Ruotsin vallan ajasta on Tampereella,
kuten tietysti muuallakin Suomessa, kulunut jo yli kaksisataa vuotta,
mutta Kulttuuriravintola Kivi Keskustorin laidalla on viimeisen
runsaan kymmenen vuoden aikana joutunut läntisen naapurimme
hyökkäyksen kohteeksi monen monituista kertaa. Meille kaikille
onneksi kyse on kuitenkin ollut varsin ystävällismielisistä
musiikillisista operaatioista. Esimerkiksi sellaiset etulinjan ryhmät
kuin Jim's Combo, Trickbag, joka monikansallisuudestaan huolimatta on
perustuksiltaan vahvasti ruotsalainen, Kokomo Kings, Lisa Lystam
Family Band ja ehkäpä loistavimpana kaikista Sven Zetterberg Blues
Band ovat kerta toisensa jälkeen riisuneet suomalaiset juurimusiikin
ystävät aseistaan ylivoimaisella ja vastustamattomalla
strategisella ja taktisella osaamisellaan.
Toistaiseksi, lisää seuraa marraskuun
toisena päivänä, viimeisenä tähän ketjuun liittyi kolmen
Tukholmassa syntyneen sisaruksen muodostama Baskery. Triossa
musisoivat Bondessonit Greta banjoissa ja rummuissa, Stella
kontrabassossa ja Sunniva kitaroissa. Kaikki kolme myös lauloivat.
Baskereita lavalla ei näkynyt ja myös
yhtyeen musiikkityylin määritteleminen on jossain määrin
hankalaa. Naiset itse puhuvat banjopunkista ja mutakantrista.
Itselleni tuli monta kertaa mieleen Yhdysvaltain itäisen rannikon
suuntaisesti kulkevan Appalakkien vuorijonon asukkaiden omaperäinen
musiikillinen perintö tähän päivään maustettuna. Banjo on
kunniassaan sekä Baskeryn että Appalakkien musiikissa ja myös
yleisesti repäisevä, voimakasrytminen meininki Kivessä toi mieleen
elävästi vuoristoseutujen modernin kansanmusiikin, jossa folk,
kantri, blues ja jonkinlainen rokkenrollin alkumuoto kohtaavat
toisensa hedelmällisessä yhteistyössä. Baskery sai sinänsä
suhteellisen yksinkertaisilla kappaleillaan varsin hurjan menon
aikaiseksi niin lavalla kuin katsomonkin puolella. Railakkaiden
rutistusten vastapainoksi trio tarjoili illan mittaan muutaman
rauhallisemman laulun, joissa erityisesti naisten upea stemmalaulu
ihastutti. Kuultiinpa toisessa setissä jopa moniäänisenä a
cappellana ruotsalainen kansanlaulu(?), joka erosi radikaalisti koko
muusta ohjelmistosta ja oli ehdottomasti yksi illan huippuhetkistä.
Laulusuoritusten ohella Gretan, osittain hyvinkin epäortodoksinen,
banjonsoitto riemastutti moneen otteeseen. Lavalla oli kaksi banjoa,
Juan ja Carlos, joista jälkimmäinen oli viritetty slideputkella
soitettavaksi ja erityisesti sen sointi oli jotain aivan ennen
kuulumatonta.
Down Home Kivi oli myyty jälleen
kerran ennakolta loppuun ja montaakaan kertaa en kymmenvuotisen
“Kivi-urani” aikana ole kokenut niin reipasta eläytymistä
pirkanmaalaisen rootsyleisön toimesta kuin tässä konsertissa,
joten senkin puolesta ilta meni komeasti.
Tähän täytyy nyt vielä lisätä,
että minun mielestäni jokaisella lippunsa maksaneella, tai muuten
laillisesti paikkansa konserttiin saaneella, on loukkaamaton oikeus
nauttia musiikista juuri sillä tavalla kuin haluaa. Tanssiminen on
kivaa ja kivannäköistä, paitsi lavan edessä muilta näkyvyyden
peittäen, mutta jos joku istuu hiljaa paikallaan ja saa sillä
tavalla musiikista parhaan mahdollisen tyydytyksen, niin siihen ei
ole kenelläkään mitään sanomista. Tämä kommentti siksi, että
olen viime aikoina parikin kertaa törmännyt mielipiteeseen, että
rauhallisesti musiikista nauttiminen olisi jotenkin vähäarvoisempaa
kuin reilummin musiikkiin eläytyminen. Ei ole ja älkää ainakaan
minulle tulko enää tällaista suvaitsemattomuutta itsehyväisesti
tarjoilemaan.
Tack så mycket Greta, Stella och
Sunniva. Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle
järjestämisestä, Savisaaren Simolle ammattitaitoisesta
miksauksesta ja Heidille, Lasselle ja koko muulle Kiven hienolle
porukalle huollosta ja huolenpidosta.
Ensi torstaina eli 11.10. Down Home
Kivessä rävähtää sitten oikein kunnolla, kun lavalle ryykää
Million Dollar Tones. Peräti kahdeksanhenkinen porukka pistää
takuuvarmasti tyrät rytkymään vauhdikkaalla rokkenrollillaan ja
rytmibluussillaan. Be there or be square!
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki
kuvat ja isompina TÄÄLLÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti