"I didn't pack a Hawaiian shirt
for a Finland november, call me crazy." Näillä Gene Taylorin
sanoilla pyörähti käyntiin Down Home Kiven marraskuinen
illanvietto viime torstaina. Taylor on tuttu vieras Kivessä ja
miehen tämänkertainen keikka oli myyty loppuun jo ennakolta.
Maestron bändissä musisoivat Jussi "Jo' Buddy" Raulamo
kitara ja laulu, Tyko "Down Home King III" Haapala rummut
ja Robban Hagnäs basso ja laulu.
Kuten sanottua, Taylor on
aikaisemminkin vieraillut Tampereella ja odotukset keikasta olivat
siten kohtuullisen varmalla pohjalla ja niiden mukaisesti ilta sitten
sujuikin. Tunteikas blues ja vauhdikas rokkenrolli olivat valttia
eikä New Orleansiakaan unohdettu ja poikettiinpa keikalla pariin
otteeseen myös kantrimaisemiin. Jos nyt joku ei vielä tiedä, niin
Taylor on aivan erinomainen pianisti ja laulaja ja todisti sen
jälleen kerran vastaansanomattomasti. Vuosikymmenten keikkailu näkyi
myös yleisön viihdyttämisessä rennolla sanailulla laulujen
väleissä. Taylor antoi Jussille ja Robbanille anteliaasti tilaa ja
nämä veljekset käyttivät sen parhaalla mahdollisella tavalla.
Kuultiinpa sellainenkin ihme, että bändi esitti Jussin
originaalikappaleen, Have Yourself a Ball, joita ei yleensä pääse
lainkaan kuulemaan miehen säestyskeikoilla. Tulipa Jussista ilmi
sellainenkin fakta, että Taylorin mukaan mies tunnetaan Atlantin
takana nimellä Radio Jo' hänen pitkään vahvistimena käyttämänsä
radion johdosta. Robban puolestaan helli yleisöä muun muassa
karulla kantritarinalla nimeltään Far Away Eyes, joka on alunperin
erään englantilaisen Rolling Stones -nimisen yhtyeen tuotantoa. Ja
tämä tarina on tosi. Tykosta sen verran, että
juurimusiikkiympyröissä on runsaasti erinomaisia rumpaleita, mutta
vain yksi Tyko. Down Home King III on kuningas.
Toisen setin alkajaisiksi Taylor esitti
muutaman kappaleen yksistään ja sekä instrumentaaliboogiwoogi että
Mississippi Heavy Water Blues/ It's a Long Way to Tipperary -combo
soivat kertakaikkisen komeasti. Harvinaisuuksista puhuttaessa, tuota
jälkimmäistä ei muuten usein pääse kuulemaan rootskekkereissä.
Itselleni taisi olla ensimmäinen kerta. Bändin noustua lavalle ilta
jatkui tutuissa merkeissä, kunnes vielä kirsikkana kakun päälle
pianon taakse asettui parin laulun ajaksi yleisön joukossa ollut
Taylorin ystävä Wiley Cousins. Ja voi pojat, että oli upeaa
soitantaa. Wiley Coyote, kuten Taylor häntä kutsui, nakkasi kannat
kattoon yhdessä vilauksessa ja homma toimi aivan hämmästyttävän
hienosti, kun tietää että kyseessä oli aivan ex tempore -viritys.
Ammattimiehiä parhaasta päästä.
Kaiken kaikkiaan yli kaksi tuntia
kestänyt keikka oli juurevan musiikin juhlaa parhaimmillaan, sata
jänistä!
Normaaliin Down Home Kiven tyyliin
keikalla oli tarjolla myös levyjä illan artisteilta. Itselleni
tarttui mukaan tällä kertaa ehkä hieman yllättävältä
kuulostava vaihtoehto. Koska levyhyllystäni löytyy jo runsaasti
niin Gene Taylorin ja Jo' Buddyn kuin Wentus Blues Bandinkin
tuotantoa, valinta osui Robbanin tarjoamaan Armadis Rama -levyyn.
Levyn esittelyssä kirjoitetaan näin, "Armadis Rama är en
hybrid med rötterna i de österbottniska och karibiska myllorna".
Siis reggaeta ruotsiksi ja vieläpä ihka aidolla pohjanmaan
ruotsilla. Yhdistelmä ei ehkä ensikuulemalta kuulosta kovin
houkuttelevalta, mutta muutaman kuuntelun jälkeen on sanottava, että
onhan upea levy. Ensimmäiseksi huomaa levyn erittäin täyteläisen
soundin ja muutenkin kympin ansaitsevan tuotannon, Robban toisena
tuottajana ja basistina. Tätä ei todellakaan ole tehty jointti
huulessa. Toisekseen, ruotsin kieli ei ole ainoa suomalainen tekijä
tällä levyllä. Reggaen rytmeillä mennään, mutta lauluihin on
viimeisen päälle tyylikkäästi yhdistetty suomalaisen
kansanmusiikin melodioita ja tunnelmaa. Ymmärrän kyllä, että
kaikille reggae ruotsiksi ja kansanmusiikkimelodioilla ei ole se
paras suositus levyn hankintaa ajatellen, mutta tämä todellakin
toimii. Hieno levy, vahva suositus. Jussi Niemen arvio levystä Soundissa.
Thank you very much Gene, Robban,
Jussi, Tyko and Wiley. Kiitokset ansaitsevat myös Savisaaren Simo
äänestä, Mäkisen Jukka ja BluesLovers järjestämisestä ja
Heidi, Lauri ja muu Kiven porukka huolenpidosta.
Huomenna Down Home Kivessä toinen
tuttu Tampereen kävijä, Carlos Del Junco, jota myös huuliharpun
Jimi Hendrixiksi on mainittu ja ansaitusti niin. Säestävässä
huippuyhtyeessä Tommi Laine kitara, Ville Rauhala kontrabasso ja
Juppo Paavola rummut. Muutamia lippuja saattaa olla vielä
saatavissa, ovelle niitä tuskin jää. Varaukset täällä.
Tilaisuudessa julkistetaan myös
allekirjoittaneen valokuvakirja "Bluesia Kiven Sisässä - Down
Home Kivi 10 Vuotta", joka sisältää 50 keikkaa syksystä 2008
syksyyn 2016 valokuvin ja lyhyin tekstilainauksin keikasta aikoinaan
kirjoittamistani blogeista. Kirjassa on 110 sivua ja sen on
kustantanut BluesLovers ry.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti