torstai 1. joulukuuta 2022

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames Down Home Kivessä 24.11.2022

 

Down Home Kivi teki sen jälleen! Edellisen, amerikkalais-suomalaisen, klubi-illan jälkeen tuntui, että nyt on nähty ja kuultu se tämän vuoden paras ja viihdyttävin keikka Kulttuuriravintola Kivessä. Olisihan se tietysti pitänyt arvata jo menneiden vuosien perusteella, että kun tulossa oli vielä ruotsalainen porukka suomalaisella huippukitaristilla, ei kaikkia kortteja oltu vielä käännetty.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames, Greger Andersson huuliharppu, laulu ja kitara, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder koskettimet, Marcus Andersson rummut ja porukan vakinaista basistia, Lars Näsmania, tuurannut Urban Hed kontrabasso, pistivät pakan ihan uuteen järjestykseen.

On se kyllä ihmeellistä, miten Ruotsista löytyykään näin paljon ihan maailman huipputasoa edustavia juurimusiikin tekijöitä. Vuosien varrella Kivessä on esiintynyt melkoinen määrä länsinaapureiden muusikoita ja järjestään kaikki ovat olleet ihan hemmetin kovatasoisia. Kateeksi käy. Hienoa on se, että pirkanmaalaisetkin asian harrastajat ovat päässeet nauttimaan näiden taitureiden esityksistä kerta toisensa jälkeen. Kiitos ja kumarrus siitä Jukka Mäkiselle ja BluesLoverseille.


Greger mainitsi jossain välissä, että hän tapasi Sven Zetterbergin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja että hän on kaikesta osaamisestaan velkaa tälle bluesin kuninkaalliselle. Zetterbergin vaikutus kuuluikin monella tapaa illan aikana ja se ei tietenkään ole ollenkaan huono juttu. Päällimmäisenä se näkyi musiikin monipuolisuudessa. Ohjelmisto koostui hitaan bluesin ja vauhdikkaiden menokappaleiden lisäksi myös niistä sielukkaista soul-vedoista, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä kaikkiin niitä Zetterbergin keikoilla kuulleille. Esimerkiksi bändin tuore julkaisu I'm Your Man oli ihan huikean intensiivinen ja upea kappale ja esitys. Ohjelmistoon kuului myös yksi Zetterbergin kappale kunnianosoituksena mestarille ja kyllähän Further Information soi todella hienosti.

Illan musiikillinen anti oli todellakin kiitettävän monipuolinen ja sisälsi sekä klassikoita että bändin omaa tuotantoa ja vaikka pääosassa oli luonnollisesti Gregerin mahtavaakin mahtavampi harpunsoitto ja erinomainen vokalisointi, ei Tomin kitaran soitto jäänyt milliäkään vaan oli sitä tuttua huikeaa Tomia niin upeissa sooloissa kuin erittäin tyylikkäässä ja mielikuvituksekkaassa säestyksessäkin. Jälleen kerran kiinnitin erityistä huomiota tuohon säestykseen. Miten joku osaakin homman niin hienosti, että onnistuu jopa varastamaan huomion itselleen toisen komean soolon aikana. Käsittämätöntä! Muutamassa kappaleessa Greger tarttui myös kitaraan, joka ohimennen sanottuna oli sekin samanlainen, ainakin ulkonäöltään, kuin Zetterbergillä, ja ihan hienosti homma hoitui mieheltä myös kuusikielisellä. Fredrik on vieraillut monesti Kiven illoissa ja hänen soittonsa oli odotetusti erittäin hienoa sekä teknisesti että tyylin puolesta. Hieman enemmän soolotilaa olisin tälle armoitetulle tyyliniekalle suonut, mutta hyvä näinkin. Gregerin pikkuveli Marcus rummuissa ja Larsia vikaeerannut Ubbe bassossa hoitivat oman hommansa kertakaikkisen upeasti ja erityisesti Ubben huikea soolo kappaleessa You Got To Lose jäi mieleen.

Kun tähän kaikkeen lisää vielä bändin silminnähden hyväntuulisen henkilökemian ja esiintymisen varmuuden ja rentouden, voi lopputoteamuksena sanoa illan olleen tämän vuoden kovinta kamaa Down Home Kivessä. Herrasmiehet Ruotsista ja Suomesta tekivät sen taas. Knock-Out!



Tack så mycket Greger, Tomi, Fredrik, Marcus och Ubbe, det var underbart! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta suorituksesta, Jukalle ja BluesLoversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Ensi torstaina (8.12.) selviää sitten tämän vuoden Jemma-palkinnon saaja vuoden viimeisessä istunnossa Kiven sisässä. Jännitys kohoaa... Esiintymässä kaksi ensimmäistä kertaa Kiven sisään joutuvaa ryhmää, The Gin Mill Trio ja KallaBlöös. Luvassa monipuolista juurimehua, jännitystä ja mukavaa yhdessäoloa. Be there or be square!


Videot:


Can't Hold Out Much Longer


Going Fishing


Mellow Down Easy


Turn Your Damper Down


Tässä vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.













torstai 17. marraskuuta 2022

R.J. Mischo & Franck Goldwasser with The Frostbites Down Home Kivessä 10.11.2022

 

Yksi Down Home Kivi -bluesklubin miellyttävistä piirteistä esiintyjäpolitiikan suhteen on se, että se tarjoaa pirkanmaalaisille juurimehun ystäville sekä jo aikaisemmin herkullisiksi osoittautuneita kukon pyrstöjä että aivan uusia juomasekoituksia. Viime torstain cocktailmenu oli tästä vallan oivallinen esimerkki. Illan rytmiryhmä, Jaska Prepula bassossa ja Mikko Peltola rummuissa on vieraillut Kulttuuriravintola Kiven lavalla lukemattomia kertoja ja myös toinen illan yhdysvaltalaisista vieraista R.J. Mischo, huuliharput ja laulu, on tuttu Kiven yleisölle useilta keikoilta. Sen sijaan Pariisissa syntynyt, ja aiemmin nimellä Paris Slim tunnettu Franck Goldwasser, kitara ja laulu, oli ihka ensimmäistä kertaa Suomessa ja näin siis myös Down Home Kivessä. Illan suhteen allekirjoittaneella oli melkoisen suuret odotukset ja spoilerina voin jo nyt mainita, että en suinkaan pettynyt keikan musiikilliseen antiin ja tunnelmaan, pikemminkin päinvastoin.

Kahden eturivissä olevan muusikon esiintyminen samalla keikalla aiheuttaa monesti sen ikävän ilmiön, että toinen jää, syystä tai toisesta, selkeästi toisen varjoon. Tällä kertaa pelko moisesta ilmiöstä osoittautui turhaksi, sillä R.J. ja Franck jakoivat sopuisasti paikan parrasvaloissa ja yleisö pääsi nautiskelemaan tasapuolisesti sekä huimasta huuliharpputaituruudesta että yhtä hienosta kitaroinnista. Kun tämän lisäksi molemmat herrat, no R.J.:n osalta tämä oli tietysti tiedossa jo valmiiksi, hoitivat lauluosuutensa kiitettävällä A-tasolla sekä teknisesti että eläytymisenkin tasolla, ei parempaa olisi voinut vaatia. Sanomattakin lienee selvää, että Jaskan ja Mikon työskentely oli tutun virheetöntä ja tulvillaan vastustamatonta svengiä.

Kirsikkana kakun päällä kvartetin lavakemia oli silminnähden täydellistä ja kappaleiden välit täytti luonnollinen ja hyväntuulinen jutustelu niin soittajien välillä kuin lavalta yleisöllekin, jota oli muuten sivumennen sanottuna tuvan täydeltä ja tunnelma sen mukaista.

Noin kaksi tuntia kestänyt kahden setin keikka oli musiikkivalinnoiltaan mannaa perinteisten sinisävelten ystäville, sillä Kivi tulvehti alusta loppuun juuri sitä musiikkia, joka meille useimmille tulee mieleen sanasta blues ja hyvä niin. Bändi ja yleisö herkuttelivat sekä klassikoilla että R.J.:n ja Franckin hienoilla kappaleilla. Jos nyt jotain negatiivista pitäisi illasta esiin kaivaa, niin amerikkalaisvieraat olisivat mieluusti saaneet tuoda enemmän levyjään kaupattavaksi. Nyt jäi liian moni nuolemaan näppejään.

Erinomaisen hieno ilta erinomaisen hienon musiikin ja erinomaisen hienojen ihmisten parissa. Lopuksi vielä illan ehdottomasti meritoituneimman yleisön jäsenen mielipide keikasta; "... ilta oli yksi kaikkien aikojen parhaita." Tuohon ei ole mitään lisäämistä.



Thank you very much R.J., Franck, Jaska and Mikko (and Elsa), great gig and it was very nice to see you.

Miksaus oli oivallinen, mistä kiitokset pöydän taakse. Kiiton ja kumarrus myös Mäkisen Jukalle ja BluesLoversin puuhaajille järjestämisestä ja kuten aina ja iankaiken, Heidille, Teemulle ja kaikille muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Bring Me My Forty-Five


Feelin' Good


She's My Baby


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.









torstai 27. lokakuuta 2022

Steve James Down Home Kivessä 20.10.2022

 

Yksi Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin olennaisista piirteistä on se, että klubia pyörittävät tahot, Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry., tuovat pirkanmaalaisten asian harrastajien iloksi paitsi aivan uusia tuttavuuksia sekä Suomesta että ulkomailta, myös hyväksi todettuja muusikoita uudelleen ja uudelleen. Vuosien varrella ovat yleisölle tulleet tutuiksi esimerkiksi sellaiset alan jättiläiset kuin Tomi Leino, Sven Zetterberg, Carlos Del Junco, Micke Björklöf, Shaun Booker,Tad Robinson, Jo' Buddy ja niin edelleen.

Keikoista kirjoittavan kohdalla tämä aiheuttaa ajoittain vaikeuksia, sillä itsensä toistamisen vaara on hyvin todellinen, kun kirjoitat vaikkapa jo kolmatta tai jopa neljättä kertaa Kiven lavalla musisoineesta mestarista.

Viime torstaina Kulttuuriravintola Kiven lavan ja yleisön otti haltuunsa kolmatta kertaa yhdysvaltalainen Steve James. Mitään uutta ei mies aikaisempiin, 2014 ja 2019, keikkoihinsa verrattuna esittänyt, mutta se ei menoa haitannut milliäkään, sillä kun joku maistuu hyvältä, tai tässä tapauksessa erittäin hyvältä, ei reseptiä todellakaan ole syytä muuttaa. Sen sijaan, että yrittäisin epätoivoisesti keksiä uusia lauseita kuvaamaan upeata iltaa, päätin plagioida itseäni ja liitän tähän siis pari lainausta aikaisemmista miestä käsitelleistä blogeistani.

"Mitä sitten tulee kuulemaamme musiikkiin, ilta oli juureva oppitunti monipuolisesta amerikkalaisesta musiikkiperinteestä. Kaikkien tuntemat klassikot loistivat poissaolollaan, mikä oli pelkästään positiivista. Niiden sijasta James avarsi monen kuulijan musiikillista horisonttia näillä leveys- ja pituusasteilla ennestään varsin rajoitetusti tunnetuilla lauluilla ja tiedoilla niiden tekijöistä. Viihteen ja tiedon jakamisen yhdistäminen on mahdollista, kunhan ei mennä sieltä missä aita on matalin.Steve James on karismaattinen esiintyjä, erinomainen kitaristi ja vahvasti eläytyvä laulaja ja kun vielä ohjelmistokin oli kohdallaan, niin tässähän se oli allekirjoittaneelle selkeästi syksyn toistaiseksi paras Down Home -ilta. Lähes kaksi tuntia musiikkia ja mukavia tarinoita tarjonneet kaksi settiä kuluivat turhankin sukkelaan, mutta silloinhan keikka on onnistunut, kun sen loppuessa jää vielä hiukan musiikin nälkää jäljelle."

"Kiven ilta oli sanalla sanoen juurimusiikin juhlaa, jossa Steven resonaattorikitara ja -mandoliini soivat kadehdittavalla tyylikkyydellä ja taidolla, verevät laulut kertoivat verrattoman värikkäitä tarinoita vahvalla intensiteetillä ja kirsikkana kakun päällä Steven huikeat tarinat, jotka olivat aivan oma ohjelmanumeronsa luonnikkuudessaan ja viihdyttävyydessään. Sata ja yksi jänistä!"




Thank you Steve, it was a wonderful evening! Kiitos myös Jukalle ja Bluesloversin toimijoille, miksaajalle ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:

RailroadBlues

DownboundTrain

TexasTommy











keskiviikko 5. lokakuuta 2022

JJ Nybergh & The Blues Radiators ja J Jyrkänkoski Blues Band Down Home Kivessä 29.9.2022

 

Down Home Kiven syksyn toista istuntoa vietettiin kotiseutuhengessä, sillä molemmat Double Whammy Night -illan esiintyjistä tarjoilivat ihan mukavan määräiselle yleisölle tamperelaista bluesmusisointia.

Pippalot korkkasi itselleni ennestään tuntematon JJ Nybergh & The Blues Radiators, JJ Nybergh kitarat, huuliharput ja laulu, Antti Talvitie kitara, Sami Sarsama basso ja Jorma Tuohino rummut.


Bändin tunnuslause on "Blues on hyvä fiilis!" ja mikä ettei, kyllähän nelikon soitto ja esiintyminen kielivät heidän viihtyvän lavalla. Hyvä tunnelma säteili oivallisesti myös katsomon puolelle vauhdikkaan, kitaravetoisen bluesin kaikuessa Tampereen torstai-illassa.. Pääroolissa oli yhtyeen nokkamies JJ Nybergh, jonka mainio kitarointi ja vokalisoinnit veivät hommaa tukevasti eteenpäin. Kokoonpanon toinen kitaristi Talvitie edustaa nuorempaa bluespolvea ja hänen kuusikielisestään kuultiin keikan terävimmät irroittelut. Sarsama/Tuohino pitivät paketin erinomaisesti kasassa ja groovin yllä kiitettävästi. Bändin ohjelmisto koostui sekä klassikoista että Nyberghin tekemistä kappaleista. Kaiken kaikkiaan JJ Nybergh & The Blues Radiators tarjoili bluesinrakastajille oikein maukkaan kolme varttia ja voitti varmasti puolelleen monia uusia sinisiin säveliin uppoutuneita musiikin ystäviä.


Klubi-illan toisena yhtyeenä toimi lyhyellä varoitusajalla paikalle buukattu J Jyrkänkoski Blues Band, joka mainitusta syystä joutui esiintymään osittain varamiehisenä. Keikan kokoonpano oli J Jyrkänkoski kitara, Jonne Sassi kitara ja laulu, Veijo Airaksinen huuliharppu, Tommi Laine basso ja Sebastian Krühn rummut. Jyrkänkosken ryhmä on kuulunut suomalaisen ja tamperelaisen bluesmusiikin kaanoniin jo monen monta vuotta. Monipuolinen ohjelmisto ja tyylitajuinen soitto ovat aina olleet sen kulmakiviä ja niin tälläkin kertaa. Jannen ja Jonnen kitaransoitto olivat jälleen kerran hienosti kuosissaan ja Jonnen laulu toimi erinomaisesti. Veijon tyylikkään hienovarainen huuliharppu toi kokonaisuuteen kiitettävää vaihtelua ja vaikka rytmiryhmä ei kuulukkaan bändiin vakituisesti, onnistuivat hekin oikein oivallisesti. Jonkin verran joissain kappaleissa kuului yhteissoiton vähäisyys, mutta ei se ainakaan allekirjoittanutta pudottanut kyydistä millään muotoa. Illan ehdoton kohokohta koettiin, kun bändin vieraaksi lavalle nousi sen jäsen Jukka Mäkinen pitkän keikkataukonsa näin katkaisten. Jukan laulua ja huuliharpun soittoa oli tosi hienoa kuulla taas kerran Kiven tutuilla lauteilla ja blues soi edelleen syvällä tunteella. Hieno homma!


Down Home Kiven tamperelaisilta oli kaikin puolin mukava ja lämminhenkinen tilaisuus ja valoi uskoa juurevan musiikin elinvoimaisuuteen näinä synkkinä aikoina.

Kiitos JJ, Antti, Sami, Jorma, Janne, Jonne, Veijo, Tommi, Sebastian ja Jukka, oli kivaa! Kiitokset myös Koskisen Jounille hyvästä miksauksesta, Bluesloversien aktiiviporukalle ja Jukalle järjestämisestä ja tietenkin Heidille ja Teemulle ja kaikille muillekin Kiven mukaville työläisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


JJ Nybergh & The Blues Radiators - I'm Ready


JJ Nybergh & The Blues Radiators - Black Sky


JJ Nybergh & The Blues Radiators - Trouble No More


J Jyrkänkoski Blues Band - Stormy Monday


J Jyrkänkoski Blues Band feat. JukkaMäkinen - Rock Me Baby


Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.




















keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Dr. Helander & Third Ward Down Home Kivessä 15.9.2022

 

Minkä tahansa uuden asian aloittamiseen liittyy yleensä kaksi juttua. Ensinnäkin ihminen on lähes poikkeuksetta innoissaan ja samalla myös hieman huolissaan, että miten kaikki sujuu ja onnistuu. Kun kyseessä oli, kuten tämän kirjoitelman aiheessa, jo vuodesta 2006 katkeamatta jatkuneen toiminnan, siis Down Home Kivi -bluesklubin, uusi kausi, ei tuota huolestuneisuutta ollut kovinkaan paljon ilmassa, varsinkaan ja eritoten, koska kiitettävän suurta Kulttuuriravintola Kiven yleisöä oli määrä viihdyttää yhden Suomen kovimmista ja meritoituneimmista alan ryhmistä, Dr. Helander & Third Ward -yhtyeen.

Triossa musisoivat Ilkka Helander kitarat ja laulu, Leevi Leppänen rummut ja Esa Kuloniemi basso ja laulu. Vaikka yhtyeeltä on toistaiseksi julkaistu vasta kaksi, kolmas tulossa, (erinomaista) levyä, niin sen jäsenten esiintymiset sekä yhdessä että muissa yhteyksissä antoivat aiheen odottaa erittäin korkealaatuista blues-iltaa. Ja heti alkuun voi todeta, että kolmikko ei suinkaan pettänyt näitä odotuksia, päinvastoin.


Bändi oli tehnyt oivallisen päätöksen illan kahden setin suhteen. Ensimmäinen niistä koostui pääasiassa Ilkan soolona esittämistä kappaleista, joissa olivat edustettuina sekä alan klassikot että miehen itsensä tekemät hienot sävellykset. Ilkka kuuluu siihen armoitettuun blueskitaristien ryhmään, joka ymmärtää dynamiikan merkityksen. Aina, välillä kyllä, ei pidä paahtaa täysillä ja monesti vähemmän on enemmän. Sellaiset omat ja vieraat huippubiisit kuin "My Home Is in the Delta", "Katie Mae Blues", "Hey Foreman (Inflation Blues)" ja "Perfect for the Blues" soivat syvällä tunteella ja nautittavan monipuolisella kitaroinnilla. Mitä sitten tulee maestron vokalisointiin, niin sehän oli sanalla sanoen täyttä tavaraa. Raakaa ja herkkää samassa paketissa, niin kuin hyvän blueslaulun kuuluukin olla.

Ilkkaa olisi kovin mielellään kuunnellut pidempäänkin soolona, mutta aika riensi ja ensimmäisen setin lopuksi nousivat lavalle myös Leevi ja Esa ja trion musisoinnilla sitten jatkettiin loppuilta.


Leevin rumpujensoitto on varmasti tuttua jokaiselle vähänkin suomalaista bluesia seuranneelle ja miehen soitto oli odotetusti sekä tarkkaa että svengaavaa. Pienieleisesti hän loihti soittimestaan herkullisia juttuja, unohtamatta kuitenkaan hetkeksikään tiukkaa rytmin pitoa. Rummut soivat kuten ne asiansa osaavan käsissä vain voivat.

Esa on tietysti tuttu ennen kaikkea kitaristina, Bluesministeriytensä ohella tietenkin, ja se näkyi ja kuului myös hänen bassonsoitossaan. Homma pysyi täydellisesti koossa, mutta siellä ja täällä mies lisäili perusrytmiin kaikenlaisia hauskoja ja mielenkiintoisia kuvioita, joita basistit eivät yleensä harrasta ja loi näin trion musiikista entistä elävämpää. Encoressa, "Help Me", Esa tarttui myös laulumikrofoniin ja kiitettävän hyvinhän sekin mieheltä sujui.

Illan toinen setti oli yhtä kitarabluesin juhlaa ja esimerkiksi sellaiset kappaleet, kuin railakas "Third Ward Boogie", mainiosti nimetty "Long-Handled Door" ja jykevän tymäkkä, uudella levyllä mukana oleva, "Unwanted Person" tarjoilivat bluesin rakastajille enemmän kuin tarpeeksi rahan vastinetta.

Kaiken kaikkiaan Dr. Helander & Third Ward -yhtyeen avaus syksyn Down Home Kivessä julisti bluesin ilosanomaa ylivertaisella tunteella ja taidolla ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia upeita Kiven keikkoja. Enemmän kuin sata jänistä!




Viikon päästä (29.9) Down Home Kivi tarjoaa erikoistarjouksena kaksi yhden hinnalla, kun Kiven lauteille nousevat löylyä heittämään Serko's Circuit ja JJ Nybergh & The Blues Radiators ja myöhemmin syksyllä esiintymässä ovat muiden muassa Steve James, RJ Mischo ja Paris Slim ison veden takaa ja Knockout Greg tuon vähän pienemmän suolaveden tuolta puolelta. Hyvää piisaa yhteensä vielä viiden illan täydeltä! Be there or Be Square!


Kiitos ja kumarrus Ilkka, Leevi ja Esa, oli tosi kivaa! Kiitokset myös Vellulle oivallisesta miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien puuhaihmisille järjestämisestä ja kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Katie Mae Blues


Help Me


Kaikki illan kuvat löytyvät täältä.










Teksti, kuvat ja videot © Jyrki Kallio