maanantai 15. lokakuuta 2018

Million Dollar Tones Down Home Kivessä 11.10.2018


Jos Suomessa aikoo saavuttaa musiikilla taloudellista menestystä, pitää seurata silmä kovana hitti- ja soittolistojen kärkitiloja, täytyy pitää kustannukset kurissa ja olla hyvää pataa median kanssa. Osoituksena tämän kaavan toimivuudesta ovat lukemattomat jannat, jonnat, jennat ja suuri joukko puolivillaisia bileräppäreitä, jotka kaikki työskentelevät uskollisesti kansainvälisten suuryhtiöiden osakkeenomistajien palveluksessa ja hyväksi saaden näin itsekin motivaatiota ylläpitäviä murusia herrojensa ja valtiaidensa pöydiltä.
Jos jotkut sen sijaan perustavat kahdeksanhenkisen rokkenrollia ja rytmibluussia esittävän yhtyeen, voi olla takuuvarma, että sillä porukalla rakkaus musiikkiin menee viheltäen ohi ansaintalogiikan maksimoimisesta.
Million Dollar Tones on tällainen ryhmä ja se keskittyy omaan juttuunsa omilla ehdoillaan ja jättää markkinamiesten strategiat omaan arvoonsa.

Down Home Kivessä on tällä syyskaudella nautiskeltu jo norjalaista ja ruotsalaista juurimehua ja kolmannella luennolla nostettiin sitten malja suomalaisvoimin. Kulttuuriravintola Kiven lava näytti yllättävän pieneltä, kun sille ahtautui seitsemän muusikkoa ja vielä piano ja pianisti lavan vierelle. Million Dollar Tonesissa soittivat ja lauloivat Antti Pajula laulu, Albert Hallikainen kitara, Mikle Ylipekka lyömäsoittimet ja huuliharppu, Janne Nieminen rummut, Ari Toivonen tenorisaksofoni, Petri Rinta-Opas baritonisaksofoni, Kimmo Lehtola basso ja Ville Tolvanen piano.
Kuten jo tuossa aiemmin mainitsin yhtye keskittyy rytmibluussiin ja siihen alkuvoimaiseen 50-luvun rokkenrolliin ja asiassa pysyttiin koko keikan ajan. Ilahduttavasti suuri osa bändin soittamista kappaleista oli sen omaa tuotantoa ja mikä vielä ilahduttavampaa, omat kappaleet pärjäsivät varsin komeasti illan aikana soitetuille genren klassikoille ja muille covereille.
Kahdeksan miestä ei lavan koosta johtuen kyennyt kovinkaan villiä lavaliikehdintää harrastamaan, mutta ei Million Dollar Tones kyllä paikallaankaan tapittanut ja erityisesti Pajula solistina tarjosi yleisölle runsaasti myös visuaalista viihdykettä. Visuaalisuudesta puheen ollen; on aina hienoa, kun bändi pukeutuu paremmin kuin yleisö ja Million Dollar Tones todellakin hoiti homman kotiin tälläkin saralla. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Ainoa moite, jonka asian tiimoilta kuulin keikan jälkeen, oli Pajulan housuista puuttunut vyö. Heh.
Bändi rollasi ja rokkasi maittavasti ja muhkealla soundilla ja kitaran, saksofonien ja pianon kierrättämät soolot värittivät kappaleita hienon monipuolisesti. Myös Ylipekan perkussiot toivat kokonaissoundiin maistuvaa mausteisuutta.
Hienon musisoinnin ja yleisöä arvostavan pukeutumisen lisäksi Million Dollar Tones kunnostautui tunnelman luomisessa. Bändin jäsenten keskinäinen ja yleisön kanssa käymä välitön ja hyväntuulinen keskustelu kappaleiden välissä loi heti keikan alusta alkaen Kiveen todella lämpimän ja iloisen ilmapiirin, joka sen kuin lisääntyi ja tiivistyi illan mittaan. Kivessä on aina kivaa, mutta viime torstaina oli vielä asteen verran kivempaa. Roll!

Million Dollar Tones on toistaiseksi julkaissut yhden kokopitkän levyn ja yhden neljän kappaleen promo-eepeen. Sekä monona äänitetty Crazy!-LP että stereofonisen käsittelyn saanut promo-ep on äänitetty Tomi Leinon Suprovox-studiolla Karkkilassa ja ovat molemmat juurevaa rokkenrollia parhaimmillaan. Jos sellaiset nimet kuin Little Richard, Artie Wilson ja Lloyd Price pistävät sukat jaloissasi pyörimään, Million Dollar Tones kuuluu ehdottomasti levyhyllyysi.

Todella kiva ilta Kivessä ja siitä isoiso käsi Million Dollar Tonesille. Kiitokset tietysti myös Savisaaren Simolle a-luokan miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja Heidille ja Lasselle ja muille Kiven mahtaville työntekijöille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:







Vain viikon toipumisajan jälkeen Kivessä tärähtää taas tämän viikon torstaina. Knucklebone Oscarin luotsaama Knucklebone Blues Band pistää Kiven rakenteet testiin ja luvassa on railakasta lekalla päähän -rokkenrollia ja tyylipuhdasta bluesilmaisua. Be there or be square! Lipunmyynti 20.00 ja showtime noin 21.30.

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.















Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Baskery Down Home Kivessä 27.9.2018


Ruotsin vallan ajasta on Tampereella, kuten tietysti muuallakin Suomessa, kulunut jo yli kaksisataa vuotta, mutta Kulttuuriravintola Kivi Keskustorin laidalla on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana joutunut läntisen naapurimme hyökkäyksen kohteeksi monen monituista kertaa. Meille kaikille onneksi kyse on kuitenkin ollut varsin ystävällismielisistä musiikillisista operaatioista. Esimerkiksi sellaiset etulinjan ryhmät kuin Jim's Combo, Trickbag, joka monikansallisuudestaan huolimatta on perustuksiltaan vahvasti ruotsalainen, Kokomo Kings, Lisa Lystam Family Band ja ehkäpä loistavimpana kaikista Sven Zetterberg Blues Band ovat kerta toisensa jälkeen riisuneet suomalaiset juurimusiikin ystävät aseistaan ylivoimaisella ja vastustamattomalla strategisella ja taktisella osaamisellaan.

Toistaiseksi, lisää seuraa marraskuun toisena päivänä, viimeisenä tähän ketjuun liittyi kolmen Tukholmassa syntyneen sisaruksen muodostama Baskery. Triossa musisoivat Bondessonit Greta banjoissa ja rummuissa, Stella kontrabassossa ja Sunniva kitaroissa. Kaikki kolme myös lauloivat.

Baskereita lavalla ei näkynyt ja myös yhtyeen musiikkityylin määritteleminen on jossain määrin hankalaa. Naiset itse puhuvat banjopunkista ja mutakantrista. Itselleni tuli monta kertaa mieleen Yhdysvaltain itäisen rannikon suuntaisesti kulkevan Appalakkien vuorijonon asukkaiden omaperäinen musiikillinen perintö tähän päivään maustettuna. Banjo on kunniassaan sekä Baskeryn että Appalakkien musiikissa ja myös yleisesti repäisevä, voimakasrytminen meininki Kivessä toi mieleen elävästi vuoristoseutujen modernin kansanmusiikin, jossa folk, kantri, blues ja jonkinlainen rokkenrollin alkumuoto kohtaavat toisensa hedelmällisessä yhteistyössä. Baskery sai sinänsä suhteellisen yksinkertaisilla kappaleillaan varsin hurjan menon aikaiseksi niin lavalla kuin katsomonkin puolella. Railakkaiden rutistusten vastapainoksi trio tarjoili illan mittaan muutaman rauhallisemman laulun, joissa erityisesti naisten upea stemmalaulu ihastutti. Kuultiinpa toisessa setissä jopa moniäänisenä a cappellana ruotsalainen kansanlaulu(?), joka erosi radikaalisti koko muusta ohjelmistosta ja oli ehdottomasti yksi illan huippuhetkistä. Laulusuoritusten ohella Gretan, osittain hyvinkin epäortodoksinen, banjonsoitto riemastutti moneen otteeseen. Lavalla oli kaksi banjoa, Juan ja Carlos, joista jälkimmäinen oli viritetty slideputkella soitettavaksi ja erityisesti sen sointi oli jotain aivan ennen kuulumatonta.
Down Home Kivi oli myyty jälleen kerran ennakolta loppuun ja montaakaan kertaa en kymmenvuotisen “Kivi-urani” aikana ole kokenut niin reipasta eläytymistä pirkanmaalaisen rootsyleisön toimesta kuin tässä konsertissa, joten senkin puolesta ilta meni komeasti.
Tähän täytyy nyt vielä lisätä, että minun mielestäni jokaisella lippunsa maksaneella, tai muuten laillisesti paikkansa konserttiin saaneella, on loukkaamaton oikeus nauttia musiikista juuri sillä tavalla kuin haluaa. Tanssiminen on kivaa ja kivannäköistä, paitsi lavan edessä muilta näkyvyyden peittäen, mutta jos joku istuu hiljaa paikallaan ja saa sillä tavalla musiikista parhaan mahdollisen tyydytyksen, niin siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Tämä kommentti siksi, että olen viime aikoina parikin kertaa törmännyt mielipiteeseen, että rauhallisesti musiikista nauttiminen olisi jotenkin vähäarvoisempaa kuin reilummin musiikkiin eläytyminen. Ei ole ja älkää ainakaan minulle tulko enää tällaista suvaitsemattomuutta itsehyväisesti tarjoilemaan.

Tack så mycket Greta, Stella och Sunniva. Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle ammattitaitoisesta miksauksesta ja Heidille, Lasselle ja koko muulle Kiven hienolle porukalle huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina eli 11.10. Down Home Kivessä rävähtää sitten oikein kunnolla, kun lavalle ryykää Million Dollar Tones. Peräti kahdeksanhenkinen porukka pistää takuuvarmasti tyrät rytkymään vauhdikkaalla rokkenrollillaan ja rytmibluussillaan. Be there or be square!

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat ja isompina TÄÄLLÄ.














Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com