keskiviikko 13. syyskuuta 2017

JT Lauritsen & Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 7.9.2017

Vaikka Down Home Kiven syyslukukauden avauksessa illan päätähti olikin norjalainen ja haitaristi, oli uuden Kivikauden alkua saapunut juhlistamaan ihan mukavan kokoinen porukka. JT (Jan Tore) Lauritsen on kotoisin Oslon liepeillä sijaitsevasta pikkukaupungista nimeltään Lillestrøm ja soitti ensimmäisen kaupallisen keikkansa jo 14 vuoden kypsässä iässä. Silloin soittimena olivat B3 Hammond -urut, jotka hän sittemmin hylkäsi keikoillaan kyllästyttyään niiden raahaamiseen ja siirtyi haitariin, joka edelleen on viisikymppisen miehen pääsoitin huuliharpun ohella. JT hoitaa keikoillaan myös vokalisoinnin. Taustallaan - tai paremminkin rinnallaan - JT:llä oli timantinkova kolmikko, Tomi Leino kitara, Jaska Prepula basso ja Mikko Peltola rummut eli siis Tomi Leino Trio.

Etukäteistietojen mukaan luvassa piti olla maukas sekoitus bluesia ja louisianalaista tanssimusiikkia, zydecoa, jossa haitari on keskeinen soitin. Heti näin alkuun täytyy todeta, että zydecon suhteen illan keikka tuotti pettymyksen, koska sen osuus kahden setin kappaleista oli tasan 0%. Jonkin verran kuultiin New Orleans -tyylistä groovia tunnelmointia, mutta selkeä pääpaino oli puhtaassa bluesissa, missä ei tietenkään ole mitään vikaa.

JT Lauritsen osoittautui rutinoituneeksi ja rennoksi esiintyjäksi ja sekä haitaristina, harpistina että laulajana asiansa osaavaksi muusikoksi. Hän soitti ja lauloi pakottomasti ja rennosti ja fraseeraukset sekä soittimilla että vokalisoinnissa olivat kohdallaan. Mitä sitten tulee illan yhtyeeseen, niin kaikki oli, (taas kerran), paremmin kuin hyvin. Keikan parhaat soolot irtosivat Tomin kitarasta tyylillä ja tunteella ja Jaska ja Mikko hoitivat osuutensa tuttuun talonmiesten tyyliin, täydellisesti.

Syksyn ensimmäinen Down Home Kivi oli viihdyttävä ja oikein mukava illanvietto, vaikka tuo zydecon puuttuminen jäikin hiukan harmittamaan.

Kiitos JT, Tomi, Jaska ja Mikko. Kiitokset ansaitsevat myös Simo Savisaari huippuäänestä, Mäkisen Jukka ja BluesLovers järjestämisestä ja Heidi ja Lauri ja koko muu Kiven porukka huollosta ja huolehtimisesta. Seuraava Down Home Kivi on torstaina 21.9. ja lavalle nousee kova kotimainen Lena & TheSlide Brothers. Be there or be square!

















Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Eclipse Jazz Club Telakalla 6.9.2017

Syksyn jazz-kausi pyörähti kohdaltani käyntiin viime keskiviikkona Telakalla, kun Tapio Ylisen luotsaama Eclipse Jazz Club materialisoitui intiimiin interiööriin kahden yhtyeen voimin. Ilta oli määrä aloittaa Black Motorin voimin, mutta Tane Kanniston valitettava sairastuminen muutti suunnitelmat. Reipasta pelimannihenkeä osoittaen jazzveljiä, Simo Laihonen rummut ja Ville Rauhala kontrabasso, hädässä riensi auttamaan saksofonisti Sami Pekkola. Tästä johtuen myös musiikki meni uusiksi ja Black Motorin musiikki sai antaa tilaa hetkessä sävelletyille assosiaatioille.

Vaikka olisinkin jälleen kerran ollut onneni kukkuloilla moottorimiesten uusien ja vanhojen sävellysten parissa, niin kyllä Telakalla kaikunut vapaa jazzikin oli hurjan herkullista ja maistuvaa alakartea. Mistään lounaspuhvetista ei tosiaankaan ollut kyse, kun trio tarjoili ainoastaan huolella valittuja ja taiten kypsennettyjä musiikillisia herkkujaan paikalle saapuneelle, ihan mukavan kokoiselle, yleisölleen. Kerta toisensa jälkeen jaksaa ihmetyttää parhaiden jazzmuusikoiden kyky improvisoida niin häkellyttäviä sävelkulkuja, että monet niistä olisi valmis vannomaan etukäteen sovituiksi ja sovitetuiksi. Tietysti voi olla niinkin, että koko improvisointi-käsite on luotu hämäämään ja hätkäyttämään kaltaisiani alan harrastelijoita ja kaikki onkin tarkasti sävellettyä ja suunniteltua. No niin, foliohattu pois päästä; salaliittoteorioita on maailma pullollaan, eikä niitä tarvitse enää yhtään lisää luoda. (Toisaalta...). Laihonen/Rauhala/Pekkola pisti tosiaan parastaan ja kolmen vartin pituinen setti oli alusta loppuun kertakaikkisen huima loikka musiikin sisäavaruuteen ja galaksien tuolle puolelle. Käymättömät korpimaat tulivat taas piirun verran tutummiksi näiden pelottomien löytöretkeilijöiden matkassa. Sata jänistä!




Levynjulkaisukiertueellaan oleva, saksofonisti Pauli Lyytisen johtama, Magnetia Orkesteri, Verneri Pohjola trumpetti, Mika Kallio rummut ja Eero Tikkanen kontrabasso, oli illan toinen kokoonpano. Kvartetti on tosiaankin julkaissut kesällä ensimmäisen pitkäsoittonsa ja bändin setti koostui kokonaan levyn materiaalista. Suhteellisen tuoreen bändin soitto oli kypsää ja erinomaisesti yhteenhitsautunutta, eikä yhtään vähempää voisi näin kovien muusikoiden porukalta odottaakaan. Musiikissa kuului vaikutteita sekä perinteisemmästä svengailusta että vapaasta jazzista ja ne kietoituivat erinomaisen tiukaksi punokseksi, jossa huumaava raikulimeininki ja äärimmäisen hiljaiset ja rauhalliset hetket vuorottelivat luontevasti ja varmalla otteella. Dynamiikkaa oli noin sata kilometriä, mikä tarkoittaa sanoa, että vähintäänkin riittävästi. Yksittäisistä kappaleista vaikuttavin oli ehdottomasti Lonesome Dreamer’s Dance, jossa Kallio loihti, levytetystä versiosta poiketen, isosta gongistaan eri kokoisilla kuminuijilla kosmista kauneutta ja rauhaa parin aionin tarpeiksi ja muut säestivät tilanteen vaatimalla hartaudella. Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri on puhdasta volframikarbidia ja keikka oli sama potenssiin kaksi.




Eclipse Jazz Clubin keikoista on loppuvuoden aikana mahdollisuus nautiskella Kulttuuriravintola Kivessä. Ensimmäisenä lavan ottaa haltuunsa Raoul Björkenheim Ecstasy tiistaina 19.9.

Videot:























Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com