The Gin Mill Trio ja KallaBlöös Down Home Kivessä 8.12.2022.

 

Kun puhutaan musiikista, tai itse asiassa mistä tahansa asiasta elämässä, on monipuolisuus ja vaihtelu se kuuluisa suola, jolle kaikki maukkaus ja maistuvuus perustuu. Olen monesti jo aiemminkin kirjoittanut tästä asiasta, mutta kerta kiellon päälle eli yksi Down Home Kivi -bluesklubin parhaista puolista on sen kiitettävän monipuolinen anti juurimusiikin saralla. Blues ei ole sitä taikka tätä, vaan se on sekä sitä että tätä.

Erinomainen esimerkki tästä monimuotoisuudesta oli viime torstaina vietetty syyslukukauden viimeinen istunto Kulttuuriravintola Kivessä. Kyseessä oli niin sanottu Double Whammy Night eli pirkanmaalaisille musiikin ystäville oli tarjolla kaksi kokoonpanoa ja mikä ilahduttavinta, toisistaan täysin poikkeavia sinisävelten käsittelijöitä.

Ensimmäisen puoliajan musiikista vastasi The Gin Mill Trio, Petteri Karkkila laulu ja cocktailrummut, Eero Vaajoensuu kitara ja Mika Liikari kontrabasso. Hyvin monipuolisesta, sekä omasta että lainatusta, materiaalista koostunut setti oli mainio näyte siitä, kuinka hyvinkin tunnettujen mestareiden, kuten esimerkiksi Bo Diddley, Lightning Slim ja Howlin' Wolf, musiikista löytyy uusia ulottuvuuksia kunhan asiaan paneudutaan ennakkoluulottomasti ja suurella sydämellä. Erityisesti bändin setissä allekirjoittanutta ilahduttivat vauhdikkaiden menopalojen joukkoon sijoitetut pari mainion rentoa jazz-tyylittelyä. The Gin Mill Trio ei todellakaan ole vain se yksi blues-bändi muiden joukossa, vaan omaa linjaansa johdonmukaisesti noudattava yhtye, jonkalaisia soisi olevan enemmänkin niin juuri- kuin muussakin musiikissa. Mainio keikka!

Settien välissä oli vuorossa vuoden 2022 Jemma-palkinnon jako, mutta onnettomien sattumien johdosta eivät paikan päälle olleet päässeet sen kummemmin palkittu kuin palkintokaan, joten juhlamenot rajoittuivat BluesLoversien puheenjohtaja Timo Haapasen lukemaan Marko Ahon tekstiin palkinnonsaajan meriiteistä. Vuoden 2022 Jemma-palkinnon saaja on pitkän linjan bluesmuusikko, bändi(e)n johtaja ja huuliharpun mestari Helge Tallqvist. Onneksi olkoon, oikeaan osoitteeseen meni!

Jos ensimmäisellä puoliajalla yleisöä vietiin tyylikkäällä svengillä aina juurevan musiikin juurille asti, niin illan pisti sitten pakettiin aivan erilainen akti.

KallaBlöös on yhtye, jonka juuret ovat Raumalla, vaikka nykyään trion jäsenistä vain rumpali Vilho Voutilainen asuu edelleen siellä. Bändin kitaristi, laulaja ja käsittääkseni musiikin pääasiallinen tekijä Jere Kalla vaikuttaa Tampereella ja basisti Mikael Alakruuvi on ajautunut Turkuun.

Merkille pantavaa yhtyeen musiikissa on sen sataprosenttinen omavaraisuus, mikä on aina kunnioitettavaa. Musiikillisia vaikutteita ovat Jere ja bändi ottaneet 60- ja 70-luvun bluesvaikutteista rokkia esittäneiltä yhtyeiltä. Selkeästi KallaBlöösin musiikkiin vaikuttaneista nimistä voisi mainita esimerkiksi sellaiset suuruudet kuin Cream, Free, Ten Years After ja Rory Gallagher. Ei ollenkaan huonoja esikuvia! Bluesrock oli siis johtotähti ja kyllähän se komeasti soikin. Kitarasoolot olivat täyttä asiaa, Jeren laulu asiaankuuluvan raakaa ja meininki muutenkin sopiva sekoitus rankkaa bluessävytteistä rokkia ja hengähdystaukoja yleisölle tarjonneita rauhallisempia tunnelmointituokioita. Mainio keikka!

Illan miksauksesta vastasi Jussu ja lopputulos oli parasta A-luokkaa, kiitos!

Kiitos ja kumarrus Petteri, Eero, Mika, Jere, Mikael ja Vilho. Kiitoksen ansaitsevat tästä illasta ja koko syksystä myös Jukka Mäkinen buukkauksista, Blueslovers käytännön järjestelyista ja tietenkin erityisesti Heidi, Teemu ja koko Kiven muu ihana henkilökunta huollosta ja huolenpidosta!

Videot:

The Gin Mill Trio - Atomic Cocktail

The Gin Mill Trio - I Feel Like Steppin' Out

The Gin Mill Trio - Star Bootlegger

The Gin Mill Trio - Maggie Campbell Blues

KallaBlöös - Honey Bee

KallaBlöös - I Know (Yeah)

KallaBlöös - Oh Lord

KallaBlöös - That Won't Do

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames Down Home Kivessä 24.11.2022

 

Down Home Kivi teki sen jälleen! Edellisen, amerikkalais-suomalaisen, klubi-illan jälkeen tuntui, että nyt on nähty ja kuultu se tämän vuoden paras ja viihdyttävin keikka Kulttuuriravintola Kivessä. Olisihan se tietysti pitänyt arvata jo menneiden vuosien perusteella, että kun tulossa oli vielä ruotsalainen porukka suomalaisella huippukitaristilla, ei kaikkia kortteja oltu vielä käännetty.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames, Greger Andersson huuliharppu, laulu ja kitara, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder koskettimet, Marcus Andersson rummut ja porukan vakinaista basistia, Lars Näsmania, tuurannut Urban Hed kontrabasso, pistivät pakan ihan uuteen järjestykseen.

On se kyllä ihmeellistä, miten Ruotsista löytyykään näin paljon ihan maailman huipputasoa edustavia juurimusiikin tekijöitä. Vuosien varrella Kivessä on esiintynyt melkoinen määrä länsinaapureiden muusikoita ja järjestään kaikki ovat olleet ihan hemmetin kovatasoisia. Kateeksi käy. Hienoa on se, että pirkanmaalaisetkin asian harrastajat ovat päässeet nauttimaan näiden taitureiden esityksistä kerta toisensa jälkeen. Kiitos ja kumarrus siitä Jukka Mäkiselle ja BluesLoverseille.

Greger mainitsi jossain välissä, että hän tapasi Sven Zetterbergin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja että hän on kaikesta osaamisestaan velkaa tälle bluesin kuninkaalliselle. Zetterbergin vaikutus kuuluikin monella tapaa illan aikana ja se ei tietenkään ole ollenkaan huono juttu. Päällimmäisenä se näkyi musiikin monipuolisuudessa. Ohjelmisto koostui hitaan bluesin ja vauhdikkaiden menokappaleiden lisäksi myös niistä sielukkaista soul-vedoista, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä kaikkiin niitä Zetterbergin keikoilla kuulleille. Esimerkiksi bändin tuore julkaisu I'm Your Man oli ihan huikean intensiivinen ja upea kappale ja esitys. Ohjelmistoon kuului myös yksi Zetterbergin kappale kunnianosoituksena mestarille ja kyllähän Further Information soi todella hienosti.

Illan musiikillinen anti oli todellakin kiitettävän monipuolinen ja sisälsi sekä klassikoita että bändin omaa tuotantoa ja vaikka pääosassa oli luonnollisesti Gregerin mahtavaakin mahtavampi harpunsoitto ja erinomainen vokalisointi, ei Tomin kitaran soitto jäänyt milliäkään vaan oli sitä tuttua huikeaa Tomia niin upeissa sooloissa kuin erittäin tyylikkäässä ja mielikuvituksekkaassa säestyksessäkin. Jälleen kerran kiinnitin erityistä huomiota tuohon säestykseen. Miten joku osaakin homman niin hienosti, että onnistuu jopa varastamaan huomion itselleen toisen komean soolon aikana. Käsittämätöntä! Muutamassa kappaleessa Greger tarttui myös kitaraan, joka ohimennen sanottuna oli sekin samanlainen, ainakin ulkonäöltään, kuin Zetterbergillä, ja ihan hienosti homma hoitui mieheltä myös kuusikielisellä. Fredrik on vieraillut monesti Kiven illoissa ja hänen soittonsa oli odotetusti erittäin hienoa sekä teknisesti että tyylin puolesta. Hieman enemmän soolotilaa olisin tälle armoitetulle tyyliniekalle suonut, mutta hyvä näinkin. Gregerin pikkuveli Marcus rummuissa ja Larsia vikaeerannut Ubbe bassossa hoitivat oman hommansa kertakaikkisen upeasti ja erityisesti Ubben huikea soolo kappaleessa You Got To Lose jäi mieleen.

Kun tähän kaikkeen lisää vielä bändin silminnähden hyväntuulisen henkilökemian ja esiintymisen varmuuden ja rentouden, voi lopputoteamuksena sanoa illan olleen tämän vuoden kovinta kamaa Down Home Kivessä. Herrasmiehet Ruotsista ja Suomesta tekivät sen taas. Knock-Out!

Tack så mycket Greger, Tomi, Fredrik, Marcus och Ubbe, det var underbart! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta suorituksesta, Jukalle ja BluesLoversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina (8.12.) selviää sitten tämän vuoden Jemma-palkinnon saaja vuoden viimeisessä istunnossa Kiven sisässä. Jännitys kohoaa... Esiintymässä kaksi ensimmäistä kertaa Kiven sisään joutuvaa ryhmää, The Gin Mill Trio ja KallaBlöös. Luvassa monipuolista juurimehua, jännitystä ja mukavaa yhdessäoloa. Be there or be square!

Videot:

Can't Hold Out Much Longer

Going Fishing

Mellow Down Easy

Turn Your Damper Down

Tässä vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

R.J. Mischo & Franck Goldwasser with The Frostbites Down Home Kivessä 10.11.2022

 

Yksi Down Home Kivi -bluesklubin miellyttävistä piirteistä esiintyjäpolitiikan suhteen on se, että se tarjoaa pirkanmaalaisille juurimehun ystäville sekä jo aikaisemmin herkullisiksi osoittautuneita kukon pyrstöjä että aivan uusia juomasekoituksia. Viime torstain cocktailmenu oli tästä vallan oivallinen esimerkki. Illan rytmiryhmä, Jaska Prepula bassossa ja Mikko Peltola rummuissa on vieraillut Kulttuuriravintola Kiven lavalla lukemattomia kertoja ja myös toinen illan yhdysvaltalaisista vieraista R.J. Mischo, huuliharput ja laulu, on tuttu Kiven yleisölle useilta keikoilta. Sen sijaan Pariisissa syntynyt, ja aiemmin nimellä Paris Slim tunnettu Franck Goldwasser, kitara ja laulu, oli ihka ensimmäistä kertaa Suomessa ja näin siis myös Down Home Kivessä. Illan suhteen allekirjoittaneella oli melkoisen suuret odotukset ja spoilerina voin jo nyt mainita, että en suinkaan pettynyt keikan musiikilliseen antiin ja tunnelmaan, pikemminkin päinvastoin.

Kahden eturivissä olevan muusikon esiintyminen samalla keikalla aiheuttaa monesti sen ikävän ilmiön, että toinen jää, syystä tai toisesta, selkeästi toisen varjoon. Tällä kertaa pelko moisesta ilmiöstä osoittautui turhaksi, sillä R.J. ja Franck jakoivat sopuisasti paikan parrasvaloissa ja yleisö pääsi nautiskelemaan tasapuolisesti sekä huimasta huuliharpputaituruudesta että yhtä hienosta kitaroinnista. Kun tämän lisäksi molemmat herrat, no R.J.:n osalta tämä oli tietysti tiedossa jo valmiiksi, hoitivat lauluosuutensa kiitettävällä A-tasolla sekä teknisesti että eläytymisenkin tasolla, ei parempaa olisi voinut vaatia. Sanomattakin lienee selvää, että Jaskan ja Mikon työskentely oli tutun virheetöntä ja tulvillaan vastustamatonta svengiä.

Kirsikkana kakun päällä kvartetin lavakemia oli silminnähden täydellistä ja kappaleiden välit täytti luonnollinen ja hyväntuulinen jutustelu niin soittajien välillä kuin lavalta yleisöllekin, jota oli muuten sivumennen sanottuna tuvan täydeltä ja tunnelma sen mukaista.

Noin kaksi tuntia kestänyt kahden setin keikka oli musiikkivalinnoiltaan mannaa perinteisten sinisävelten ystäville, sillä Kivi tulvehti alusta loppuun juuri sitä musiikkia, joka meille useimmille tulee mieleen sanasta blues ja hyvä niin. Bändi ja yleisö herkuttelivat sekä klassikoilla että R.J.:n ja Franckin hienoilla kappaleilla. Jos nyt jotain negatiivista pitäisi illasta esiin kaivaa, niin amerikkalaisvieraat olisivat mieluusti saaneet tuoda enemmän levyjään kaupattavaksi. Nyt jäi liian moni nuolemaan näppejään.

Erinomaisen hieno ilta erinomaisen hienon musiikin ja erinomaisen hienojen ihmisten parissa. Lopuksi vielä illan ehdottomasti meritoituneimman yleisön jäsenen mielipide keikasta; "... ilta oli yksi kaikkien aikojen parhaita." Tuohon ei ole mitään lisäämistä.

Thank you very much R.J., Franck, Jaska and Mikko (and Elsa), great gig and it was very nice to see you.

Miksaus oli oivallinen, mistä kiitokset pöydän taakse. Kiiton ja kumarrus myös Mäkisen Jukalle ja BluesLoversin puuhaajille järjestämisestä ja kuten aina ja iankaiken, Heidille, Teemulle ja kaikille muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Bring Me My Forty-Five

Feelin' Good

She's My Baby

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Steve James Down Home Kivessä 20.10.2022

 

Yksi Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin olennaisista piirteistä on se, että klubia pyörittävät tahot, Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry., tuovat pirkanmaalaisten asian harrastajien iloksi paitsi aivan uusia tuttavuuksia sekä Suomesta että ulkomailta, myös hyväksi todettuja muusikoita uudelleen ja uudelleen. Vuosien varrella ovat yleisölle tulleet tutuiksi esimerkiksi sellaiset alan jättiläiset kuin Tomi Leino, Sven Zetterberg, Carlos Del Junco, Micke Björklöf, Shaun Booker,Tad Robinson, Jo' Buddy ja niin edelleen.

Keikoista kirjoittavan kohdalla tämä aiheuttaa ajoittain vaikeuksia, sillä itsensä toistamisen vaara on hyvin todellinen, kun kirjoitat vaikkapa jo kolmatta tai jopa neljättä kertaa Kiven lavalla musisoineesta mestarista.

Viime torstaina Kulttuuriravintola Kiven lavan ja yleisön otti haltuunsa kolmatta kertaa yhdysvaltalainen Steve James. Mitään uutta ei mies aikaisempiin, 2014 ja 2019, keikkoihinsa verrattuna esittänyt, mutta se ei menoa haitannut milliäkään, sillä kun joku maistuu hyvältä, tai tässä tapauksessa erittäin hyvältä, ei reseptiä todellakaan ole syytä muuttaa. Sen sijaan, että yrittäisin epätoivoisesti keksiä uusia lauseita kuvaamaan upeata iltaa, päätin plagioida itseäni ja liitän tähän siis pari lainausta aikaisemmista miestä käsitelleistä blogeistani.

"Mitä sitten tulee kuulemaamme musiikkiin, ilta oli juureva oppitunti monipuolisesta amerikkalaisesta musiikkiperinteestä. Kaikkien tuntemat klassikot loistivat poissaolollaan, mikä oli pelkästään positiivista. Niiden sijasta James avarsi monen kuulijan musiikillista horisonttia näillä leveys- ja pituusasteilla ennestään varsin rajoitetusti tunnetuilla lauluilla ja tiedoilla niiden tekijöistä. Viihteen ja tiedon jakamisen yhdistäminen on mahdollista, kunhan ei mennä sieltä missä aita on matalin.Steve James on karismaattinen esiintyjä, erinomainen kitaristi ja vahvasti eläytyvä laulaja ja kun vielä ohjelmistokin oli kohdallaan, niin tässähän se oli allekirjoittaneelle selkeästi syksyn toistaiseksi paras Down Home -ilta. Lähes kaksi tuntia musiikkia ja mukavia tarinoita tarjonneet kaksi settiä kuluivat turhankin sukkelaan, mutta silloinhan keikka on onnistunut, kun sen loppuessa jää vielä hiukan musiikin nälkää jäljelle."

"Kiven ilta oli sanalla sanoen juurimusiikin juhlaa, jossa Steven resonaattorikitara ja -mandoliini soivat kadehdittavalla tyylikkyydellä ja taidolla, verevät laulut kertoivat verrattoman värikkäitä tarinoita vahvalla intensiteetillä ja kirsikkana kakun päällä Steven huikeat tarinat, jotka olivat aivan oma ohjelmanumeronsa luonnikkuudessaan ja viihdyttävyydessään. Sata ja yksi jänistä!"

Thank you Steve, it was a wonderful evening! Kiitos myös Jukalle ja Bluesloversin toimijoille, miksaajalle ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

RailroadBlues

DownboundTrain

TexasTommy

JJ Nybergh & The Blues Radiators ja J Jyrkänkoski Blues Band Down Home Kivessä 29.9.2022

 

Down Home Kiven syksyn toista istuntoa vietettiin kotiseutuhengessä, sillä molemmat Double Whammy Night -illan esiintyjistä tarjoilivat ihan mukavan määräiselle yleisölle tamperelaista bluesmusisointia.

Pippalot korkkasi itselleni ennestään tuntematon JJ Nybergh & The Blues Radiators, JJ Nybergh kitarat, huuliharput ja laulu, Antti Talvitie kitara, Sami Sarsama basso ja Jorma Tuohino rummut.

Bändin tunnuslause on "Blues on hyvä fiilis!" ja mikä ettei, kyllähän nelikon soitto ja esiintyminen kielivät heidän viihtyvän lavalla. Hyvä tunnelma säteili oivallisesti myös katsomon puolelle vauhdikkaan, kitaravetoisen bluesin kaikuessa Tampereen torstai-illassa.. Pääroolissa oli yhtyeen nokkamies JJ Nybergh, jonka mainio kitarointi ja vokalisoinnit veivät hommaa tukevasti eteenpäin. Kokoonpanon toinen kitaristi Talvitie edustaa nuorempaa bluespolvea ja hänen kuusikielisestään kuultiin keikan terävimmät irroittelut. Sarsama/Tuohino pitivät paketin erinomaisesti kasassa ja groovin yllä kiitettävästi. Bändin ohjelmisto koostui sekä klassikoista että Nyberghin tekemistä kappaleista. Kaiken kaikkiaan JJ Nybergh & The Blues Radiators tarjoili bluesinrakastajille oikein maukkaan kolme varttia ja voitti varmasti puolelleen monia uusia sinisiin säveliin uppoutuneita musiikin ystäviä.

Klubi-illan toisena yhtyeenä toimi lyhyellä varoitusajalla paikalle buukattu J Jyrkänkoski Blues Band, joka mainitusta syystä joutui esiintymään osittain varamiehisenä. Keikan kokoonpano oli J Jyrkänkoski kitara, Jonne Sassi kitara ja laulu, Veijo Airaksinen huuliharppu, Tommi Laine basso ja Sebastian Krühn rummut. Jyrkänkosken ryhmä on kuulunut suomalaisen ja tamperelaisen bluesmusiikin kaanoniin jo monen monta vuotta. Monipuolinen ohjelmisto ja tyylitajuinen soitto ovat aina olleet sen kulmakiviä ja niin tälläkin kertaa. Jannen ja Jonnen kitaransoitto olivat jälleen kerran hienosti kuosissaan ja Jonnen laulu toimi erinomaisesti. Veijon tyylikkään hienovarainen huuliharppu toi kokonaisuuteen kiitettävää vaihtelua ja vaikka rytmiryhmä ei kuulukkaan bändiin vakituisesti, onnistuivat hekin oikein oivallisesti. Jonkin verran joissain kappaleissa kuului yhteissoiton vähäisyys, mutta ei se ainakaan allekirjoittanutta pudottanut kyydistä millään muotoa. Illan ehdoton kohokohta koettiin, kun bändin vieraaksi lavalle nousi sen jäsen Jukka Mäkinen pitkän keikkataukonsa näin katkaisten. Jukan laulua ja huuliharpun soittoa oli tosi hienoa kuulla taas kerran Kiven tutuilla lauteilla ja blues soi edelleen syvällä tunteella. Hieno homma!

Down Home Kiven tamperelaisilta oli kaikin puolin mukava ja lämminhenkinen tilaisuus ja valoi uskoa juurevan musiikin elinvoimaisuuteen näinä synkkinä aikoina.

Kiitos JJ, Antti, Sami, Jorma, Janne, Jonne, Veijo, Tommi, Sebastian ja Jukka, oli kivaa! Kiitokset myös Koskisen Jounille hyvästä miksauksesta, Bluesloversien aktiiviporukalle ja Jukalle järjestämisestä ja tietenkin Heidille ja Teemulle ja kaikille muillekin Kiven mukaville työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

JJ Nybergh & The Blues Radiators - I'm Ready

JJ Nybergh & The Blues Radiators - Black Sky

JJ Nybergh & The Blues Radiators - Trouble No More

J Jyrkänkoski Blues Band - Stormy Monday

J Jyrkänkoski Blues Band feat. JukkaMäkinen - Rock Me Baby

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.