keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Baby Boy Varhama & The Tampere Liaison Down Home Kivessä 5.5.2022

 

Musiikin tekijöitä, ja tässä tarkoitan nimenomaan heitä, jotka itse säveltävät ja sanoittavat ja esittävät musiikkiaan, on monenlaisia. Eräät, ne myyntilistojen kärkisijoille tähtäävät, seilaavat kulloisessakin valtavirrassa ilman minkäänlaista musiikillista kunnianhimoa eikä heistä sen enempää. Sitten on niitä, joilla kyllä on oma ääni, mutta jotka sen äänen kerran löydettyään pitäytyvät siinä tyytyväisenä saavuttamaansa. Kolmas porukka koostuu niistä musiikin jättiläisistä, jotka tunnustavat juurensa, mutta kieltäytyvät jähmettymästä paikalleen ja etsivät alati uusia raivaamattomia musiikillisia korpimaita.

Down Home Kiven kevään toiseksiviimeisessä kokoontumisessa pirkanmaalaisilla juurimusiikin ystävillä oli ilo nauttia jo 60-luvulla uransa aloittaneen, Lahdesta kotoisin olevan ja nyttemmin tamperelaistuneen suomalaisen bluesmusiikin merkkihenkilön, Pentti 'Baby Boy' Varhaman, joka ehdottomasti kuuluu viimeksi mainittuun muusikoiden ryhmään, musiikista vuosikertaa 2022.

Jo ainakin kolmatta kertaa Kiven estradille noussut Baby Boy keskittyi tällä kertaa pelkästään laulamiseen ja jätti soittohommat The Tampere Liaison -nimen alle kootulle yhtyeelle. Ja mikäs oli jättää, sillä kvartetin muodostivat Masa Orpana saksofonit, Petrus Viitanen koskettimet, Juppo Paavola rummut ja Ville Rauhala basso ja nämä nimet kertovat kaiken tarpeellisen, mestareita kaikki. Kuten huomaatte, kitaroita ei nyt ollut mukana lainkaan, mutta ei se kyllä yhtään tahtia haitannut.

Bändin ohjelmisto koostui siis yksinomaan Baby Boyn omasta tuotannosta vuosien varrelta uudelleen tätä ryhmää varten sovitettuina ja kun vertaa Kiven versioita esimerkiksi miehen levyiltä löytyviin, on ero selkeä ja todistaa sekin armoitetun bluesmiehen kaavoihin kangistumattomuudesta, mikä on aina hyvä juttu.

Baby Boy kutsuu itse musiikkiaan laajennetuksi bluesiksi ja se on varsin osuva määritelmä. Blues on kaiken pohjalla, mutta siihen perinteiseen siniseen ei juututa, vaan henki kulkee vapaasti ja sävelet virtaavat ilman rajoittavia kaavamaisuuksia.

Erilaiset rytmit bluesista funkin kautta aina reggaepoljentoon asti loivat Jupon ja Villen armoitetuissa käsissä vahvan ja elävän perustuksen, jonka päälle Masa ja Petrus kutoivat upeita melodiaverkkoja ja svengaavia revityksiä ja kirsikkana kakussa Baby Boyn vokalisointi viimeisteli herkut. Valitettavasti laulu jäi, ainakin toiselle puolelle salia, ajoittain hieman soitinten alle, mikä olikin illan ainoa miinus. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin komea ja nautittava, eikä vähempää olisi tällaiselta tähtiporukalta voinut odottaakaan, sata ja yksi jänistä!




Baby Boy Varhama on yksi suomalaisen bluesin peruskivistä ja esiintyy hän sitten minkä tahansa kokoonpanon kanssa, luvassa on aina mannaa juurevan musiikin ystäville. Jos et ole, jostain kummasta syystä, vielä tutustunut miehen musiikkiin keikoilla tai levyiltä, tee itsellesi palvelus ja korjaa erheesi ensitilassa.


Kiitos ja kumarrus Pena, Masa, Petrus, Juppo ja Ville, oli tosi hieno ilta! Muita kiitoksen ansaitsevia ovat Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä, Jussu miksauksesta ja tietenkin Heidi ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.

Down Home Kiven kevätlukukausi päätetään brittibluesin sävelin, kun Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers nousevat Kiven lavalle, jo toista kertaa, torstaina 19.5.


Videot:


In the Shades of the City


Dark Clouds


I've Been One


I've Come the Hard Way


Disillusion Blues














torstai 28. huhtikuuta 2022

Constantine & The Call Operators Down Home Kivessä 21.4.2022

 

Hyvää kannattaa odottaa on vanha ja viisas sanonta ja on osoittautunut monta kertaa todeksi. Parin viime vuoden erikoiset olosuhteet ovat pakottaneet meidät odottamaan yhtä ja toista ja vielä kolmattakin ja opettaneet meille kärsivällisyyden hyvettä oikein pohjanmaan kautta.


Parikin kertaa lykätty musiikillinen tapahtuma sai viimeinkin täyttymyksensä viime torstaina Kulttuuriravintola Kivessä, kun Jukka Mäkisen ja Bluesloversien luotsaaman Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin vierailijaksi saatiin vihdoin viimein helsinkiläinen huippuyhtye Constantine & The Call Operators. Kvartetissa musisoivat Konstantin Kovalev kitarat ja laulu, Harri Taittonen koskettimet, Jaska Prepula basso ja kitara ja Tyko Haapala rummut. Vähänkin syvemmin juurevaa musiikkia harrastavalle pelkästään jo nimet kertovat kyseessä olevan huomionarvoisen kokoonpanon ja tämän torstainen ilta Kivessä vahvisti vastaansanomattomasti.

Bändin musiikillinen linja tuli selväksi jo heti muutaman ensimmäisen kappaleen myötä. Rytmiä, bluesia ja soulia ja vähän rokkenrolliakin syvällä sielukkuudella. Ohjelmisto oli kiitettävän monipuolista ja tuttujen lainakappaleidenkin sovitukset suorastaan pursusivat omaa ilmettä ja mielikuvituksen lentoa, Konstan originaaleista puhumattakaan.

Usein peräänkuuluttamani dynaamisuus vietti juhlaa yhtyeen soitossa ja Konstan laulu taipui hienosti niin herkkiin tunnelmointeihin kuin tiukkoihin menopaloihinkin. Miehen taidot ja tyylitietoisuus kuusikielisellä olivat tietysti tuttuja jo ennestään, eikä pettyä tarvinnut tälläkään kerralla, päinvastoin. Myös Harrin koskettimet tarjosivat mannaa taivaasta ja miehen käsittämättömän upea svengailu soittimellaan huokui kerta toisensa jälkeen lavalta sellaisella intensiteetillä, että musiikinrakastaja vaipui hiusmartoaan myöten nirvanaan.

Mitä sitten tulee nelikon rytmiryhmään, ei tätä parivaljakkoa parempaa olisi voinut toivoa. Sekä Jaska että Tyko ovat kunnostautuneet monen monissa kokoonpanoissa ja jälleen kerran yleisö sai nautiskella miesten erinomaisen komeasta soitosta. Oli myös tosi mukavaa, että Jaska tarttui hetkeksi kitaraan toisessa setissä.

Koska Down Home Kiven ilta on torstai, se pakottaa jotkut julkisia liikennevälineitä käyttävät lähtemään joskus kesken keikan ja se on aina sääli, mutta tällä kertaa se oli vielä enemmän. Bändin encoressa esittämä ja illan päättänyt klassikko Walk On By oli sellainen tulivuorenpurkaus, joita aktiivinenkin keikoilla kävijä pääsee todistamaan hyvin harvoin. Jos lava olisi kappaleen aikana leimahtanut spontaanisti liekkeihin, en olisi kyllä lainkaan hämmästynyt. Kun musiikki viimein haipui, valtasi Kiven hetkeksi hämmentynyt hiljaisuus ja sitten suosionosoitukset suorastaan räjähtivät, täysin ansaitusti. Pari kommenttia kertoo kaiken, "Jumalauta!" ja "Voi hyvä tavaton sentään". Taidatko sen paremmin sanoa - et.



Kiitos ja kumarrus Konstantin, Harri, Jaska ja Tyko. Kiitokset kuuluvat myös Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, illan miksaajalle ja tietysti ja erityisesti Heidille, Teemulle ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Ensi torstaina (5.5.) Kiven lavan ottaa haltuunsa yksi Suomen ensimmäisistä bluesartisteista, mestari Baby Boy Varhama The Tampere Liaison -yhtyeensä kanssa. Musiikin juhlaa on takuulla tarjolla, sillä maestron itsensä siniverisiä viihdyttävät Masa Orpana, Petrus Viitanen, Ville Rauhala ja Juppo Paavola. Jälleen kerran ohittamaton ilta Kivessä, see ya!














keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Ismo Haavisto & Andres Roots Down Home Kivessä 24.3.2022

Kun Jemma-palkinnonkin pokannut mestarismies Ismo Haavisto ja Viron bluesässä Andres Roots aloittivat yhteistyönsä joitain vuosia sitten, se liitto siunattiin niin taivaassa kuin maankin päällä. Parivaljakon komeata musisointia voi tällä hetkellä kuulla useammaltakin tallenteelta ja kaikkien bluesin rakastajien tyydytykseksi kaverukset ovat pakollisen tauon jälkeen taas aktivoituneet myös esiintymään keikoilla yhdessä.

Pirkanmaalaisella juurimusiikkikansalla oli viime torstaina mainio tilaisuus päästä nauttimaan duon vertaansa vailla olevasta musiikista elävänä, kun miehet esiintyivät kevään toisella Down Home Kivi -klubilla Kulttuuriravintola Kivessä. Salissa oli kuitenkin valitettavan paljon tilaa musiikin alkaessa ja ne, jotka syystä tai toisesta eivät paikalle saapuneet, voivat nyt potkia itseään takalistolle ainakin kolme kertaa Keskustorin ympäri. Menetitte meinaan aivan huiman elävän musiikin kokemuksen, josta ei puuttunut sen enempää virtuositeettia kuin syvääkin syvempää tunteen paloa.


Illan aloitti Andres soittaen vajaan puolituntisen setin omia sävellyksiään. Kappaleet olivat jotain aivan muuta kuin perusbluesia, mutta niiden dynaamisuus ja kekseliäs leikkisyys saivat paikalla olleet bluespuristitkin intoutumaan musiikista, laajemman musiikkimaun omaavista puhumattakaan. Monilla nykykitaristeilla, myös bluessellaisilla, on tapana koristella soittoaan mitä ihmeellisimmillä lisävarusteilla ja elektronisilla soundeilla, eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta (turhankin) lyhyessä setissään Andres näytti, että mies, tai nainen, ja kitara riittävät mainiosti, kunhan asialla on soittimensa suvereenisti taitava muusikko. Ja sitä Andres sekä tämän keikan että aiemminkien kokemieni keikkojensa perusteella totta totisesti on!


Sitten lavalle astui duon toinen osapuoli ja musiikki vaihtui perinteisemmäksi bluesiksi. Ismo soitti kitaraa ja huuliharppua ja lauloi. Kun keikalla soitetaan sitä kaikkein ensimmäiseksi mieleen tulevaa ja tutuinta bluesia, on joskus lopputuloksena valitettava pitkästyminen ja mieleen tulee ajatus, että taasko tätä samaa, keksisivät jotain omaa. Bluesin suuret klassikot ovat myös niin vahvoja juttuja, että monet niitä julkisesti esittävät tekisivät paremman ratkaisun kun soittelisivat niitä korkeintaan rippikoulun nuotiopiirissä. Miesten laulut on tehty miesten laulettaviksi ja esimerkiksi Muddy Watersin ikivihreitä esittävät monet sellaisetkin, joiden eväät eivät yksinkertaisesti riitä tällaisiin kappaleisiin.

Ismo Haavisto ei, toistan ei, kuulu edellä mainittuun porukkaan. Hänen taitonsa ja tyylitajunsa yltävät parhaaseen a-luokkaan ja kun hän soittaa ja laulaa klassista bluesia, joko omia tuotoksiaan tai bluesin jättiläisten aikaansaannoksia, ilma suorastaan väreilee tunnelmaa ja uskottavuutta. Mestari mikä mestari!


Illan toisen puoliskon aloitti Ismo omalla puolituntisellaan ja maittavan bluesin lisäksi kuultiin muun muassa miehen erittäin tyylikästä kantri- eli tuttavallisemmin maalaismusiikkia. Niin tässä setissä kuin koko keikankin ajan ihastutti erityisesti Ismon vahva laulu. Miehen äänihuulet tuottavat niin komeata jälkeä, että kukaan bluesia, tai musiikkia yleisemminkin, rakastava ei voi kuin ihmetellä tai nauttia täysin palkein. Ja tämä siis kertakaikkisen hienon kitaroinnin ja huuliharpun soiton lisäksi.

Down Home Kivi saateltiin sitten onnelliseen loppuun taas kahden muusikon voimin. Yleisöä hemmoteltiin niin kummankin esiintyjän kuin sinisävelten suurten mestarienkin sävelillä. Oivallista musiikkia oivallisesti esitettynä, mikäs sen parempaa.

Down Home kivi on eittämättä sekä paikallisesti että valtakunnallisestikin bluesin ja muunkin juurimusiikin keidas ja tämä upea ilta todisti sen jälleen kerran vastaansanomattomasti, Lieju Vetinen voi olla tyytyväinen. Sata jänistä!!




Kiitos ja syvä kumarrus Andres ja Ismo. Kiitoksen ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers järjestämisestä, Jussa oivallisesta miksauksesta sekä Heidi, Teemu ja kaikki muutkin Kiven upeat työläiset sydämellisestä huollosta ja huolenpidosta.

Seuraava Down Home Kivi on 21.4. ja lavalle nousee Constantine & The Call Operators. Bändin nimi ei välttämättä kaikille ole tuttu, mutta soittajat kertonevatkin sitten kaiken tarpeellisen, Konstantin Kovalev, Harri Taittonen, Jaska Prepula ja Tyko Haapala. Kannattaisikohan vaivautua paikalle?!!


Videot:


Andres Roots - Spanish Run / Blues onGreen


Andres Roots - Meow Meow


Ismo Haavisto - Do You Know That Man


Ismo Haavisto - Wall of Grey


Ismo Haavisto & Andres Roots - Honey Bee


Ismo Haavisto & Andres Roots - Muddy Waters


Ismo Haavisto & Andres Roots - One Way Out 













torstai 17. maaliskuuta 2022

Micke & Lefty feat. Chef Down Home Kivessä 10.3.2022

Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, viime aikoina ja vuosina aika ikäviäkin asioita. Mutta kuten elämässä yleensäkin, asioilla on tapana järjestyä ja onneksi on myös joitain pysyviä juttuja, siis positiivisia sellaisia, jotka auttavat ihmistä pitämään yllä mielensä terveyttä ja uskomaan huomiseen.

Yksi esimerkki tällaisista hienoista asioista on eittämättä Jukka Mäkisen ja BluesLoversien järjestämä, jo yli kymmenvuotias, Down Home Kivi -juurimusiikkiklubi Kulttuuriravintola Kivessä.

Klubin kevätkauden avajaisia vietettiin viikko sitten torstaina korkeatasoisen ja monipuolisen juurevan musiikin rytmittämänä, kun Kiven lavalle nousi mainio trio eli Micke Björklöf rummut kitara, huuliharppu ja laulu, Ville "Lefty" Leppänen kitara, huuliharppu ja laulu ja Miikka "Chef" Kivimäki basso ja laulu. Nämä miehet ovat jo vuosien ajan niittäneet kunniaa ja mainetta yhdessä ja erikseen ympäri Suomea ja laajemminkin maailmalla ja kun juurimehuun tykästyneelle musiikinharrastajalle tarjoutuu mahdollisuus päästä tämän porukan keikalle, niin silloin on todellakin syytä tarttua tilaisuuteen, sillä tarjolla on aina sekä teknisesti että tunteellisesti huiman hienoa soittoa ja laulua.

Kolmikon muutamaan kertaan keikalla nähneenä olivat odotukseni illan osalta varsin korkealla ja tapansa mukaan Micke, Lefty ja Chef lunastivat nämä odotukset yltäkylläisesti. Jokainen kaveruksista on soittimiensa hallinnassa suvereeni ja erityisen hienoa ja merkillepantavaa on kaikkien kolmen laulutaito sekä yhdessä että erikseen. Stemmat ovat puhdasta hunajaa ja tarvittaessa löytyy särmää vähintäänkin riittävästi. Kun upeaan musiikkiin lisätään vielä miesten esiintymisen välittömyys ja ilmeikkyys, ei elävän musiikin ystävä parempaa voisi toivoa. Lavalla ei todellakaan tuijotella lattiaan, vaan yleisölle tarjoillaan sekä kappaleitten keskellä että välispiikeissä runsain mitoin huumoria ja railakasta meininkiä.

Soitto, laulu ja esiintyminen olivat siis kymppiplussan arvoista ja kun vielä kahteen settiin valikoituneet kappaleet edustivat kiitettävän monipuolisesti juurimusiikin eri genrejä, niin ei ollutkaan ihme, että viimeisen soinnun hiipuessa tummaan yöhön kuului yleisön taholta pelkästään ylistäviä ja ihastuneita kommentteja keikasta, oikeutetusti. Eräs alan kiistaton asiantuntija jopa loihe lausumaan illan olleen yksi parhaista Down Home Kivi -illoista ikinä ja mikäpä minä olen vastaan väittämään. Huippukeikka, satajayksi jänistä!




Kiitos ja syvä kumarrus Micke, Lefty ja Chef!! Kiitokset myös Jan-Mikaelille erinomaisesta miksauksesta ja Jukalle ja BluesLoversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille ja muille Kiven työläisille aina yhtä sydämellisestä huolenpidosta ja huollosta.


Videot:


California Blues


Do the Right Thing


Rock 'n Bowl


Someday


The One


Meno jatkuu Kivessä ensi torstaina (24.3.) ja luvassa on jälleen sitä parasta bluesia, kun lavan ottavat haltuunsa mestarismiehet Ismo Haavisto ja Andres Roots. Tätä ei todellakaan pidä jättää väliin, jos musiikki ja varsinkin sinisävelet ovat sinun juttusi, see ya' all!
















torstai 16. joulukuuta 2021

Masa Orpana Honk ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 9.12.2021

 Elämme kovia aikoja, kuten eräs tunnettu Anatidae-heimoon kuuluva sinihattuinen vaakkuja on vastaansanomattomasti todennut. Elämässä on kuitenkin vastoinkäymisten vastapainoksi hyvinkin paljon myös myönteisiä asioita ja kokemuksia. Esimerkiksi hyvät elokuvat, (mm. Blues Brothers ja Uhrilampaat), erinomaiset kirjat, (mm. Havukka-ahon ajattelija ja Stalker), maistuvat kulinaariset nautinnot, (mm. Läskisoosi ja Rillimakkara), parantavat elämisen tasoa ja suovat ihmiselle nautinnon täyttämiä hetkiä.

Musiikki kuuluu itsestäänselvästi tähän elämää parantavien asioitten joukkoon, sekä tallennettuna että erityisesti elävänä. 


Kulttuuriravintola Kivessä kohta jo kaksi vuosikymmentä järjestetty Down Home Kivi-juurimusiikkiklubi on vuosien varrella tarjonnut paikalla olleille nautintoa elämään ja lukuistakin lukuisampia musiikillisia huippuhetkiä. Nimilistaa on tähän mahdotonta ja turhaa kirjata, sillä DHK:n kymmenet ja taas kymmenet esiintyjät ovat aivan paria poikkeusta lukuun ottamatta tarjoilleet yleisölleen todella kovaa kamaa. Kiitos ja syvä kumarrus Mäkisen Jukalle, Heidille ja muulle Kiven upealle henkilökunnalle ja Blues Lovers ry:n toimijoille.


Viime torstaina Kiven lavan haltuunsa ottanut Masa Orpana Honk, Masa Orpana saksofoni, Aino Heikkonen saksofoni, Tuomas Heinonen saksofoni, Jonni "Johnny Gideon" Seppälä kitara ja laulu, Ville Vallila basso ja taustalaulu ja Juppo Paavola rummut, jatkoi tätä hienoa perinnettä. 

Bändin ohjelmisto piti sisällään enimmäkseen originaalia materiaalia, käsittääkseni pääosin tai kokonaan Masa Orpanan tuotantoa. Mausteeksi oli mukaan valittu muutamia rytmimusiikin helmiä erilaisista tyylilajeista. Hyvin monet illan kappaleista soivat New Orleansin tunnelmaa ja mikäs sen mukavampaa näin vahvasti foneihin tukeutuvalta yhtyeeltä.

Honk soi todella komeasti yhteen, mitä ei tietenkään merkitä sarakkeeseen yllätykset. Soolo-osuuksista vastasivat enimmäkseen Masa, Jonni ja Tuomas, mutta myös Aino ja Juppo pääsivät näyttämään osaamistaan omissa sooloissaan ja erinomaisen hienoltahan se kuulosti aivan kaikkien osalta. Ville, joka muuten hoiti hommansa tutun tasokkaasti, ei valitettavasti sooloillut - olisihan se nyt ollut hienoa, jos olisi kuultu ainakin yksi soolo kaikilta soittajilta - ja oli visuaalisestikin pimennossa fonistien varjossa.

Sen kummemmin analysoimatta pitää, ja saa, sanoa, että Masa Orpana Honkin keikka oli puhdasta volframikarbidia ja bändi jatkoi kunniakkaasti Kivessä esiintyneiden huippubändien loistokasta sarjaa, satajayksi jänistä!

Videot:

Kiddio

Shakin' at the Southpark





Tilaisuudessa jaettiin myös tämän vuoden Jemma-palkinto. Jemmahan on BluesLoversien graafisen suunnittelijan, Ari "Nevski" Nevalaisen käsityönä valmistama taidepuukko. Tämän, Suomen ensimmäisen vuosittain myönnettävän juurimusiikki-palkinnon, saajaksi Blues Lovers ry:n arvovaltainen raati oli valinnut, yllätys yllätys, Masa Orpanan, josta näin tuli ensimmäinen Jemman pokannut puhdas instrumentalisti. Ansiokas valinta, onnea Masa!


Kiitos upeasta illasta Masa, Jonni, Aino, Tuomas, Ville ja Juppo. Kiitokset myös Jan-Mikaelille hyvästä miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja BluesLoverseille järjestämisestä ja tietysti Heidille ja kumppaneille sydämellisestä huollosta ja huolenpidosta. Lopuksi kaikille Down Home Kiven esiintyjille, tekijöille ja yleisön edustajille yhdessä ja erikseen, Oikein hyvää ja rauhallista joulua! Ensi vuoteen, see ya'!