Ihmisellä on viisi aistia. Näistä
kuulo ja maku ovat joissain suhteissa yllättävän samankaltaisia
ja kehittyvät ne kumpainenkin, kuulon kohdalla tarkoitan nyt
erityisesti musiikillisia mieltymyksiämme, ihmisen matkatessa
maallisia polkujaan kohti kuopan pohjaa. Elämän alkupuolella
vierastamme kaikkea uutta ja otamme positiivisesti vastaan ainoastaan
latteita ja mitäänsanomattomia, ennestään tuttuja, maku- ja
kuuloaistimuksia. Vuosien ja kokemuksen karttuessa alamme sitten
pikkuhiljaa muuttua uteliaiksi ja rohkeutemme kasvaessa uskaltaudumme
kokeilemaan aikaisemmin täysin pois sulkemiamme vaihtoehtoja ja jos
hyvin käy, kasvamme ja kehitymme ja ennakkoluuloisuus karisee
yltämme kuin ydinlaskeuma armeijan sadeviitoista kevyesti
kuusenoksaa heilauttamalla.
Omalla kohdallani esimerkkinä tuosta
makuaistin kehittymisestä käy vaikkapa sämpylän väliin asetettu
jauhe- tai parhaassa tapauksessa kokolihapihvi. Lapsuuteni herkkinä
vuosina en sietänyt minkäänlaisia mausteita kyseisessä
hyödykkeessä. Sitten aikojen saatossa halusin kylkiäisiksi ensiksi
ketsuppia, sitten kurkkusalaattia, sitten sinappia ja lopuksi jopa
sipulia. Tästä mausteiden kavalkadista on luettavissa, että tämä
tapahtui 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Nykyäänhän
kunnollinen hampurilainen pitää sisällään julmetun määrän
erilaisia lisäkkeitä ja ne kaikki maistuvat myös
allekirjoittaneelle ja olenpa maistanut myös kasvispurilaista.
Musiikissa kehitykseni on kulkenut
samankaltaista polkua ja Rauli "Badding" Somerjoesta ja
Alice Cooperista, molempien musiikista pidän toki edelleenkin,
alkanut matka on vienyt pitkälle ja syvälle niin rytmimusiikin kuin
niin sanotun taidemusiikinkin saroilla. Enpä hieman toisella
kymmenellä ollessani vielä aavistanut, että joku päivä nauttisin
suuresti niin Igor Stravinskin ja Erik Satien teoksista kuin myös
Albert Aylerin ja Peter Brötzmannin hurjista revittelyistä.
Edellä olevaan pohdiskeluun johti
toukokuun viimeisenä iltana Kulttuuritalo Telakalla järjestetyt
iltamat, jossa Black Motor, tuo vapaamman jazzin jättiläinen,
julkaisi tuoreimman tallenteensa, Branches, niin vinyylinä kuin
kasettinakin. Rumpali Simo Laihosen, kontrabasisti Ville Rauhalan ja
saksofonisti/huilisti Tane Kanniston muodostaman trion lisäksi
Telakalla esiintyivät amerikkalainen saksofonisti ja säveltäjä Rent Romus,
digitaalista trumpettia soittava Heikki "Mike" Koskinen ja
kontrabasisti Teppo Hauta-aho.
Rent, Heikki ja Teppo aloittivat illan
elävän musiikin osalta herkällä huilukappaleella, jossa Rentin
huilu soi kansanmusiikinomaista teemaa kevyesti helähdellen. Siitä
siirryttiin sitten saksofonin ja trumpetin kuulaaseen vuoropuheluun,
jota Tepon basso kommentoi intensiivisesti taustalla. Tämän jälkeen
lavalle nousivat yksi kerrallaan Black Motorin jäsenet ja kvartetin,
kvintetin ja sekstetin voimin muusikot soittivat Rentin värikkäitä
sävellyksiä, joista voimakkaimmin jäi mieleen miehen Kalevalan
aiheista säveltämä neljän kappaleen kokonaisuus. Rent mainitsi
lukeneensa Kalevalan neljä kertaa ja Suomen kansalliseepos soi
miehen musiikissa vahvana ja vaikuttavasti. Modernin shamanistinen
rytmi yhdistyi saumattomasti tunnelmiltaan erittäin syvälle
sukeltaviin saksofoni- ja trumpettiosuuksiin, joissa Heikin upean
puhtaiden äänten kontrastina soivat Rentin ja Tanen fonit välillä
hyvinkin repivästi. Kesäillan tyyneys puhkesi hetkessä raivoavaksi
myrskyksi ja tyyntyi taas voimansa näytettyään ja parasta kaikessa
oli, että musiikki pysyi koko ajan tiukasti kuosissaan ilman
vähäisimpiäkään poikkeamia väärille poluille. Uskomattoman
hienosti myös Black Motorin miehet hoitivat oman osuutensa, vaikka
yhteinen harjoitusaika oli varmaankin kohtuullisen vähäinen.
Ammattimiehiä. Erittäin komea ja värikylläinen setti, jonka
päätti kertakaikkisen huikea, encorena soitettu, improvisaatio.
Rent Romus osoittautui erittäin kovaksi fonistiksi ja säveltäjäksi
kuin myös ystävälliseksi herrasmieheksi ja toivottavasti tämä
hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa ei jää viimeiseksi. Tampere
Jazz Happening ohoi!
Pienen tauon jälkeen lavan otti
haltuunsa Suomen paras yhtye, Black Motor. Kuten jo mainitsin,
kyseessä oli levynjulkistuskeikka. Branches on bändin kymmenes levy
ja täyttä asiaa kuten kaikki aikaisemmatkin. Illan settiin mahtui
uuden levyn kappaleiden lisäksi pari otantaa myös joku aika sitten
julkaistulta moottorimiesten ja Rakan split-levyltä. Black Motor on
nykyisellään ehkä piirun verran pehmeämpi aikaisempiin vuosiin
verrattuna ja se kuului myös tällä keikalla. Toki niitä
tulivuoren purkauksiakin vielä tapahtuu, mutta yleisilme on
selkeästi aiempaa tyynempi. Kolmikon yhteistyö oli täysin
saumatonta ja varsinkin musiikin taittokohdissa miesten
yhteenhitsautuminen kuului täydellisenä harmoniana. Kun susilauma
vaeltaa pohjoisen talvessa, voisi tottumaton luulla vain yhden hukan
olleen liikkeellä, niin tarkasti ne astuvat edellä kulkevan jälkiin
ponnistusten minimoimiseksi. Black Motor ei välttele ponnistuksia,
mutta yhteispeli toimii yhtä täsmällisesti. Koko keikka oli,
odotetusti, musiikin juhlaa, mutta erityisesti tuolta Rakan kanssa
tehdyltä levyltä poimittu Lähempänä taivasta -kappale jäi
mieleen aivan käsittämättömän hienona ja herkkänä
tunnelmointina. Tanen taivainen huilu, Villen pehmeän tumma basso ja
Simon kevyellä kädellä kutoma äänien tähtitaivas loivat sanalla
sanoen jumalallisen tunnelman allekirjoittaneen kaltaiselle
pakanallekin. Lopuksi, kuten jo monta monta vuotta Black Motorin
keikkojen jälkeen, on pakko ihmetellä, että kuinka jotkut voivat
olla noin hyviä omassa hommassaan? Kymmenen pistettä ja
papukaijamerkki!
Videot:
Kiitos
Rent, Heikki, Teppo, Simo, Ville ja Tane hienosta illasta. Kiitokset
myös Tiikkaisen Jannelle onnistuneesta miksauksesta ja koko Telakan
porukalle.
Teksti,
videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words,
videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden.
Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com