Carlos del Junco Down Home Kivessä 16.11.2017

Ihminen on addiktoituva eläin. Me kaikki olemme riippuvaisia monestakin asiasta elämässämme. Ja jos joku väittää toisin, hän on - totta puhuessaankin - riippuvainen ainakin riippumattomuudestaan ja täten valehtelee - tahtoen tai tahtomattaan - tottakin puhuessaan. Minä olen riippuvainen hyvin monesta asiasta ja aineesta. Aineet sikseen - ne eivät kuitenkaan sisällä laittomia nautintoja, jollei nyt sitten nykyään lihatuotteita sellaisina jo pidetä - , sillä aineettomia addiktioita riittää niitäkin joka lähtöön. Yksi suurimmista on musiikki ja erityisesti sen kokeminen elävänä konserttitilanteessa. Ja näin näppärästi päästäänkin tämän kirjoitelman varsinaiseen aiheeseen eli Down Home Kiven syksyn kuudenteen kokoontumiseen Kulttuuriravintola Kivessä.

Kuubassa syntynyt ja Kanadassa varttunut Carlos del Junco on maailmanluokan huuliharpun soittaja ja siten onkin melkeinpä käsittämätöntä, että hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana vieraillut Suomessa ja sitä myöten myös Tampereella useaan otteeseen. Koska ihmistä vanhemmiten alkaa vaivata aina jonkin asteinen muistin heikentyminen, en ole ihan varma, mutta ainakin kolme kertaa olen miehen soitosta saanut aikaisemminkin nauttia Down Home -iltamissa, kaksi kertaa Kivessä ja kerran jo lopetetussa Sputnik-ravintolassa, jossa Down Home toimi Kivi-pakolaisuutensa aikana yhden kevätkauden ajan. Ja nähtiinpä mies myös YO-talon lavalla Bluesloversien Louisiana Gumbo -jameissa vuonna 2008.

Viime viikon torstaina del Juncoa säesti Kivessä täsmälleen sama yhtye kuin vuosina 2008 ja 2009 eli Tommi Laine kitara, Ville Rauhala kontrabasso ja Juppo Paavola rummut. Myös vuoden 2011 keikalla Sputnikissa olivat Tommi ja Juppo mukana, mutta silloin basson varressa oli Jaska Prepula.

Tämän toistuvuuden mielessä pitäen ei ollut mikään ihme, että yhteistyö illan maestron ja yhtyeen välillä sujui ilman minkäänlaista kitkaa. Vaikutuksensa asiaan on tietysti myös sillä, että kaikki mainitut muusikot kuuluvat parhaaseen a-ryhmään ja osaavat ja ymmärtävät juurevan musiikin kuviot suvereenilla vaivattomuudella.

Koska itselleni del Junco oli tuttu edellisiltä kokemiltani keikoilta, eikä mitään totaalisen uutta kuultu, olin jossain määrin kateellinen niille yleisön edustajille, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan mestarin maagiseen musisointiin. Nille kymmenelle pirkanmaalaiselle henkilölle, jotka eivät ole olleet paikalla yhdessäkään mainitsemistani neljästä konsertista, mutta kuitenkin tuntevat mielenkiintoa, sanottakoon, että Carlos del Junco soittaa - ja laulaakin aivan kohtuullisesti - juurimusiikkia hyvin laajalla otteella. Blues, jazz ja rokkenrollaus kuuluvat kaikki miehen repertuaariin ja vielä särpimeksi melkeinpä koko muunkin amerikkalaisen rytmimusiikin vihanta ryytimaa. Tuo pieni ja "vaatimaton" soitin, jollainen löytynee jokaiselta jostain komeron hyllyltä, on taitajan käsissä melkoinen musiikin runsaudensarvi. Ja sellainen taitaja Carlos del Junco totta tosiaan on. Tästä torstain konsertti oli jälleen kerran elävä esimerkki. Erilaiset huuliharput suorastaan heräsivät henkiin del Juncon käsittelyssä, eikä svengistä todellakaan ollut puutetta. Jos olit paikalla, tiedät mistä puhun ja jos taas et, niin omapa on vahinkosi. Tosin tupa oli täysi - jo kolmansissa peräkkäisissä iltamissa, hyvä me - joten saamattomuudesta tai hitauden vuoksi pois jääneiden kannattaa ottaa opiksi ja varata tulevaisuudessa lippunsa ajoissa. Hieno ilta hienon musiikin ja hienojen muusikoiden seurassa Down Home Kivessä taas kerran.

Thank you very much Carlos, it was a great evening again! Kiitokset ansaitsevat myös Savisaaren Simo oivallisesta miksauksesta, Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä ja tietysti Heidi ja muut Kiven mainiot ihmiset huollosta ja huolenpidosta.

Niin muuten, meinasinpa unohtaa. Illan aikana julkistettiin myös allekirjoittaneen "Bluesia Kiven Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta" -valokuvakirja. 110-sivuisen, mitoiltaan 28cm x 28 cm, kirjan on kustantanut Blueslovers ry. ja siinä on mukana 50 Down Home Kiven konserttia siten, että kustakin keikasta on aukeamallinen kuvia ja tekstinä pieni ote aikoinaan keikasta kirjoittamastani blogista. Kirjasta on otettu kohtuullisen pieni painos, joten jos olet kiinnostunut, ei kannata lykätä hankintaa liian pitkään, sillä uutta painosta ei ainakaan näillä näkymin tulla ottamaan. Kirjaa myydään kaikissa Down Home Kivi -illoissa ja muissa Blueslovers ry:n tilaisuuksissa ja sitä voi tilata myös Bluesloversien sivuilta.

Ja vielä yksi juttu. Ensi torstaina on jo kymmenennen kerran suuren juhlan paikka Down Home Kivessä. Vuorossa on nimittäin tämän vuoden Jemma-gaala, jossa jo siis kymmenentenä perättäisenä vuotena Blueslovers ry. luovuttaa merkittävälle suomalaiselle juurimusiikin parissa toimineelle henkilölle ainutlaatuisen Nevski Nevalaisen käsityönä tekemän taidepuukon. Aikaisempina vuosina palkinnon ovat pokanneet Wentus Blues Band (Robban Hagnäs), Esa Kuloniemi, Pepe Ahlqvist, Hessu Heinonen, Jo´ Buddy, Ville Leppänen, Marjo Leinonen, Tomi Leino ja Waldemar Wallenius. Kenen vuoro on nyt tulla valituksi Blueslovers Hall of Fameen? Sen saat tietää tulemalla seuraamaan palkintogaalaa paikan päälle.
Musiikista vastaa Helge Tallqvist & Loose Screws ja luvassa on sitä aitoa ja ehtaa bluesia 50-luvun tyyliin Chicagosta ja Länsirannikolta. Shot of Blues, be there or be square!

 Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com