys on pääasiassa ollut vähintäänkin tyydyttävä ja monet keikat on myyty jopa loppuun. Tämä lippujen menekki on välillä askarruttanut allekirjoittanutta. Vaikka Down Home Kiven yleisö onkin epäilemättä peruskeikkayleisöä valistuneempaa ja vaikka eletään vuotta 2019, niin jostain kumman syystä meitä tuntuu vaivaavan edelleen 50-, 60-, ja 70-lukujen suomalainen vieraskoreusvamma. Mitä kauempaa esiintyjä tulee, sitä innokkaammin yleisö lippuja ostaa, eikä musiikin taso läheskään aina korreloi myytyjen lippujen määrään.

Yllä oleviin mietteisiin innosti viime torstainen Down Home Kivi. Kevään ehdottomasti komeimmassa illassa, sekä musiikillisesti että viihdearvoltaan, oli Kivessä aivan liian monta tyhjää tuolia. Toki paikalla oli aivan mukavasti bluesin rakastajia, mutta tämä jos mikä keikka olisi ansainnut ravintolan rapun pieleen ilmoituksen loppuunmyydystä illasta.

Down Home Kiven kevätlukukauden toiseksi viimeiset pippalot vietettiin Baby Boy Varhaman ja The Okie Boys -yhtyeen, Pentti "Baby Boy" Varhama kitarat ja laulu, Tommi Lievemaa kitarat, mandoliini ja taustalaulu, Antti Akkanen kontra- ja sähköbasso ja Lari Hermanni Lius rummut, tahdissa. Kahdessa kappaleessa vieraili viulisti Antti Heerman.

Varhama on niin syvällä amerikkalaisessa, ja muussakin afrikkalaislähtöisessä, rytmimusiikissa kuin Suomessa yleensä voi olla. Hänen uransa alkoi jo 60-luvulla ja siitä eteenpäin mies on kauhonut syvällä sinisessä laguunissa. John Mayalista Muddy Watersin ja Howlin' Wolfin kautta akustiseen kantribluesiin, kantriin, swingiin ja vaikka mihin on reitti vienyt ja sen matkan kypsyneistä hedelmistä saa tämän päivän juurimusiikkiyleisö nauttia. Siis jos ymmärtää, että suomalainenkin juurimehu voi olla parhaimmillaan, kuten tässä tapauksessa, samaan aikaan sekä tuimaa että makeaa, tekisi mieli sanoa jopa magiaa. Ihan millä tahansa mittapuulla.

Illan musiikkianti oli suunniteltu ja eteni kronologisesti. Ensimmäinen setti vietettiin akustisissa merkeissä ja yleisölle tarjoiltiin kantria, kantribluesia, swingjatsia, meksikolaista meininkiä ja jopa kuubalaisia rytmejä. Esitetyt kappaleet eivät olleet loppuunkulutettuja vakioveivauksia, vaan hyvällä maulla valittuja herkkupaloja läntisen rytmimusiikkiperinteen pohjattomasta aarrearkusta.
Musiikillisesti toisessa setissä pysyteltiin samoilla linjoilla sillä erotuksella, että kitarat ja basso vaihdettiin sähköä kuluttaviin.

Kun onnistuneisiin kappalevalintoihin lisää sen, että kvartetti oli hirmuvedossa ja soitto, sekä yksilötasolla että yhdessä, erittäin korkeatasoista, ei musiikin ystävä juuri enempää voisi toivoa. Myös Antti Heermanin viulu soi erinomaisen hienosti.
Kirsikkana kakun päällä oli vielä se, että bändin esiintyminen oli kiitettävän rentoa, Penan jutut kappaleiden välissä hauskoja ja viihdyttäviä ja tunnelma kokonaisuudessaan lämmin ja miellyttävä.
Edellä mainituista aineksista ei voi olla seurauksena kuin onnistunut keikka, ja voi pojat että sitä se todellakin oli. Juurimusiikkia parhaimmillaan!!!

Baby Boy Varhama on julkaissut useita upeita levyjä ja niitä voi tilata miehen nettisivuston kautta, lämpimät suosittelut.

Iso käsi Pena, Tommi, Antti, Lari ja Antti! Kiitokset myös Simo Savisaarelle oivallisesta miksauksesta, Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille ja koko Kiven mahtiporukalle huollosta ja huolenpidosta.


Videot:







Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.












Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Jo' Buddyn workshop Sampolan kirjastossa 7.5.2019


Blueslovers ry. on jo muutaman vuoden ajan järjestänyt Sampolan kirjaston kanssa yhteistyössä juurimusiikin workshoppeja kirjaston salissa. Tänä vuonna Jo' Buddy, myös Jussi Raulamona tunnettu, liittyi Ismo Haaviston, Jantso Jokelinin, Jonne Kulluvaaran ja Dr. Helanderin seuraan Bluesloversien workshoppien vetäjänä.

Tilaisuuden aluksi Aviador-kustannuksen Vesa Tompuri lausui muutaman sanan kustantamonsa juuri julkaisemasta, Maija Joutjärven kirjoittamasta, Jo' Buddyn laulumaat -kirjasta.
Jo' aloitti oman osuutensa aivan juurilta ja kertoi maalaismusiikkia tekevälle ja esittävälle artistille sopivasti syntyneensä Suomussalmella ja ettei kotona ollut edes sähköä tai juoksevaa vettä miehen ensimmäisen neljän elinvuoden aikana. Juurimusiikilla on harva rikastunut ja niinpä Jussikin viittasi ilmeisesti itseensäkin mainitessaan muusikot, jotka ovat niin köyhiä, että on pakko itse tehdä esittämänsä kappaleet. Ainakin Jo' on aina tehnyt levyttämänsä musiikin itse, toki vahvasti perinteisiin nojautuen.
Jo' on totuttu näkemään, tämän workshopin tapaan, kitaran kanssa laulumikrofonin takana ja luultavasti ainakin joillekin yleisöstä tuli yllätyksenä, että mies aloitti muusikon uransa pianistina ja väittipä hän edelleenkin olevansa ennen kaikkea pianisti ja vasta sen jälkeen kitaristi. No, olen muutaman kerran päässyt kuulemaan Jussin pianonsoittoa ja vaikka häneltä sekin sujuu erinomaisesti, niin kyllä miehen persoonallisuus tulee selvimmin esiin nimenomaan kitaristina ja tietysti laulajana.
Bluesloversien workshopeissa on vuosien mittaan koettu erilaisia ohjelmaratkaisuja, puhutut osuudet ja musiikin määrä ovat vaihdelleet paljonkin. Jo' Buddyn workshop oli luultavasti kaikista pisin tähän mennessä. Lähes puolentoista tunnin aikana maestro kertoi, hänelle ominaiseen tapaan asiasta toiseen spontaanisti hyppien, sekä juurimusiikin historiasta, sen ominaispiirteistä, musiikin yleisestä merkityksestä ja jopa sen filosofiasta että omista seikkailuistaan Yhdysvaltojen syvään etelään suuntautuneilla matkoillaan. Saimme kuulla esimerkiksi siitä, miten hän sai taiteilijanimensä ja kuinka Jo' löysi henkisen yhteyden suuresti ihailemaansa Jimmy Reediin. Tiukka käsikirjoitus ei tarinointia kahlinnut, mutta asiaa ja hauskoja sattumuksia matkan varrelta riitti runsaasti. Down Home Kivessäkin muutama vuosi sitten vieraillut Lazy Lester muun muassa loihe lausumaan eräällä yhteisellä keikalla kukkia yleisössä olleelta naiselta saatuaan, "Yeah, I like flowers but give me a beer", heh.
Workshoppia elävöitti runsas musiikkitarjonta. Yleisö sai nautiskella kymmenestä-viidestätoista tutusta ja tuntemattomasta, uudesta ja vanhasta, kappaleesta Jo' Buddyn laulukirjasta, jotka mainiosti täydensivät Jussin juttuja ja hänen esiin tuomiaan asioita.

Kaikkinensa varsin antoisa ja viihdyttävä workshop, kuten kaikki aiemmatkin Sampolassa järjestetyt. Kiitos Jussi, Vesa, Blueslovers ja Sampolan kirjaston väki.

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.














Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com