Minulla oli nuorena miehenä mopo.
Kuten varmaan siihen aikaan, noin 45 vuotta sitten, kaikilla jätkillä
joilla vain suinkin oli siihen mahdollisuus. Mopolla ajelu oli hienoa
hommaa, eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun mieli veti
rassailemaan Solifer Speedillä, vaikka taivas kaatoi vettä niskaan
oikein urakalla - paremmista säistä nyt puhumattakaan. Oma
innostukseni ei kuitenkaan jatkunut eteenpäin ja moottoripyörät,
satulassa istuen, jäivät itseltäni kokematta. Moottorikäyttöisiä
kaksipyöräisiä tyydyn nykyään lähinnä valokuvaamaan ja
mielenkiintoisen aihepiirin ne tarjoavatkin. Enimmäkseen olen
nykyään keskittynyt kuitenkin rytmimusiikin livetapahtumien
tallentamiseen.
Viime torstaina oli mahdollisuus, ja
tietenkin siihen tartuin, yhdistää nämä kaksi genreä, kun Klubin
lauteille nousi ärhäkkääksi viritetty kolmipyöräinen mopedi.
Eturenkaana kulkupeliä ohjaili saksofonisti Linda Fredriksson ja
matkantekoa tasapainottivat bassojen varressa Eero Tikkanen ja
rummuillaan Eeti Nieminen.
Mopo on perustamisestaan asti saanut
paljon huomiota ja ihailijoita reippaalla ja rajoja rikkovalla
musiikillaan ja ilomielisillä esiintymisillään. Muutaman kerran
yhtyeen vuosien varrella nähneenä voin todeta, että trion meininki
on parantunut joka ainoalla kokemallani keikalla, eikä viime
torstain Klubin setti suinkaan ollut poikkeus tähän sääntöön.
Fredrikssonin riemukkaan värikäs tuuttaus yhdistettynä Tikkasen ja
Niemisen vahvaan rytmityöskentelyyn oli mannaa korville ja kaiken
kruunasi bändin vastustamaton positiivisuus, joka suorastaan hyökyi
yleisön ylle ja tempaisi mukaansa kaikki paikalle saapuneet. Yhtye
ymmärtää myös dynamiikan päälle ja pariin kertaan vaihdettiin
pienemmälle ja tunnelmoitiin oikein kunnolla, jonka jälkeen kaasun
lisääminen taas maistui erityisen mukavalta. Erinomainen yhtye ja
vähintäänkin erinomainen keikka, sata jänistä!
Ennen Mopoa lavalla nähtiin
harvinaisia vieraita Islannista, kun Malneirophrenia-niminen trio,
Gunnar Theodór Eggertsson koskettimet, Hallgrímur Jónas Jensson
sello ja Hallur Örn Árnason viisikielinen sähköbasso, imaisivat
kuulijat omaan, ja omaperäiseen, musiikilliseen universumiinsa.
Yhtyeen musiikkia on kuvattu muun muassa kamaripunkiksi ja
elokuvalliseksi kyberjatsiksi ja mikäs siinä, kyllähän nuokin
määritelmät toimivat. Itselleni pälkähti jostain mieleen
eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot tyyliin Dostojevskista
Proustiin ja takaisin Calvinon kautta, ja se määritelmistä.
Malneiropherian sävellysten rauhallisesti kehittyvät teemat
piirsivät pitkiä linjoja ja välillä tuli tunne, että matkaa
tehtiin aurinkopurjehtijalla galaksista toiseen ilman minkään
valtakunnan kiirettä. Musiikki eli ja hengitti vapaasti ja bändin
sijasta soivat kosmoksen ikiaikaiset sävelet. Islantilaiskolmikkoa
olisi mielellään kuunnellut pitempäänkin.
Kaikkiaan oikein hieno ilta, josta
kiitos molemmille yhtyeille. Miksauksen hoiti Peve ja se kertookin
siitä kaiken olennaisen, 10+. Kiitokset myös Klubin muille
työläisille.
Huomenna Down Home Kivessä maanmainio
parivaljakko Yhdysvalloista, Aki Kumar ja Rockin' Johnny Burgin,
pureutuu perusasioihin ja blues soi ja soi ja soi. Kaverukset
pistivät edellisellä Tampereen vierailullaan sukat pyörimään
juurimusiikin rakastajien jaloissa, eikä yhtään tarvitse epäillä
etteikö tälläkin kerralla ole luvassa juureva juhlailta. Lippuja ei ole montaa jäljellä, joten nyt viimeistään kannattaa varata
lippunsa TÄÄLTÄ, ettei sitten ovella joudu pahan kerran pettymään.
Blogin yhteydessä vain osa illan
kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti