torstai 14. joulukuuta 2023

Edward Seger & Sounds of Silence ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 7.12.2023

 

Ihmiskunnan historia jaetaan erilaisilla perusteilla monenlaisiin ajanjaksoihin. On vuosikymmenet,-sadat ja -tuhannet, bc, ad, valtakuntien ja valtiaiden kukoistuskaudet jne. Myös musiikissa tätä jaottelua harrastetaan yleisesti. Viime torstaina päättyi yksi merkittävä aikakausi suomalaisen ja erityisesti tamperelaisen juurimusiikin historiassa kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi-bluesklubi vietti jäähyväisiään. 17 vuotta sitä kesti ja näiden vuosien aikana juurimusiikin ystäviä hellittiin kymmenillä ja taas kymmenillä upeilla illanistujaisilla, joissa musisoivat sekä kotimaiset että ulkomaalaiset huippumuusikot. Itse sain nauttia näistä keikoista 15 vuoden ajan ja ne ovat sekä laajentaneet että syventäneet ymmärrystäni ja käsitystäni tästä hienosta musiikkigenrestä sen lisäksi että olen saanut tutustua isoon joukkoon upeita ihmisiä niin esiintyjissä kuin katsomonkin puolella. Kivaa on ollut! Kiitos ja kumarrus näistä vuosista Jukka Mäkinen, Arska, Nevski, Jari, Jukka, Timo, Seppo ja kaikki muutkin Bluesloversien aktiivit vuosien varrelta. Iso käsi myös Kulttuuriravintola Kiven Heidille, Teemulle, Lasselle, Simolle ja kaikille muillekin työn raskaan raatajille joita ilman tästä ei olisi tullut mitään. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki nämä vuodet Kiven katsomon täyttäneet bluesin rakastajat, jotka ovat mahdollistaneet klubin menestyksen.

Jäähyväisten musiikillinen teema oli Peter Green ja esiintymässä Edward Seger & Sounds of Silence, Edward Seger kitara ja laulu, Ykä Putkinen kitara, Petteri Määttänen rummut ja Iiro Kautto basso. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiheessa myös pysyttiin ja mainittakoon että yhtye on juuri julkaissut myös levyn samalla motiivilla.

Bändin jäsenet ovat järkiään soittimiensa taitajia ja kun lähtökohtana oli yksi kovimmista ja monipuolisimmista eurooppalaisista bluesin tekijöistä, niin komeatahan siitä tuli. Upeasti soivat niin perinteisemmät blues-sävellykset kuin esimerkiksi sellaiset helmet kuin The Supernatural, Jigsaw Puzzle Blues ja Before the Beginning. Luonnollisesti kuultiin myös ne pakolliset Albatross ja Black Magic Woman, mutta itseäni miellytti erityisesti vähemmän tunnetut helmet, joissa bändin ja Edwardin syvällinen paneutuminen aiheeseen vietti riemujuhlaa. Kaiken kruunasi yhtyeen rento lavapreesens ja välitön kommunikointi yleisön kanssa. Upea bändi ja hienot jäähyväiset Down Home Kivelle, sata jänistä!


Iltaan kuului myös tämän vuoden Jemma-palkinnon jako ja se meni vähintäänkin ansaitusti Down Home Kiven, yhdessä Tommi Laineen kanssa, vuonna 2006 perustaneelle Jukka Mäkiselle. Hän on myös näinä 17 vuotena toiminut ratkaisevassa roolissa esiintyjien hankkijana klubille ja onhan hänet nähty ja kuultu useita kertoja myös lavalla kitaristina, laulajana ja huuliharpistina. Palkinto oli perinteisesti Ari Nevski Nevalaisen tekemä taidepuukko ja siitä loihe eräs itsekin Jemma-palkittu lausumaan että, "Onpa erityishieno puukko jopa Nevskin mittarilla!" Tähän ei ole mitään lisättävää. Kiitos Nevski!


Kiitos Edward, Ykä, Petteri ja Iiro. Kiitokset vielä kerran myös Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Watch Out


The Supernatural


Long Grey Mare


Jigsaw Puzzle Blues


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.















keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 30.11.2023

 Down Home Kivi vetelee viimeisiään ja siksi viime torstain kokoontuminen aiheutti kahtalaisia tunteita. Lukemattomat kerrat eri kokoonpanoissa Kivessä vierailleet Tomi Leino, kitara, huuliharppu ja laulu, Jaska Prepula basso ja kitara ja Mikko Peltola rummut, siis Tomi Leino Trio, jättivät jäähyväisensä 17-vuotiaalle klubille juuri sillä oikealla tavalla eli soittamalla täysipainoisen blueskeikan kaikella sillä taidolla ja tunteella, jonka nämä mestarit pystyivät pöytään lyömään. Sanottakoon nyt vielä, vaikka se onkin alan harrastajille itsestäänselvyys, että illan musiikillinen anti oli parasta a-luokkaa. Lisäksi Kivessä aina vallitseva lämmin tunnelma oli vielä pykälän verran intiimimpi, eikä kenenkään tarvinnut jännittää illan onnistumista vähääkään. Bluesperhe oli kokoontunut omien riittiensä pariin ja kaikki tiesivät, mitä tuleman pitää.

Ja hieno iltahan siitä tietysti tulikin, miten muutenkaan, kun asialla oli kolme timantinkovaa muusikkoa, vastaanottavainen yleisö, Kiven ainutlaatuinen interiööri ja oivallisen mukava henkilökunta. Keikan kaksi settiä pitivät sisällään tasapainoisen kokoelman sekä Tomin sävellyksiä että klassista juurimusiikkia. Myös genren sisällä liikuttiin kiitettävän monipuolisesti ja yleisö sai nautiskella niin voimaperäisestä Chicago-bluesista, puolinopeasta svengailusta kuin suorasta rokkenrollistakin. Tomi liu'utti kitaraansa tuttuun tapaansa erilaisilla tavaroilla, soitti niskansa takaa ja kellistyipä hän ihan lattialle asti yleisön jalkojen juureen musiikin hurmiossa ja mukavaa oli myös se, että sekä Jaska että Mikko saivat omat soolo-osuutensa. Oivallista väriä keikkaan toi Jaskan tarttuminen välillä kitaraan basson sijasta Tomin vaihtaessa kuusikielisensä huuliharppuun.

Päällimmäisenä keikasta jäi mieleen bändin luonnikas Juke Joint -remellys, huikeat soolot ja kaiken kaikkiaan sen aidon bluesin luoma voimallinen yhteishenki niin lavalla kuin katsojienkin keskuudessa. Tästä ei paremmaksi panna, sata ja yksi jänistä!

Kiitos ja kumarrus Tomi, Jaska ja Mikko. Kiitokset ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry:n aktiivit illan järjestämisestä, miksaaja erinomaisesta työstään ja tietenkin Heidi, Teemu ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Crazy for My Baby


That's What They Want


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.