New Orleansissa vietettiin tämän
vuoden Mardi Grasia helmikuun kolmantenatoista päivänä. Koska
Suomi, ja Tampere siinä ohessa, jatkuvasti mainostetusta
globalisaatiosta huolimatta, on, edelleen, askeleen jäljessä suuren
maailman metkuista, Rasvatiistai saapui Pirkanmaalle ja
Kulttuuriravintola Kiveen runsaat kolme viikkoa jälkijunassa. Yksi
Down Home Kiven kevään odotetuimmista illoista myi salin täyteen
jo ennakolta, eikä siinä mitään ihmettelemistä olekaan. Tarjolla
oli nimittäin varsin harvinaista herkkua. Koko ilta näet
omistettiin New Orleansin rollaukselle ja erityisesti Fats Dominon
mainiolle musiikille.
Jo' Buddy's New Orleans R&B
Ensemble feat. Wiley Cousins, Jussi ”Jo' Buddy” Raulamo kitara ja
laulu, Wiley Cousins piano ja laulu, Masa Orpana ja Sami Sippola
saksofonit, Tyko ”Down Home King III” Haapala rummut ja Tommi
Laine basso, osoittautui yllätyksettömästi erinomaiseksi
kokoonpanoksi. Jokainen muusikko oli omalla tontillaan mies
paikallaan ja mikä parasta, kokonaisuus toimi kertakaikkisen
upeasti. Vaikka Kivessä on vuosien varrella koettu runsaasti toinen
toistaan parempia ja vaikuttavampia muusikoita ja yhtyeitä meiltä
ja muualta, tämän porukan luoma svengi ja siitä huokuva musiikin
tekemisen riemu nosti illan kevyesti Down Home Kiven konserttien
terävimpään kärkiryhmään.
Ensimmäinen, tunnin kestänyt, setti
polkaistiin käyntiin klassikolla ”The Fat Man” ja sitä
seurasivat ”Let The Four Winds Blow”, ”Please Don't Leave Me”,
”Every Night About This Time”, ”Don't Lie To Me”, ”Sick &
Tired” ja hyväksi lopuksi ”I'm Ready”.
Toinen, lähes puolentoista tunnin,
setti puolestaan alkoi ehkäpä sillä kaikkein kuuluisimmalla
Dominon laululla, ”Blueberry Hill” ja jatkui kappaleilla ”It's
You I Love”, ”I'm In Love Again”,
”I'm Gonna Be A Wheel Someday”, ”Goin' Back To New Orleans”, ”My Blue Heaven”,
”Jambalaya”, ”Liza Jane”, ”I'm Walkin'”, ”Walkin' To
New Orleans”, ”Blue Monday”, ”Swanee River” ja encoreina
”Going To The River”, ”Whole Lotta Love”, ”Ain't That A
Shame” ja rusettisolmun pakettiin solmi ”They All Ask'd For You”.
Tuo Whole Lotta Love ei muuten sitten
ollut se Led Zeppelinin laulu ja kuten huomasitte, myös Jambalaya
kuultiin vaikka sitä joku yleisön joukosta pyysi kuulla vielä
kappaleen esittämisen jälkeenkin. Jussi lauloi illan kappaleista
viisi ja Wiley loput paitsi Swanee Riverin, joka oli instrumentaali.
Musiikin analysoiminen ei ole koskaan
kuulunut vahvimpiin puoliini ja sitä edustakoon tässä toteamus,
että jätkät soittivat sekä yksilöinä että bändinä ihan
helvetin hyvin. Päällimmäiseksi nousi hyvä meininki ja lämmin,
iloinen tunnelma, jota eivät suinkaan haitanneet Wileyn mainiot, ja
mainiosti kerrotut, jutut kappaleiden välissä muun muassa
koirastaan, käynnistään alligaattorifestivaaleilla Texasissa, ja
eritoten vuosien ja vuosien takaisesta hillittömästä
ensikohtaamisestaan Jo' Buddyn kanssa.
Thank you very very much Wiley, Jussi,
Masa, Sami, Tommi and Tyko for a fantastic evening! Kiitokset myös
Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ärryylle järjestämisestä,
Savisaaren Simolle äänestä, ja Heidille ja Laurille ja koko Kiven
porukalle huollosta ja huolenpidosta.
Videomateriaalia illasta tullee
lähiaikoina TÄNNE.
Blogin yhteydessä on vain osa illan
kuvista. Kaikki kuvat, ja isompina, TÄÄLLÄ.
Allekirjoittaneen "Bluesia Kiven Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta" -kirjaa edelleen saatavana joko Down Home Kivi -illoista, Telakalta, Kivestä tai Kitarakuusta ja postitse TÄÄLTÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti