maanantai 24. helmikuuta 2020

Lumberjacks Down Home Kivessä 6.2.2020


Musiikki ei ole allekirjoittaneelle maailman tärkein juttu. On se kuitenkin sen verran tärkeää, että huonoja musiikillisia kokemuksia haluaa tietoisesti välttää ja esimerkiksi radion kuuntelu, eräitä pisteohjelmia lukuun ottamatta, kannattaa jättää suosiolla väliin. Mitä sitten tulee siihen antoisampaan musiikkiin, uuden sellaisen löytämiseen kannattaa joskus uhrata hieman, tai hieman enemmänkin, aikaa ja vaivaa. Onneksi on olemassa myös helpompia tapoja ja yksi helpoimmista on osallistua Jukka Mäkisen ja Blueslovers-yhdistyksen järjestämiin Down Home Kivi -iltoihin. Kymmenien ja taas kymmenien kokemieni keikkailtojen jälkeen olen pettynyt klubin ohjelmaan tasan puolitoista kertaa. Tuo puolikas tuli siitä, että illan pääartisti oli hyvä, mutta säestäjät olivat aivan väärässä paikassa.

Toisen kerran Kiven lavalle noussut Lumberjacks, Chef basso ja laulu, Urmas "Big Hand" Niemi kitara ja laulu, Jarkko "Kanttori" Salo koskettimet, haitari ja laulu ja Janne Käpylä rummut ja laulu, kuuluu itsestään selvästi niihin tapauksiin, joiden kohdalla ei ole epäilyksen häivääkään yhtyeen musiikin hyvyydestä ja antoisuudesta.

Lähes suoraan kansainvälisestä bluestapahtumasta Memphisistä Tampereelle saapunut kvartetti on erikoislaatuinen porukka missä tahansa maantieteellisessä mittakaavassa. Monet muuten erinomaisetkin juurimusiikkiyhtyeet, niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin, ovat vaikeuksissa, kun puhutaan laulamisesta, mutta ei tämä nelikko, ei todellakaan. Kaikki neljä yhtyeen jäsentä laulavat ja sanalla sanoen komeasti. Kiven tämänkertainen keikka osoitti, että homma toimii entistäkin paremmin ja niin soolovokalisoinnit kuin stemmatkin sujuivat näiltä tukkijätkiltä selkäpiitä hivelevän nautittavasti.
Neljän vokalistin laulu toi iltaan runsaasti vaihtelua ja värikkyyttä ja samaa voi sanoa Lumberjacksien musiikista. Illan aikana reippailtiin läpi suurinpiirtein koko juurimusiikin kirjo. Bändi helli Kiven täyttänyttä yleisöä niin riipaisevalla bluesilla, railakkaalla rokkenrollilla, rennoilla New Orleansin rytmeillä, syvälle käyvällä soulilla kuin voimaperäisellä rytmibluussillakin ja mitä vielä, no reipasta cajunia ainakin. Välillä sitä huomasi miettivänsä, että onko tällainen tyylistä toiseen kiitäminen hieman liikaakin. Mutta ei, ei se ollut. Päinvastoin, ihan hemmetin hienoa.

Kuten laulukin, myös soittaminen sujuu ja sujui näiltä neljältä veljekseltä ensiluokkaisesti. Chefin ja Jannen pohjatyö oli vankkaa eikä grooven puutosta todellakaan ollut havaittavissa. Urmas ja Jarkko puolestaan irroittelivat kuudesta kielestään ja lukuisammista mustista ja valkoisistaan sellaisia kuvioita, että siinä musiikin rakastajan sydän lauloi korkeata veisua ja hallelujaa yhtä aikaa kovaa ja korkealta. Lumberjacks on mannaa taivaasta juurevan musiikin ystävälle. Kirsikaksi kakun päälle asetettiin yhtyeen jäsenten rennon viihdyttävä ja vahvasti huumoripitoinen juttelu kappaleiden välillä ja välittömän lunnollinen yhteys yleisön edustajien kanssa. Upea ilta, sata ja yksi jänistä!

Kiitoksia oikein tottajumalauta paljon Chef, Urmas, Jarkko ja Janne! Kiitoksen ansaitsevat myös Simo Savisaari parhaan A-luokan miksauksesta, Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry. järjestämisestä ja tietenkin Heidi ja muu Kiven mahtava porukka huollosta ja huolenpidosta.




Videot:





Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.














Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

maanantai 3. helmikuuta 2020

Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers feat. Jukka Gustavson Down Home Kivessä 16.1.2020


Down Home Kiven juurimehutislaamo on jälleen tulilla ja vuosikymmenen viimeinen kevätsesonki polkaistiin käyntiin brittibluesin tahdissa. Sitä, ja muutakin mukavaa musiikkia, muun muassa sitä ”oikeata” Amerikan siniherkkua ja brittiprogea, tiristeli pannusta Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers feat. Jukka Gustavson. Aiemminkin Kivessä yleisön hurmannut yhtye esiintyi kokoonpanolla Ilkka Rantamäki kitarat, Hannu Sorsa koskettimet ja laulu, Harri Vainikka basso, Ville Vihonen rummut ja laulu ja Jukka Gustavson koskettimet ja laulu.

Kiven täyttäneen yleisön mielihyväksi viisikko viihtyi lavalla lähes kaksi ja puoli tuntia ja soitti kahdessa setissään yltäkylläisen annoksen 60- ja 70-lukujen tymäkintä rytmimusiikkia saarivaltakunnasta. Bluesin lisäksi noiden kultaisten vuosikymmenten edistyksellinen ja uusia uria avannut progressiivinen rock on vahvasti edustettuna bändin musiikissa. Ja mikäs siinä, tuosta musiikkigenrestä ei todellakaan ole ylitarjontaa suomalaisessa musiikkielämässä tänä päivänä ja se ansaitsee ehdottomasti tulla muistetuksi. Epäilemättä moni Kivessäkin olleista sai ensimaistiaisensa esimerkiksi sellaisesta yhtyeestä kuin Tempest, joka, vaikka julkaisi vain kaksi albumia 70-luvun alussa, on tärkeä kokoonpano ja kuuluu itsestään selvästi jokaisen itseään kunnioittavan musiikin rakastajan harrastuksen piiriin.

Porukan edellisen Kiven keikan johdosta odotukset illan suhteen olivat kohtuullisen korkealla ja ne täyttyivät täysimääräisesti ja ylittyivätkin. Maestro itse oli upeassa vedossa ja erilaiset kuusikieliset, lapsteeliä myöten, soivat herran käsittelyssä intensiivisen täyteläisesti. Sorsa ja Gustavson loihtivat koskettimistaan erinomaisen komeita kuvioita ja loistivat niin sooloissaan kuin osana kokonaissoundiakin. Myös rytmiryhmä onnistui mainiosti ja komppi oli tarkkaa ja luonnikkaasti svengaavaa. Yksi bändin parhaista puolista ja vahvuuksista oli sen kolme laulajaa. Niin Gustavson ja Sorsa kuin Vihonenkin ovat kaikki osaavia vokalisteja ja lauluvuoron kierrättäminen toi mainiota väriä ja vaihtelua musiikkiin.

Kokonaisuutena ilta oli erinomaisen onnistunut matka vuosikymmenten taakse brittiläisen rytmimusiikin parhaisiin vuosiin ja monelta yleisön edustajalta kuuli keikan jälkeen bändin juuri heittäneen parhaan keikkansa näillä kulmilla. En väitä vastaan.

Iso käsi Ilkka, Hannu, Harri, Ville ja Jukka, oli kivaa! Kiitos myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle miksauksesta ja tietysti Heidille ja kumppaneille huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina (6.2.) Down Home Kiven kevään toisessa kokoontumisessa lavan ottaa haltuunsa toinen Kivestä ennestään tuttu yhtye. Suoraan Memphisin kansainvälisten blueskilpailujen kisalavalta Kiveen saapuu Lumberjacks! Porukan edellinen keikka Down Home Kivessä oli aivan perhanan komea ja epäilemättä herkkua on luvassa tälläkin kertaa. Be there or be square!

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.













Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

maanantai 30. joulukuuta 2019

Jukka ja Jamie Mäkinen, Jykä Blues Project ja Eeva Äärelä Band Down Home Kivessä 19.12.2019


Vuosi 2019 on nyt sitten finaalissa ja sen myötä myös Down Home Kiven syyslukukausi on saatu päätökseen. Viimeiset iltamat vietettiin otsikolla "Triple Trouble Night" . Viime hetken logistisen ongelman vuoksi yksi ennakkoon luvatuista esiintyjistä joutui perumaan keikkansa ja niinpä klubin perustaja ja kantava voima Jukka Mäkinen toimi vikaeeraajana ja heitti lyhyen setin illan aloitukseksi.
Vain runsaan varttitunnin kestäneessä osuudessaan Jukka esitti muutaman juuriklassikon akustisesti hänelle niin ominaisella tyylillä ja taidolla ja viimeisessä kappaleessa lavalle nousi myös Jukan vaimo Jamie ja lauloi itsensä, tapansa mukaan, yleisön sydämiin. Hirveän mielelläni olisin Jukkaa ja Jamieta kuunnellut pitempäänkin, mutta aikataulu painoi päälle ja minkäs sille sitten teit.

Toisena lavan otti haltuunsa nuoren polven yhtye Jykä Blues Project, Jykä Lindblad kitarat, huuliharppu ja laulu, Tuomas Piirainen kitara, Sami Listenmaa rummut, Jari Eerola basso ja Taru Lindblad laulu. Vuonna 2016 alkusysäyksensä saanut yhtye on lyhyen elonsa aikana muuntautunut monesti ja moneksi ja hioutuminen lienee edelleen käynnissä.
Kiven keikalla bändi sai yleisön mukaansa ihan mukavasti monipuolisella setillään. Jotkin jutut kaipaavat kuitenkin edelleen kehittämistä. Bändin nokkamies Jykän soitto, laulu ja esiintyminen yleensäkin oli rouheaa ja itsevarmaa kuten lavalla pitääkin olla, mutta yhtyeen muita jäseniä tuntui vaivaavan lievä arkuus soittamisensa kanssa. Tuollainen ongelma on tavallinen vähän kokemusta omaavilla soittajilla ja kokoonpanoilla ja katoaa tietenkin ajan mittaan ja epäilemättä jonakin päivänä lavalla nähdään Jykä Blues Project, joka ei pyytele yleisöltä anteeksi olemassaoloaan. Toinen juttu, joka kaipaisi kohennusta, on kappaleiden lopetus. Nyt monet niistä ikäänkuin hiipuivat selkeän lopettamisen sijaan.
Mukavaa oli kuulla bändin (Jykän?) omia kappaleita, joissa vanha ja uusi musiikki löivät kättä hedelmällisessä hengessä. Bändin kannattaisikin ehkä tulevaisuudessa keskittyä vielä enemmän omaan tuotantoon ja jättää ne tuhannesti kuullut standardit pois ohjelmistostaan.
On hienoa - ja paikalliselle juurimusiikille elintärkeää - kuulla ja nähdä Down Home Kivessä esiintymässä myös nuoren polven muusikoita jo paikkansa bluesväen sydämissä lunastaneiden vanhojen kettujen lisäksi ja epäilemättä tästäkin porukasta tässä tai jossain toisessa muodossa kuullaan tulevaisuudessakin ja se on hyvä juttu se.

Illan ja koko syyskauden pisti sitten pakettiin Eeva Äärelä Band, Eeva Äärelä kitarat ja laulu, Harri Louhensuo kitara, Leevi Leppänen rummut ja Iiro Kautto basso. Yhtye oli itselleni ennestään täysin tuntematon ja niin se tuntui olevan monelle muullekin paikalla olleelle bluesin rakastajalle. Ei ole enää, ei todellakaan! Tommy Mobergia lainannutta miksaaja Simo Savisaarta lainatakseni, Jumalauta!
Leevi ja Iiro ovat tuttuja monestakin kokoonpanosta vuosien varrelta ja heidän soittonsa on ajasta, paikasta ja seurasta huolimatta ollut aina täyden kympin arvoista ja niinhän se oli tälläkin kerralla. Homma toimi sataprosenttisella tarkkuudella ja mikä tärkeintä, rytmi eli ja hengitti niin kuin se vain parhaiden muusikoiden soittamana tekee.
Mitä sitten tulee Eevaan ja Harriin kitaroidensa kanssa, niin parhaan kiteytyksen loihe lausumaan taas Simo pulpettinsa takaa, loistava ja uskomattoman loistava! Eipä tuohon ole paljon lisättävää. Kun vielä Eeva osoittautui aivan hemmetin kovaksi laulajaksi, niin ääneltään kuin tekniikaltaankin, ei enempää olisi voinut toivoa. Kun bändin setti vielä koostui lähes yksinomaan originaalista materiaalista (josta käsittääkseni vastaa Eeva?) ja olipahan sanalla sanoen tosi komeita kappaleita. Niin bluesit, funkit kuin kantrihenkisemmätkin vedot olivat täyttä asiaa. Setissä oli myös muutama suomenkielinen blues ja hienostihan nekin toimivat. En tiedä sitten, onko se tuo kieli vai mikä, mutta varsinkin Ajan kysymys vain ja Blues ei anna rauhaa -kappaleet toivat elävästi mieleen kokonaan suomenkieliseen bluesiin keskittyvän Blues Funnel -yhtyeen. Ja kyllä, kyllä suomeksikin voi tehdä uskottavaa bluesia, MOT.
Eeva Äärelä Band on pirun kova yhtye ja soitti pirun kovan setin, sata jänistä! Pian uudestaan Kiveen jookosta joo!

Kiitos ja kumarrus kaikille esiintyjille. Illasta ja koko syksystä iso kiitos myös Simo Savisaarelle miksauspöydän taakse, Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja tietysti Heidille ja koko Kiven mahtavalle porukalle huollosta ja huolenpidosta ja koko hommaa ylläpitävälle, bluesia rakastavalle, yleisölle, see ya'

Videot:








Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.


Jukka ja Jamie Mäkinen



Jykä Blues Project







Eeva Äärelä Band





Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

torstai 12. joulukuuta 2019

Faarao Pirttikangas & Nubialaiset ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 5.12.2019


Kun juuri toiselle kymmenelle yltäneenä vietin kesääni tätini luona Alavuden Sydänmaalla, piirtyi mieleeni lähtemättömänä muistona Yleisradion Rinnakkaisohjelmalla pyörinyt Lista-ohjelma, jota kuunneltiin aina sunnuntaisin. Erityisen muistijäljen jätti Listan ykkössijaa yli 90 [sic] viikon ajan hallinnut Aikamiesten Iltatuulen viesti. Musiikillisesti tämä listahirmu ei toki, sen paremmin silloin kuin nytkään, ole löytänyt itsestäni otollista maaperää, mutta se, että jotkut - ja ilmeisesti aika monetkin - jaksoivat yhtä esittäjää ja kappaletta diggailla näinkin kauan putkeen, hämmästytti nuorta poikaa kovasti ja loi yhden pysyvistä muistoista pitkästä ja helteisestä, tietysti, kesästä tien päässä keskellä metsää maalaisserkkujen seurassa.
Sittemmin olen itsekin jäänyt monen moniin musiikillisiin loukkuihin, sekä kappaleisiin että niiden esittäjiin ja todennäköisesti loppuiäkseni.

Tähän lapsuusmuisteloon antoi aiheen viime torstainen Down Home Kivi ja siellä Kulttuuriravintolan lavan haltuunsa ottanut yhtye nimeltään Faarao Pirttikangas & Nubialaiset, Faarao Pirttikangas kitara ja laulu, Pentti Dassum basso ja taustalaulu, Kusti Vuorinen harmonikka, itse tehty ksylofoni, bongorummut ja taustalaulu, Inari Ruonamaa saksofonit, rytmisoittimet ja taustalaulu, Lassi Piironen vetopasuuna, rytmisoittimet ja taustalaulu, Konsta Eskelinen viulu (onko Stroh-viulu jäänyt eläkkeelle?) ja taustalaulu ja Niko Taskinen rummut ja taustalaulu.
Olen nähnyt tämän porukan lukuisia kertoja ja vielä useammin olen päässyt nautiskelemaan Faaraon musiikista hänen monissa muissa yhtyeissään, duoissaan ja soolokeikoilla. Huomionarvoiseksi asian tekee se, että huolimatta kaikista keikoista ja kymmenistä tunneista miehen levytetyn materiaalin parissa, Faaraon musiikki on aina yhtä tuoreenoloista ja tuttuakin tutummat kappaleet saavat varpaat kipristymään villasukissa ja silmät siristymään musiikin tuottamasta äärimmäisestä nautinnosta. Ehkäpä Iltatuulen viesti antoi monille saman tunteen 60-luvun lopulla, ehkä niin.

Edellä kirjoitetusta nokkelampi lukijani voikin oitis päätellä, että Down Home Kivi oli kohdaltani puhdasta nautintoa. Se ei toki ole ollenkaan harvinaista tästä juurimusiikkiklubista puhuttaessa, mutta jotenkin tämä seitsikko on aina asia erikseen, kuten paikalla olleet bluesin rakastajat voivat taatusti todistaa. Faarao ja Nubialaiset ovat luoneet aivan omannäköisensä fuusion suurin piirtein kaikesta, mitä musiikkikulttuurilla on tarjolla. Toista tällaista yhtyettä ei ole! Blues, soul, gospel, cajun & zydeco, perinteinen ja vapaa jazz, kansanmusiikki ympäri maailmaa, rock ja mitä vielä ovat pyörineet Faaraon ja kumppaneiden hullussa sävelmyllyssä kierroksen toisensa jälkeen ja ulos on virrannut todellista far out -kamaa. Huikea, siis HUIKEA bändi ja samalla mainesanalla luonnehtisin myös keikkaa, enemmän kuin sata ja yksi jänistä!


Down Home Kiven anti ei tällä kertaa jäänyt elävään musiikkiin, vaikka sekin olisi riittänyt paremmin kuin hyvin.
Juhlassa jaettiin myös vuoden 2019 Jemma-palkinto eli Blueslovers-yhdistyksen jo vuodesta 2008 asti vuosittain myöntämä kunniapalkinto henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan erityisellä tavalla edistänyt juurimusiikin asiaa. Kahdestoista Jemma, perinteen mukaisesti Ari Nevski Nevalaisen upea käsin tehty taidepuukko, luovutettiin toimittaja/kääntäjä Jussi Niemelle. Jussin palkitseminen oli vain ajan kysymys. Niin suuren ja arvokkaan, ja edelleen jatkuvan, työn on Jussi tehnyt juurevan musiikin esiintuojana jo alkuperäisen Musa-lehden, sen seuraajan Soundin ja muidenkin lehtien palstoilla, puhumattakaan miehen lukuisista kirjakäännöksistä. Puoli vuosisataa suomalaisten musiikin rakastajien palveluksessa ei ole ihan vähän, hattu päästä!

Paitövei, Bluesministerin seuraava lähetys on omistettu Jussille. Mies on itse studiossa ministerin haastateltavana ja ohjelmassa soi hänen valitsemansa musiikki. Paitövei 2, joulu lähestyy ja Jussin uusi kirja, Aviadorin kustantama Kootut Naamakirjat Vol. 1 Remix, ei ole lainkaan hassumpi valinta lahjaksi musiikkia harrastavalle lähimmäiselle.


Kiitos Faarao ja Nubialaiset ja kiitos Jussi. Hatun nosto myös Savisaaren Simolle, jonka työ ei tällä kertaa ollut sieltä helpoimmasta päästä, hyvin meni. Kiitokset lisäksi Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja tietysti Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Blogissa vain osa kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.



















Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com