Down Home Kivessä on vuosien varrella
vieraillut lukuisia juurevan musiikin esittäjiä niin pienten kuin
isompienkin vesien takaa. Selvästi eniten ulkomaan vierailijoita on
tullut lähimmästä länsinaapuristamme Ruotsista. The Woodhowlers,
Thomas Prim kitara ja laulu, Petter Bergman kitara, Gustav Almstedt
huuliharppu ja laulu, Peter Boon basso ja Peter Sjövall rummut,
jatkoi tätä perinnettä syksyn kolmansissa illanistujaisissa.
Sikäli merkillinen ruotsalaisen bluesyhtyeen vierailu tämä oli,
että ainutkaan porukan muusikoista ei ollut aikaisemmin noussut
Kiven lavalle missään toisessa kokoonpanossa. Bluesissa ja jazzissa
kun näköjään niin Ruotsissa kuin Suomessakin tuntuvat muusikkojen
bändijäsenyydet menevän iloisesti ristiin ja rastiin toistensa
kanssa.
Metsä(ssä)ulvojien repertuaari ei
juuri kulmakarvoja nostattanut. Chicago-bluesia ja siihen mausteeksi
hieman rokkaavampaakin rytistelyä kitaran ja huuliharpun johdolla,
laulua tietenkään unohtamatta. Thomasin varsin runsaalla kaiulla
varustettu kitaransoitto jäi illasta päällimmäisenä mieleen.
Ensimmäisessä kappaleessa kaikua oli niin paljon, että luulin
aluksi sitä vahingoksi, mutta kyllä siihen sitten keikan mittaan
tottui. Gustavin harppua olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin
soolosoittimena. Nyt mies, muutamaa makoista vetoa lukuun ottamatta,
tyytyi soittimellaan komppaamaan kappaleita. Myös laulumikin vuorot
jakaantuivat samaan tyyliin ja tässäkin tapauksessa olisin suonut
kuulevani Gustavia hieman enemmän. Peter ja Peter hoitivat
rytmipuolen turhia kikkailematta asiallisella varmuudella. Petter
komppasi lähes koko keikan varsin kivikasvoisena ja vain pari kertaa
väläytti mukavilla, mutta turhan lyhyillä sooloilla. Thomas oli
siis selvästi eniten esillä ja hänen terävän ilmava
kitarointinsa ja persoonallinen laulutyylinsä määrittelivät
bändin varsin perinteistä bluessoundia. Mitään uutta tai
ihmeellistä , jos nyt Peterin erinomaisen eläytyvää bassottelua
ei lasketa, The Woodhowlers ei Kiven yleisölle tarjoillut, mutta
takuuvarmaa peruskamaa saatiin kyllä koko rahan edestä, hyvä
keikka.
Tack så mycket Thomas, Petter, Gustav,
Peter och Peter. Kiitokset myös Simo Savisaarelle hyvästä
miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä
ja tietysti Heidille, Laurille ja muulle Kiven henkilökunnalle
kympin arvoisesti toteutetusta huollosta.
Tämän viikon torstaina Kiven lavalle
nousee ensimmäisellä Suomen ja Pohjoismaiden keikallaan arvostettu
nuoren polven amerikkalainen multi-instrumentalisti Blind Boy Paxton.
Jos tästä jutusta innostut keikasta, niin olet valitettavasti
myöhässä. Keikka on ennakolta loppuunmyyty. Hyvällä onnella
ovelta voi tietysti vielä saada peruutuspaikan, joten ehkä
kannattaa yrittää. Se on ainakin varmaa, että torstaina Kivessä
kuullaan jotain aivan ennenkuulematonta, see ya'
Lähtölaskenta on alkanut. Enää 30 yötä BluesLoversien syksyn toiseen, Jemma-gaalan ohella, merkkitapahtumaan ja uuden aluevaltauksen julkistamiseen. 16.11. lavalle nousee huuliharpun Jimi Hendrix Carlos Del Junco ja sitten on se toinen syy. Varaa lippusi ajoissa, niitä ei tule riittämään kaikille halukkaille.
Videot:
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti