Musiikki ei ole allekirjoittaneelle
maailman tärkein juttu. On se kuitenkin sen verran tärkeää, että
huonoja musiikillisia kokemuksia haluaa tietoisesti välttää ja
esimerkiksi radion kuuntelu, eräitä pisteohjelmia lukuun ottamatta,
kannattaa jättää suosiolla väliin. Mitä sitten tulee siihen antoisampaan musiikkiin, uuden sellaisen löytämiseen
kannattaa joskus uhrata hieman, tai hieman enemmänkin, aikaa ja
vaivaa. Onneksi on olemassa myös helpompia tapoja ja yksi
helpoimmista on osallistua Jukka Mäkisen ja Blueslovers-yhdistyksen
järjestämiin Down Home Kivi -iltoihin. Kymmenien ja taas kymmenien
kokemieni keikkailtojen jälkeen olen pettynyt klubin ohjelmaan tasan
puolitoista kertaa. Tuo puolikas tuli siitä, että illan
pääartisti oli hyvä, mutta säestäjät olivat aivan väärässä
paikassa.
Toisen kerran Kiven lavalle noussut
Lumberjacks, Chef basso ja laulu, Urmas "Big Hand" Niemi
kitara ja laulu, Jarkko "Kanttori" Salo koskettimet, haitari ja laulu ja Janne
Käpylä rummut ja laulu, kuuluu itsestään selvästi niihin
tapauksiin, joiden kohdalla ei ole epäilyksen häivääkään
yhtyeen musiikin hyvyydestä ja antoisuudesta.
Lähes suoraan kansainvälisestä
bluestapahtumasta Memphisistä Tampereelle saapunut kvartetti on
erikoislaatuinen porukka missä tahansa maantieteellisessä
mittakaavassa. Monet muuten erinomaisetkin juurimusiikkiyhtyeet, niin
suomalaiset kuin ulkomaisetkin, ovat vaikeuksissa, kun puhutaan
laulamisesta, mutta ei tämä nelikko, ei todellakaan. Kaikki neljä
yhtyeen jäsentä laulavat ja sanalla sanoen komeasti. Kiven
tämänkertainen keikka osoitti, että homma toimii entistäkin
paremmin ja niin soolovokalisoinnit kuin stemmatkin sujuivat näiltä
tukkijätkiltä selkäpiitä hivelevän nautittavasti.
Neljän vokalistin laulu toi iltaan
runsaasti vaihtelua ja värikkyyttä ja samaa voi sanoa
Lumberjacksien musiikista. Illan aikana reippailtiin läpi
suurinpiirtein koko juurimusiikin kirjo. Bändi helli Kiven
täyttänyttä yleisöä niin riipaisevalla bluesilla, railakkaalla
rokkenrollilla, rennoilla New Orleansin rytmeillä, syvälle käyvällä
soulilla kuin voimaperäisellä rytmibluussillakin ja mitä vielä,
no reipasta cajunia ainakin. Välillä sitä huomasi miettivänsä,
että onko tällainen tyylistä toiseen kiitäminen hieman liikaakin.
Mutta ei, ei se ollut. Päinvastoin, ihan hemmetin hienoa.
Kuten laulukin, myös soittaminen sujuu
ja sujui näiltä neljältä veljekseltä ensiluokkaisesti. Chefin ja
Jannen pohjatyö oli vankkaa eikä grooven puutosta todellakaan ollut
havaittavissa. Urmas ja Jarkko puolestaan irroittelivat kuudesta
kielestään ja lukuisammista mustista ja valkoisistaan sellaisia
kuvioita, että siinä musiikin rakastajan sydän lauloi korkeata
veisua ja hallelujaa yhtä aikaa kovaa ja korkealta. Lumberjacks on
mannaa taivaasta juurevan musiikin ystävälle. Kirsikaksi kakun
päälle asetettiin yhtyeen jäsenten rennon viihdyttävä ja
vahvasti huumoripitoinen juttelu kappaleiden välillä ja välittömän
lunnollinen yhteys yleisön edustajien kanssa. Upea ilta, sata ja yksi jänistä!
Kiitoksia oikein tottajumalauta paljon
Chef, Urmas, Jarkko ja Janne! Kiitoksen ansaitsevat myös Simo
Savisaari parhaan A-luokan miksauksesta, Jukka Mäkinen ja
Blueslovers ry. järjestämisestä ja tietenkin Heidi ja muu Kiven
mahtava porukka huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki
kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti