Masa Orpana Honk ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 9.12.2021

 Elämme kovia aikoja, kuten eräs tunnettu Anatidae-heimoon kuuluva sinihattuinen vaakkuja on vastaansanomattomasti todennut. Elämässä on kuitenkin vastoinkäymisten vastapainoksi hyvinkin paljon myös myönteisiä asioita ja kokemuksia. Esimerkiksi hyvät elokuvat, (mm. Blues Brothers ja Uhrilampaat), erinomaiset kirjat, (mm. Havukka-ahon ajattelija ja Stalker), maistuvat kulinaariset nautinnot, (mm. Läskisoosi ja Rillimakkara), parantavat elämisen tasoa ja suovat ihmiselle nautinnon täyttämiä hetkiä.

Musiikki kuuluu itsestäänselvästi tähän elämää parantavien asioitten joukkoon, sekä tallennettuna että erityisesti elävänä. 

Kulttuuriravintola Kivessä kohta jo kaksi vuosikymmentä järjestetty Down Home Kivi-juurimusiikkiklubi on vuosien varrella tarjonnut paikalla olleille nautintoa elämään ja lukuistakin lukuisampia musiikillisia huippuhetkiä. Nimilistaa on tähän mahdotonta ja turhaa kirjata, sillä DHK:n kymmenet ja taas kymmenet esiintyjät ovat aivan paria poikkeusta lukuun ottamatta tarjoilleet yleisölleen todella kovaa kamaa. Kiitos ja syvä kumarrus Mäkisen Jukalle, Heidille ja muulle Kiven upealle henkilökunnalle ja Blues Lovers ry:n toimijoille.

Viime torstaina Kiven lavan haltuunsa ottanut Masa Orpana Honk, Masa Orpana saksofoni, Aino Heikkonen saksofoni, Tuomas Heinonen saksofoni, Jonni "Johnny Gideon" Seppälä kitara ja laulu, Ville Vallila basso ja taustalaulu ja Juppo Paavola rummut, jatkoi tätä hienoa perinnettä. 

Bändin ohjelmisto piti sisällään enimmäkseen originaalia materiaalia, käsittääkseni pääosin tai kokonaan Masa Orpanan tuotantoa. Mausteeksi oli mukaan valittu muutamia rytmimusiikin helmiä erilaisista tyylilajeista. Hyvin monet illan kappaleista soivat New Orleansin tunnelmaa ja mikäs sen mukavampaa näin vahvasti foneihin tukeutuvalta yhtyeeltä.

Honk soi todella komeasti yhteen, mitä ei tietenkään merkitä sarakkeeseen yllätykset. Soolo-osuuksista vastasivat enimmäkseen Masa, Jonni ja Tuomas, mutta myös Aino ja Juppo pääsivät näyttämään osaamistaan omissa sooloissaan ja erinomaisen hienoltahan se kuulosti aivan kaikkien osalta. Ville, joka muuten hoiti hommansa tutun tasokkaasti, ei valitettavasti sooloillut - olisihan se nyt ollut hienoa, jos olisi kuultu ainakin yksi soolo kaikilta soittajilta - ja oli visuaalisestikin pimennossa fonistien varjossa.

Sen kummemmin analysoimatta pitää, ja saa, sanoa, että Masa Orpana Honkin keikka oli puhdasta volframikarbidia ja bändi jatkoi kunniakkaasti Kivessä esiintyneiden huippubändien loistokasta sarjaa, satajayksi jänistä!

Videot:

Kiddio

Shakin' at the Southpark

Tilaisuudessa jaettiin myös tämän vuoden Jemma-palkinto. Jemmahan on BluesLoversien graafisen suunnittelijan, Ari "Nevski" Nevalaisen käsityönä valmistama taidepuukko. Tämän, Suomen ensimmäisen vuosittain myönnettävän juurimusiikki-palkinnon, saajaksi Blues Lovers ry:n arvovaltainen raati oli valinnut, yllätys yllätys, Masa Orpanan, josta näin tuli ensimmäinen Jemman pokannut puhdas instrumentalisti. Ansiokas valinta, onnea Masa!

Kiitos upeasta illasta Masa, Jonni, Aino, Tuomas, Ville ja Juppo. Kiitokset myös Jan-Mikaelille hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille ja kumppaneille sydämellisestä huollosta ja huolenpidosta. Lopuksi kaikille Down Home Kiven esiintyjille, tekijöille ja yleisön edustajille yhdessä ja erikseen, Oikein hyvää ja rauhallista joulua! Ensi vuoteen, see ya'!

Tamikrest Tullikamarin Klubilla 7.12.2021

 Kärsivällisyys on eittämättä hyve, mutta joskus ihmisen elämässä sitä koetellaan melkeinpä liiankin kanssa. Aavikkobluesia Afrikasta ja länsimaista rokkia musiikissaan yhdistelevän Tamikrestin piti alunperin esiintyä Tullikamarin Klubilla huhtikuussa 2020, mutta tunnetusta syystä keikka peruuntui kaksikin kertaa. Viime tiistaina se sitten toteutui ja jo olikin aika. Klubille kiitos siitä, että se piti vierailun ohjelmistossaan hankaluuksista huolimatta.

Syystä tai toisesta yhtye saapui Tampereelle melkoisesti karsitulla kokoonpanolla, mikä oli tietysti valitettavaa, mutta olosuhteet huomioon ottaen ymmärrettävää. Hyvä näinkin. Triona esiintyneessä bändissä Klubin lavalle nousivat Ousmane Ag Mossa kitarat ja laulu, Cheick Ag Tiglia basso, taustalaulu ja yhdessä kappaleessa akustinen kitara ja Cédric Maurel rummut ja perkussiot.

Epäilemättä kokoonpanon pienuudesta johtuen Tamikrest jätti osan normaalista ohjelmistostaan syrjään ja keskittyi pääasiassa hypnoottiseen aavikkobluesiin, joka rakenteellisesta toisteisuudestaan huolimatta piti sisällään paljon pieniä juttuja, jotka toivat musiikkiin kiitettävästi väriä ja vaihtelua. Sävellyksellisesti kohtuullisen yksinkertaiset kappaleet svengasivat armottomasti erinomaisen rytmiryhmän ansiosta. Keikan toisella puoliskolla Ag Mossa vaihtoi akustisen kitaransa sähköiseen ja meininkiin tuli lisää rokkia ja funkia ja muusikotkin elävöityivät selkeästi vauhdin lisäyksestä. Kohtuullisen kokoinen yleisö tuntui erittäin tyytyväiseltä kuulemaansa musiikkiin ja tanssijalka sai kyytiä varsinkin keikan loppupuolella.

Hieno keikka, jota ei suinkaan huonontanut Peven erinomainen miksaus, kiitos. Kiitoksen ansaitsee myös keikan aikataulu. On mukavaa kun arkipäivänä pääsee kotimatkalle jo ennen yhtätoista, hyvä Klubi!

Jukka Gustavson with The British Standard Down Home Kivessä 11.11.2021

 Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n Down Home Kivi Kulttuuriravintola Kivessä saavutti ja ylitti syyslukukautensa puolivälin viime torstaina, kun lavan otti haltuunsa Jukka Gustavson koskettimet ja laulu porvoolaisen The British Standard -yhtyeen kanssa. Triossa musisoivat Edward Seger kitara ja laulu, Thomas Törnroos rummut ja vakituisen basistin sairastuttua Jan-Olof Strandberg basso.

Porvoolaiset ovat nimensä mukaan keskittyneet lähinnä 1960-luvun brittibluesiin. Esimerkiksi sellaisten mestarien kuin Peter Green, Steve Winwood, John Mayall ja Eric Clapton tuotanto kuuluvat oleellisesti bändin ohjelmistoon. Nämä kappaleet muodostivat keikan selkärangan, mutta lisäksi Kiven yleisöä viihdytettiin muun muassa B.B. Kingin, Ray Charlesin ja Stevie Ray Vaughanin sävelin.

Yleisöä ei ollut paikalla aivan yhtä paljon kuin edellisellä, loppuunmyydyllä, Down Home Kivi -keikalla, mutta kuitenkin aivan mukavasti ja tunnelma oli tutun lämmin ja intensiivinen, kuten aina Kivessä.

B.B. Kingin sävelin keikka polkaistiin vauhtiin ja heti alkuun tuli harvinaisen selväksi, että meininkiä tulisi riittämään. Jukan koskettimet svengasivat todella upeasti ja laulussa soi syvän sininen blues, Edwardin kitara soi erinomaisen tyylikkäästi ja Thomas ja Jan-Olof komppasivat  sellaisella tarkkuudella ja tiukkuudella ettei paremmasta väliä.

Sama meininki jatkui koko illan ja erityisesti huomiota kiinnitti koko yhtyeen muuntautumiskyky. Musiikki vaihteli perusshufflesta funkin ja ties minkä kautta aikamoisia rakennelmia sisältävään bluesprogeen tai progebluesiin, mutta mitä sitten lavalta kaikuikin, homma oli koko ajan täydellisesti hallussa ja tyylin mukaisessa kuosissa. Esimerkiksi pari kappalettakin oivallisesti laulanut Edward soitti sellaisella tavalla, että ilman visuaalista todistetta olisi äkkinäisempi luullut kitaristeja olleen lavalla useampiakin. Myös Thomasin rumputyöskentely oli monipuolisessa värikkyydessään, tarkkuudesta tinkimättä, puhdasta nautintoa. Vielä täytyy mainita Jan-Olof, joka lyhyestä varoajasta huolimatta hoiti oman tonttinsa todella hyvin ja virheettömästi.

Tässä välissä pitää mainita, että Jukalta, Thomasilta ja Jan-Olofilta on ilmestynyt aivan huikea trio-levy nimeltään "Jukka Gustavson & Street Level - Natural High". Löytyy myös Spotifysta, vahva suositus.

Jukka Gustavson on kingi ja kun hän soittaa yhdessä The British Standardin kaltaisen hienon bändin kanssa, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin parasta A-luokan musiikkia. Huippua!

Kiitos ja kumarrus Jukka, Edward, Thomas ja Jan-Olof! Kiitokset myös oivallisesta miksauksesta Jan-Mikaelille, Jukalle ja bluesin rakastajille järjestämisestä ja tietysti Heidille ja kaikille muille Kiven upeille työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Syyskauden päättää Down Home Kiven osalta Masa Orpana Honk torstaina 9.12. Tilaisuudessa julkistetaan myös vuoden 2021 Jemma-palkinnon saaja eli passi mukaan ja Kiveen kaikki kynnelle kykenevät, see ya'

Videot:

Buzz Me

The Supernatural

Oh Well

Top of the Hill

Pepe Ahlqvist ja Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 28.10.2021

 Down Home Kivi on jälleen täällä! Kansanterveydellisestä häiriötilanteesta johtuen pienelle lomaselle vetäytynyt teini-ikäinen tuottaa jälleen iloa ja riemua kaikille rytmimusiikin ystäville. Varjot hälvenivät viime torstaina, kun Kulttuuriravintola Kiven estradille, täpötäyden katsomon eteen, nousivat Pepe Ahlqvist ja Tomi Leino Trio.

Tätä hetkeä oli odotettu pitkään ja hartaasti ja bluesin rakastajat olivat syystäkin innoissaan. Illan ensimmäinen musiikillinen esitys ei kuitenkaan tullut lavalta käsin, vaan yleisö onnitteli 50 vuotta täyttävää Tomia kansainvälisellä hitillä Paljon onnea vaan, joka sivumennen sanottuna on ihan hirveä kappale, mutta vielä kerran, onnea Tomi!

Illan ohjelmisto koostui sekä klassikoista että uudemmasta materiaalista. Vakiintuneemmasta osastosta jäi mieleen erityisesti trilogia Sonny Boy Williamsonin tuotannosta, jossa Pepen harppu soi erinomaisen komeasti. Konsertin ensimmäiseen settiin Pepe oli muutenkin valinnut soittimekseen huuliharpun ja tästä ratkaisusta kiitti maestroa koko sali. Uudemmissa kappaleissa yhtye keskittyi juuri julkaisemaansa Backstreets of Blue -albumiin. Valitettavasti kokoonpanosta puuttui tällä keikalla levyllä mukana oleva kosketinsoittaja Harri Taittonen ja tämä tietysti vaikutti hieman sovituksiin, jotka alun perin on rakennettu osin koskettimien varaan. Backstreets of Blue -levyn kappaleet ovat soulahtavaa ja ajoittain jopa funkia lähestyvää bluesia ja niissä tuo koskettimien puute kuului harmillisesti levyä ohuempana soundina.

Tomi sai runsaasti soolotilaa ja tarjoili yleisölle, tapansa mukaan, mannaa taivaasta ja Mikko ja Jaska hoitivat rytmipuolen tyylilleen uskollisesti nautittavalla tarkkuudella ja tyylillä.

Pitkä keikkatauko tuntui hieman vaikuttaneen artistien yhteensoittoon ja pientä hakemista oli siellä täällä, mutta tunnelmaa se ei suinkaan latistanut milliäkään ja bluesin rakastajat olivat, syystäkin, varsin tyytyväisiä illan antiin ja tietysti siihen, että Down Home Kivi on jälleen elossa ja potkii.

Kiitos Pepe, Tomi, Jaska ja Mikko mukavasta illasta. Kiitoksen ansaitsevat myös Jan-Mikael asiallisesta miksauksesta ja erityisesti Heidi ja kumppanit huollosta ja huolenpidosta ja tietysti Mäkisen Jukka ja Bluesloversin puuhamiehet ja -naiset Down Home Kiven järjestämisestä.

Seuraava DHK-ilta on jo ensi torstaina (11.11.) ja silloin lavan ottaa haltuunsa British Standard feat. Jukka Gustavson. Be there or be square, see ya'!