Maailmantango 2017

Vuoden 2017 Maailmantango-festivaali on elettyä elämää ja muistoissa. Itselleni, ja epäilemättä muillekin festivaaliin osallistuneille, ne muistot ovat hyviä, elleivät sitten vieläkin parempia. Tänä vuonna osallistuin eri keikkoihin vain perjantaina ja lauantaina ja yhteensä pääsin kokemaan runsaat kuusi keikkaa.

Festivaali alkoi osaltani Pakkahuoneen perinteisellä kolmen solistin ja Uuden suomalaisen tango-orkesterin konsertilla. Tällä kertaa Simònin artistivalinnat olivat kympin arvoista työtä ja lavalla nähtiin Jarkko Martikainen, Aija Puurtinen ja Tuomari Nurmio, jotka kaikki tarjosivat yleisölle erinomaista ja erittäin mielenkiintoista musiikkia Antti Heermannin johtaman tango-orkesterin säestäessä tuttuun ja taattuun tyyliinsä. Mielelläni olisin nähnyt pitemmätkin setit kultakin artistilta, mutta tässä konsertissa on tyytyminen muutamaan kappaleeseen per laulaja ja sillä sitten mennään. Joidenkin aikaisempien vuosien esiintyjien kohdalla setin lyhyys on ollut siunaus, mutta tänä vuonna se hieman harmitti ja varsinkin Aijan osalta, koska häntä pääsee kuulemaan tällaisen musiikin parissa aivan liian harvoin. Sata jänistä!

Perjantain toinen akti oli sitten Telakalla, missä Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset, Faarao Pirttikangas kitara, Konsta Eskelinen stroh-viulu, Kusti Vuorinen haitari ja perkussiot, Nuutti Vapaavuori basso, Pentti Dassum rummut, Inari Ruonamaa saksofonit ja Lassi Piironen vetopasuuna, pistivät pystyyn sellaisen hyrskynmyrskyn, että Telakan täyttänyt yleisö oli pyörryksissä vielä seuraavanakin päivänä. Olen nähnyt tältä porukalta muutamankin keikan ja aina sitä vaan jaksaa hämmästyä näiden shamaanien älyttömän rikkaasta ja viehkeän viistosta musiikista ja Faaraon itsensä takavasemmalta voimalla iskevistä lyriikoista. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Faaraolta ja Talmud Beach -yhtyeeltä on näinä päivinä tulossa ulos yhteislevy ja se on sataprosenttisella varmuudella yksi kuluvan vuoden mielenkiintoisimpia julkaisuja Suomessa rytmimusiikin saralla, älkää missatko. Allekirjoittaneelle festivaalin ehdottomasti komein keikka, sata ja yksi jänistä!

Illan päätteeksi poikkesin vielä Pakkahuoneella ottamassa muutaman kuvan Roberto Siri Quinteton esiintymisestä. Valitettavasti iltapuhteeni musiikkiannos oli tässä vaiheessa jo kukkuroillaan ja niinpä jätin keikan suurimmalta osin suosiolla väliin, mutta mikäli Sirin edellisvuotisesta konsertista voi mitään päätellä, ja miksei voisi, argentiinalaisen tangon ystävät saivat mestarilta yllin kyllin vastinetta pääsylipuilleen.

Lauantain musiikillisen turneeni aloitin Telakalta, jossa viime vuonna Pakkahuoneella orkesterin kanssa konsertoinut argentiinalainen laulaja ja kitaristi Martin Alvarado esiintyi yhdessä bandoneonia ja miniflyygeliä soittaneen Mikko Heleniuksen kanssa. Vaikka jo viimevuotinen ensikosketukseni Alvaradoon jätti erittäin positiivisen muistijäljen, niin vasta nyt loppuunmyydyn Telakan intiimissä ilmapiirissä mies valloitti, muun yleisön ohella, minut vastaansanomattomalla taidollaan ja karismallaan. Alvarado on paitsi pätevä kitaristi ja huikea laulaja, niin myös esiintyjä herran armosta, jos tällainen ilmaisu nyt sallitaan tällaiselta pakanapirulta. Mies nappasi yleisön vaivatta näppeihinsä ensisekunneista lähtien, eikä hellittänyt otettaan koko konsertin aikana. Kiitettävää tukea Alvarado sai Heleniukselta, joka huiman soittamisen lisäksi ihastutti humoristisen lakonisella lavahabituksellaan. Olipa komea keikka, sata jänistä!

Ilta saatettiin päätökseen tuttuun tapaan Klubin balkanilaisrytmien tuiskeessa, joita tällä kertaa maustettiin annoksella brasilialaistyylistä kipakkuutta. Mirkka & Madrugada oli minulle ennestään täysin tuntematon kokoonpano, jonka reipas ja paikoin jopa riehakas - heidän omien sanojensa mukaan humppa-reggae-lattarigroove - kyllä toimi musiikillisesti oivallisesti. Valitettavasti vain jostain syystä bändi oli suurelta osin lavalla kuin joukko maansa menettäneitä pakolaisia. Huonoja päiviä tulee tietysti meistä jokaiselle ja, harmillista kyllä, musiikki ja bändin kaikkien jäsenten olemus lavalla eivät tällä keikalla vastanneet toisiaan.

After Partyn toisena porukkana lavalle nousi meksikolainen La Internacional Sonora Balkanera. Edellisen esiintyjän tavoin tämäkin nelikko oli itselleni uppo-outo ja puhtaasti tanssihyppelyyn innostavaan musiikkiin keskittyvänä bändinä kohtaamisemme maailman musiikin oudoilla poluilla todennäköisesti jääkin tähän yhteen kertaan. Erinomaisen voimakkaan rytmiräiskeen miehet saivat aikaan kitaran, klarinetin, perkussioiden ja tietokonetallenteiden voimalla, mutta kaikki rytmin rajat ylittävät musiikilliset komponentit meksikolaisten musiikista puuttuivat miltei tyystin ja esimerkiksi melodioista oli turha haaveillakaan. Tanssijat tykkäsivät kovin.

Pisteen lauantaille pamautti perinteisesti lappilaisbalkanilaisen musiikin suurmestari, syvien tunteiden säälimätön tulkki Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Jaakko Laitinen laulu, Jarkko Niemelä trumpetti ja buzuki, Marko Roininen haitari, Tuomo Kuure kontrabasso ja Janne Hast rummut. Tämän porukan suosiota sen kummemmin Maailmantango-festivaalilla kuin muillakaan keikoilla ei tarvitse ihmetellä eineen vertaa.Upeat melodiat ja hurja meininki kohtaavat tässä bändissä onnellisten tähtien loisteessa tiukan musiikillisen ammattitaidon ja välittömän vapautuneen esiintymisen. Karismaa porukassa riittää vaikka myytäväksi ja joka ainoalla näkemälläni yhtyeen keikalla miehet ovat silminnähden nauttineet lavalla olostaan. Lisäpisteitä tälle keikalle toi vanhojen suosikkien joukkoon ujutetut muutamat aivan uudet kappaleet, jotka todistivat miesten sävel- ja sanakynien olevan edelleen erittäin teräviä, sata jänistä!

Videoita Maailmantango-festivaalilta 2017 löytyy You Tube kanavaltani. Mukana Jarkko Martikainen, Aija Puurtinen, Tuomari Nurmio, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset, Martin Alvarado & Mikko Helenius, La Internacional Sonora Balkanera ja Jaakko Laitinen & Väärä Raha.

Valokuvia festivaalilta olen julkaissut 83 kappaletta ja tähän blogiin liitän niistä vain muutamia maistiaisia. Kaikki kuvat, ja suuremmassa koossa, löytyvät täältä.

Kiitos kaikille esiintyjille ja Telakan, Klubin ja Pakkahuoneen tekniselle väelle ja muulle henkilökunnalle ja tietysti erityisesti Simònille ja Annalle.

 Perjantai

Lauantai

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com