Kun musiikinrakastaja valitsee ne
keikat, joille hän menee nautiskelemaan harrastuksestaan elävänä,
niin useimmiten valikoiduksi tulee - ainakin näin mutu-pohjalta -
ennestään tuttu ja hyväksi havaittu yhtye tai artisti. Tämä on
tietysti aivan normaalia käytöstä. Onhan se mukava tietää
ennakolta, että pettymyksen mahdollisuus suhteessa illan antiin on
kohtuullisen pieni. Tällaisen varmaan tietoon perustuvan
valintaprosessin lisäksi kannattaisi kuitenkin joskus omata myös
piirun verran seikkailumieltä. Vaikka itselläni on lukuisia
suosikkiyhtyeitä, joiden keikoille pyrin aina mahdollisuuksien
mukaan pääsemään, niin oman muikean mausteensa keikkamuistoihini
ovat tuoneet esiintyjät, joista olen tiennyt vain vähän tai
vieläkin vähemmän ennakolta ja monet tällaiset ovat sitten
päätyneet suosikkien kasvavaan joukkoon. Ei ne keikkaliput nyt niin
kalliita ole, etteikö silloin tällöin voisi vähän hullutellakin.
Jättää vaikka sen turhan lottolapun täyttämättä tai pari
kaljaa väliin.
Mäkisen Jukan ja Blueslovers ry:n
yhteistyössä Kulttuuriravintola Kiven kanssa pyörittämän Down
Home Kiven syyskauden toinen esiintyjä, Forest Lake Band, Matti
Järvi laulu ja basso, Juha Raatikka huuliharput, Pentti Hänninen
kitarat ja Jari Korpimäki rummut, Oulusta oli itselleni aivan
kirjoittamaton lehti ennalta ja kun vielä ne pari pätkää, joita
keikkaa edeltävänä iltana kuuntelin ja katselin tuupista eivät
kovinkaan ihmeellistä iltaa luvanneet, olivat odotukseni melkoisen
pohjalukemissa. Ennestään itselle tuntematon bändi, joka soittaa
ei ihan terävimpään suosikkikärkeeni kuuluvaa chicagolaista tai
sieltä päin vähintäänkin vaikutteensa hakevaa juurimusiikkia ei
kovinkaan nautinnollista iltaa lupaillut. Enpä juuri enempää olisi
voinut väärässä olla.
Tampere oli ilmeisesti Oulun nelikon
ensimmäinen keikka tällä Etelä-Suomen turneella ja parin
ensimmäisen kappaleen kohdalla oli vielä havaittavissa pientä
hakua, mutta kun metsäjärveläiset saivat hiottua pahimman
matkaväsymyksen taka-alalle, homma hakeutui kuin itsestään niille
oikeille urille. Joskus kokemukseni Chicago-bluesyhtyeistä ovat
olleet vähemmän miellyttäviä, kun esiintyjät ovat
oikeaoppisuuden nimissä unohtaneet kokonaan erittäin tärkeän
rentouden ja tunnelman ja juttu on luisunut pönäkäksi
jumittamiseksi. Forest Lake Bandin kohdalla näin ei onneksi käynyt,
vaan meininki pysyi koko kaksituntisen keikan ajan kiitettävän
rentona, eikä siihen tuuliseen kaupunkiinkaan suhtauduttu nokka
turhan rutussa. Bluesänkyröillä saattoi, (kenties ehkä, tuskin?),
pari kertaa menna ohrajuoma väärään kurkkuun, mutta yleisö, minä
muiden mukana, viihtyi erinomaisesti kvartetin säveltaiteen parissa.
Kahden setin mittaan kuultiin sekä klassisia bluesvetoja että
ilahduttavan paljon miesten omaa tuotantoa. Mitään mainittavaa
lavashowta bändi ei esittänyt, eikä sitä kyllä kaivannutkaan, ja
ehkä niihin esiintymisasuihinkin voisi pikkuisen satsata - näin
valokuvaajan silmin katsottuna - mutta Matin hiljaisen humoristiset
välispiikit mukavalla Oulun murteella ja ylipäänsä yhtyeen reilun
rento meininki hoitivat homman kotiin vastustamattomasti. Sali ei
ollut aivan täysi ja nyt ne poisjääneet voivatkin sitten potkia
itseään takapuolelle pari kertaa korttelin ympäri. Ohi meni aika
perkuleen mukava ilta hienon bändin ja musiikin parissa.
Videot:
Iso käsi Matti, Juha, Pentti ja Jari.
Kiitokset myös Simolle miksauksesta, Jukalle ja Blueslovers ry:lle
järjestämisestä ja Kiven porukalle huolenpidosta.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti