Dr. Helander & Third Ward Leijassa 21.1.2019

Muddy Waters on epäilemättä yksi bluesmusiikin tunnetuimmista hahmoista. Hänen säveltämiään ja tunnetuksi tekemiään lauluja esitetään edelleen hyvin runsaasti ympäri maailmaa keikoilla ja konserteissa ja tässä on pieni, eikä aina niin pienikään, ongelma. Taiteen kentällä ei tietenkään pidä minkään olla niin pyhää, ettei siihen saisi lainkaan koskea tai harrastaa variointia, mutta joidenkin juttujen kohdalla olisi kuitenkin hyvä pitää jalat maassa vaikka henki taivaita tavoittelisikin. Maailmasta ei löydy pilvin pimein muusikoita joiden taidot ja uskottavuus yltää niin korkealle, että olisi syytä tarttua Muddy Watersin musiikkiin ja vielä vähemmän heitä löytyy tietysti Suomesta. Olen kuullut keikoilla aivan liian monta niin vapisevaa vetoa esimerkiksi Hoochie Coochie Manista, että päällimmäiseksi tunteeksi on noussut syvä myötähäpeä. Itsekritiikki on hyvä asia ja sitä pitäisi kuunnella herkällä korvalla.

Tällaisia ajatuksia heräsi allekirjoittaneen mielessä tiistaina Ylöjärven pääkirjasto Leijassa, kun seitsemännen Roots Winter -tapahtuman esiintyjäksi saatu Dr. Helander & Third Ward, Ilkka Helander kitara ja laulu, Esa Kuloniemi basso ja laulu ja Leevi Leppänen rummut, aloitti keikkansa kirjaston monitoimisalissa. Ensimmäinen kappale oli Muddy Watersin My Home is in the Delta ja Ilkka esitti sen soolona vain kitaransa säestyksellä ja tämän esityksen olisin suonut kaikkien wannabe-Muddyjen kuulevan. Näin se pitää tehdä. Ilkka on yksi niistä harvoista suomalaisista, joiden taito, kokemus ja musiikin sisäistäminen on sillä tasolla, että Watersin kappaleesta saattoi nauttia täysin sydämin ilman minkäänlaista varpaisiin tujottelua.

Sama korkea taso ja hieno tunnelma leimasi koko keikkaa. Trio soitti salin täyttäneelle yleisölle kaksi täyspitkää settiä ja ihmiset saivat nautiskella niin bändin mainioista originaalilauluista kuin erinomaisella maulla valituista lainakappaleistakin. Muddy Watersin tuotannon lisäksi illan aikana kuultiin muiden muassa Lightnin' Hopkinsin ja Robert Johnsonin säveliä. Esa ja Leevi pystyttivät jykevän ja huippuhienosti groovanneen kivijalan, jonka päälle Ilkka sitten itketti, rankaisi ja nauratti kitaraansa tavalla, joka sai bluesin rakastajan uppoamaan otsaryppyjään myöten makoistakin makoisampaan nirvanaan. Jos nyt jotakin toivomista jäi, niin ehkä Ilkan laulumikrofonia olisi voinut ruuvata hiukkasen suuremmalle, jolloin myös miehen vahvasta laulusta olisi voinut nauttia paremmin. Tämä oli kuitenkin pieni kiusa ja kokonaisuutena miksaus oli varsin oivallinen. Itse asiassa olen tähän asti pitänyt Leijan monitoimisalia akustisesti kohtuullisen heikkona tilana, mutta nyt ei tuota pientä juttua lukuun ottamatta ollut mitään valittamista. Musiikki soi täyteläisenä ja rikkaana. Aivan hemmetin upea keikka, sata ja yksi jänistä!

Kolmas piiri julkaisi viime vuonna levyn nimeltään Meat Grindin' Business ja kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden 2018 kovimmista blueslevyistä. Mikäli tätä uskottavuudessaan ja särmikkyydessään aivan omaan luokkaansa kuuluvaa juuriherkkua ei vielä löydy omasta levyhyllystäsi, niin nyt on jo korkea aika korjata asia, hopi hopi!

Kiitos ja kumarrus Ilkka, Leevi ja Esa. Kiitokset myös Pasille, Outille ja koko Roots Winterin järjestelyihin osallistuneelle porukalle, keep up the good work!

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com