Down Home Kiven syyslukukausi alkaa
lähestyä horisonttia. Toiseksi viimeisessä istunnossa lavalle
nousi toista kertaa klubin historiassa Masa Orpana Honk, Matti-Juhani
Orpana saksofonit, Saku Järvinen koskettimet, Jonni Seppälä
kitarat ja laulu, Juppo Paavola rummut ja Ville Vallila basso.
Yhtyeen edellisellä, ja ensimmäisellä, vierailulla Kiven lavalla
helmikuussa 2016 se toimi kvartettina ilman Järvistä ja silloin
Masa soitti fonien lisäksi poikkihuilua.
Raulamon Jussin tuurattua Intiaan
vingahtanutta Mäkisen Jukkaa ansiokkaasti kuuluttajana ja Masan
esiteltyä yhtyeen ja kerrottua, että illan teemana olisi
rytmibluussi, päästiin itse asiaan Bill Doggettin Quaker Cityn
tyylikkäästi svengaavin sävelin. Tyylikäs ja lämmin svengi
olikin se juttu, joka illasta jäi päällimmäisenä mieleen
huipputaidokkaan soiton lisäksi. Bändi toimi kuin ajatus ja homma
oli pelkkää napakymppiä jokaisen muusikon kohdalla niin yhdessä
kuin erikseenkin. Mielelläni olisin kuullut Masan soittavan myös
huilua, mutta Järvisen upea kosketintyöskentely kautta illan kyllä
enemmän kuin korvasi tämän pienen puutteen.
Bändi soitti tuttuun Kiven tapaan
kaksi settiä ja yli kaksi tuntia yhteensä kestänyt keikka sisälsi
niin omaa kuin lainattuakin materiaalia. Keikalla Masa Orpana Honk
julkaisi toisen levynsä, nimeltään yksinkertaisesti Honk, ja
tietysti sen kappaleet olivat saaneet näkyvän osan illan
settilistassa. Tuo levy on muuten aivan perhanan hienoa musiikkia
tulvillaan ja erinomainen lahjavinkki jokaiselle makoisasta
juurimehusta nauttivalle musiikin ystävälle joulun rospuuttoa
lieventämään. Keikasta poiketen levy on puhtaasti
instrumentaalinen.
Kaikki keikan kappaleet olivat täyttä
asiaa, mutta pari kappaletta jäi erityisesti mieleen. Dexter
Gordonin Soul Sister oli kertakaikkisen pysäyttävä kokemus. Masan
foni ja Järvisen koskettimet vuorottelivat tämän untuvanpehmeästi
keinuvan valssin kärjessä tavalla, joka ei jättänyt mitään
toivottavaa muun yhtyeen kompatessa herkullisen pidättyvästi,
mannaa taivaasta. Toinen suuren vaikutuksen tehnyt kappale oli Henry
Gloverin rennosti tyylittelevä Backwoods. Sen aikana Masa jalkautui
yleisön joukkoon ja kiersi koko salin tervehtien fonillaan kaikkia
paikalle saapuneita musiikin ystäviä. Vaikka useimmilla käymilläni
keikoilla nautinkin suuresti musiikista, niin liikutus harvemmin
tunkeutuu mieleeni, mutta nyt pääsi aikuiselle(?) miehelle käymään
juuri niin.
Olipas todella hieno keikka ja liitänpä
tähän muutaman suoran lainauksen muun yleisön
reaktioista, jotta asia tulee takuuvarmasti alleviivatuksi.
- ”Oli kyllä soiton riemua ja kuten Masa itse todisti lavalla ”On mulla hyvä bändi” TOTTA!”
- ”Täytyy vielä todeta erikseen, että Masa on yksi sympaattisimmista soittajista, mitä kuunaan olen tavannut. Hieno tyyppi!”
- ”Älyn hyvä soittaja, järjettömän hyvä maku biisivalintojen suhteen ja kaikki tämä ilman ensimmäistäkään diivan elettä.”
- ”Kivestä saa niitä elämyksiä, mitä kiikkustuolissa muistella.”
Kiitos Masa, Saku, Jonni, Juppo ja
Ville upeasta illasta. Kiitokset myös Savisaaren Simolle hyvästä miksauksesta, Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja
Heidille ja muulle Kiven porukalle huollosta ja huolenpidosta.
Down Home Kiven syksy huipentuu
torstaina kolmastoista päivä Jemmagaalaan ja Wentus Blues Bandin
esiintymiseen. Jemman saaja on vielä salaisuus, mutta salaisuus ei
ole se, että Robban kumppaneineen tarjoaa takuulla täysipainoisen
rytmimusiikki-illan. Liput loppuvat aivan varmasti kesken, joten
varaa omasi ajoissa, ettei iske kiukkusuoneen kun joudut kääntymään
ovelta tyhjin toimin.
Blogissa vain osa illan valokuvista.
Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton
käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio.
Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti