Muscle Kings of Mexico ja Dog Life Telakalla 23.11.2017

Kulttuuritalo Telakka on Tampereen keskeisin paikka sellaiselle musiikin ystävälle, jolle jazz on lähellä sydäntä. Telakalla järjestetään joka vuosi merkittävä osa Tampere Jazz Happeningin keikoista, mutta mikä vielä tärkeämpää, hirsitiilisessä olohuoneessa kaikuu jazz muutenkin kuin vain ykköstapahtuman aikana. Kuluvan vuoden tammikuussa Telakka lanseerasi uuden viikonloppufestivaalin nimeltään Telakka Jazz. Yhteensä kuuden kokoonpanon voimin läpiviety viikonloppu oli tasoltaan erinomaisen korkea ja muutenkin onnistunut. Sekä allekirjoittanut että Aamulehden Jussi Niemi esittivät toiveen Telakka Jazzin jatkamisesta ja ilokseni voin nyt todeta, että ensi tammikuun viides ja kuudes päivä kajahtaa taas hieno moderni jazz Tullin aukealla.

Esimakua tulevasta saatiin marraskuisena torstaina, kun Telakka Jazz Kick Off - konsertissa esiintyivät tamperelainen Muscle Kings of Mexico, Sami Sippola saksofonit ja Ville Rauhala kontrabasso ja ruotsalainen Dog Life, tai Doglife, molempia kirjoitustapoja on käytetty jopa trion naamakirjasivulla, Anna Högberg saksofonit, Finn Loxbo basso ja Mårten Magnefors rummut.

Kuten tammikuussa paikalla olleet muistavat, Telakka Jazz painottuu kokeelliseen ja vapaaseen jazziin. Samalla kaavalla mentiin myös marraskuun varaslähdössä. Samin ja Villen runsas puolituntinen oli puhdasta improvisaatiota, jossa nämä kaksi huimaa muusikkoa pitivät tamperelaisen freen lippua ylpeästi koholla ja pistivät sukat pyörimään niin myötä- kuin vastapäiväänkin kuuntelijoiden jaloissa. Musiikki oli täynnä laaksoja ja kukkuloita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja kun vielä hiljentyäkin osattiin välillä, niin tuloksena oli viihdyttävän tymäkkä ja monipuolinen kolmikymmenminuuttinen vapaata jazzia vapaimmillaan.

Ruotsalaistrion näin nyt ensimmäistä kertaa elävänä ja voi veljet, että olikin melkoiset ensitreffit. Bändi iski kuin seitsemän kilon hienosäätöleka keskelle otsaluuta ja vaikutus oli sitä sorttia, että pakkohan sitä on aloittaa vakituinen suhde tämän kolmikon kanssa. Magnefors ei ole kaikkein hienostuneimpia kuulemiani rumpaleita, mutta hänen soittonsa voima ja intensiivisyys oli kyllä vertaansa vailla. Loxbo pisti lujasti kampoihin kuusikielisellä bassollaan ja parivaljakon hurja rymistely oli kuin kotonaan Högbergin tulikivenkatkuisen tuuttauksen rinnalla. Kolmen vartin settiin mahtui hieman myös intiimiä tunnelmointia tähtien välisestä avaruudesta niin Högbergiltä kuin Loxboltakin, mutta pääasiassa painettiin nasta laudassa ja kyydistä pudonneet saivat ihan itse huolehtia itsestään. Armoa ei pyydetty eikä annettu ja jarrupoljin paiskattiin ikkunasta pihalle heti ensimmäisessä mutkassa. Magnefors ja Loxbo olivat aivan huimia, mutta trion primus motor on kyllä tulivuoren ja pyörremyrskyn siittämä Högberg. Hänen soittonsa oli jotain aivan muuta ja kuin itsestään mieleen tuli, että Anna Högberg on aivan varmasti salanimi ja nainen lavalla on itse asiassa Lisbeth Salander, joka on viime vuodet keskittynyt tietokoneiden ja salaliittojen sijasta saksofonin soittoon. Olin aivan varma että tuo Adolphe Saxin hieno keksintö ei voi selvitä tällaisesta käsittelystä yhtenä kappaleena, vaan räjähtää hetkellä millä hyvänsä. Onneksi kaikki kuitenkin selvisivät keikasta ehjin nahoin, vaikka joidenkin herkimpien kuuntelijoiden sielu saattoikin kärsiä jonkinasteisia palovammoja. Hurrrja keikka!

Videot:

Muscle Kings of Mexico

Doglife tai Dog Life

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com