Kaikki hyvä tässä elämässä
päättyy aikanaan ja viime torstaina oli aika pistää pillit, ja
muutkin soittimet, pussiin Down Home Kiven tämän kevätlukukauden
osalta. Pirkanmaalaiset musiikin ystävät ovat päässeet
todistamaan kymmenessä istunnossa juurevaa meininkiä niin meiltä
kuin muualtakin. Seitsemän kotimaista artistia ja yhtyettä ja neljä
kansainvälistä kokoonpanoa on pistänyt parastaan
Kulttuuriravintola Kiven lavalla ja ilahduttavan moni illoista on
ollut loppuunmyyty ja jotkut jopa etukäteen. Hieno kevät on siis
takana ja hienot olivat myös kauden viimeiset pippalot.
Toista kertaa tänä keväänä Kivessä
vietettiin kahden kokoonpanon iltaa ja kuten Paavo Pesosen ja Saxman
Syrjäsen yhtyeenkin kohdalla tarjolla oli kaksi aivan erilaista
musiikkiaktia. Illan avasi Dave Forestfield Duo, jossa musisoivat
Tatu Metsäpelto kitara ja laulu ja Jere Venäläinen piano. Esitetyt
kappaleet olivat valtaosin peräisin Daven sävel- ja
lyriikkakynästä ja liikkuivat sujuvasti akselilla
blues-country-gospel-folk. Daven musiikki on sananmukaisesti
juurimusiikkia. Tyylikkäästi perusasioihin keskittyvät sävellykset
todistavat perinteen vahvasta hallinnasta, eikä Dave
teksteissäänkään ole lähtenyt turhaan aidan yli potkimiseen,
vaan joka laulusta löytyy se ytimekäs pieni tarina, joka on niin
olennaista tällaisessa musiikissa. Sekä Dave että Jere soittivat
erinomaisesti ja erityisesti pidin, jälleen kerran, Daven laulusta.
Miehellä on oivallisen juureva ääni ja hän käyttää sitä
ihastuttavan vähäeleisesti. Melodia kuuluu ja fraseeraukset ovat
just eikä melkein. Erittäin mieluusti olisin kuullut Davea
kokonaisen bändin – ja sen tuottaman tukevamman soundin - kanssa,
mutta hyvä näinkin, vaikka keikan ainoa pieni miinus merkittiinkin
parivaljakon yhteissoundiin. Ajoittain piano peitti kitaran alleen ja
pari kertaa laulukin sekoittui hieman instrumenttien ääniin. Tämä
saattoi tietysti johtua myös allekirjoittaneen paikasta. Niin tai
näin, oli tosi hienoa päästä taas nauttimaan itäsuomalaista
juurimehua makeimmillaan, erinomainen setti.
Ja sitten jotain aivan muuta, kuten
eräässä takavuosien huumoripitoisessa brittisekoilussa oli tapana
sanoa. Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset on yhtye,
johon sekosin jo vuosia sitten ja melkoista kihelmöintiä aiheutti
tieto siitä, että tämä omaperäisistä omaperäisin ryhmä rämä
päättäisi esiintymisellään Down Home Kiven kevätlukukauden.
Yhtyeessä musisoivat Kivessä Pekka ”Faarao” Pirttikangas kitara
ja laulu, Konsta Eskelinen Stroh viulu, perkussiot ja taustalaulu,
Inari Ruonamaa saksofonit, perkussiot ja taustalaulu, Lassi Piironen
vetopasuuna, perkussiot ja taustalaulu, Pentti Dassum basso ja
taustalaulu ja Teemu Mäenpää rummut ja taustalaulu.
Kuten Dave, myös Faarao on kotoisin
itäisestä osasta kotomaatamme, mutta siihen yhtäläisyydet näiden
kahden välillä sitten loppuvatkin. Nubialaisten musiikissa
kohtaavat sulassa sovussa ja räimeessä suurin piirtein kaikki
mahdollinen, mitä maapallolla on tähän mennessä rytmimusiikin
alalla saatu aikaan ja mikä ihmeellisintä, yhtye saa kaiken
toimimaan aivan perhanan komeasti, oli kysymys sitten minkälaisesta
ristisiitoksesta tahansa. Blues, soul, kantri, progressiivinen rock,
punk, suomalainen kupletti, kletzmer, jamitävielä, yhdessä ja
erikseen. You name it - they have it!
Mietin ennen keikkaa, että mitenkä
mahtaa Kiven yleisö ottaa vastaan yhtyeen, jonka lähestymiskulma
juurimusiikkiin on aivan uutta Down Home Kiven historiassa ja
kieltämättä olin myös hiukkasen huolissani. Jo ensimmäisen
kappaleen jälkeen huoleni oli poispyyhkäisty, sillä Faarao
kumppaneineen iski heti alkuun sellaisen kierrepallon, että yleisö
oli totaalisen myyty yhtyeen musiikin edessä. Faaraon viistot
tekstit upposivat ihmisiin vastustamattomasti ja bändin tiukkuus ja
mielikuvitusta pursuava musiikki sinetöi homman lopullisesti. Alla
muutamia lainauksia keikan jälkeisestä sähköpostikeskustelusta:
”...mikä sekoitus kaikkea maanisesta
jurnutuksesta kletzmeriin”
”...mut musta oli yks parhaista
bändeistä, mitä olen Kivessä nähnyt ja kuullut”
”...kevätkauden ehdottomasti paras
paras bändi...vakiokävijät sanoivat, että lisää tällaista”
”Harvoin olen kuullut mitään
bändiä, jossa vaikutteet ovat niin laaja-alaisia ja yhdistyvät
niin hienosti todella toimivaksi synteesiksi. ”
”...oli aivan järjettömän kova
bändi bändi”
MOT.
Videot:
Iso käsi ja kumarrus Tatu, Jere,
Pekka, Konsta, Inari, Lassi, Pentti ja Teemu. Kiitokset illasta ja
koko keväästä myös Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:lle
järjestämisestä, Simo Savisaarelle miksauksesta ja Heidille ja
Lasselle ja koko Kiven ihanalle porukalle huollosta ja huolenpidosta,
syyskuussa nähdään, hyvää kesää!
Dave Forestfield Duo
Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti