Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet Down Home Kivessä 7.9.2023

 

Tiättekö mitä? Se on syksy taas ja sehän tarkoittaa juurevan musiikin ystäville paluuta Kulttuuriravintola Kiven katon alle Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaaman Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin merkeissä. Alkutahdit kauden musisoinnille iskettiin viime torstaina kun Kiven lavan otti haltuunsa Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet -niminen yhtye. Kokonnpanossa soittivat ja lauloivat Ville "Lefty" Leppänen kitara ja laulu, Pasi Ryökkynen basso, Juha Tanninen rummut ja taustalaulu, Risto Kumpulainen koskettimet, Veera Railio viulu ja taustalaulu ja Lena Lindroos taustalaulu.

Vaikka Lauri Viita totesikin romaanihenkilönsä suulla Entäs sitten, Leevi -teoksessaan "Kielen määrittelevä luonne ei sovellu musiikin kuvailemiseen.", niin tässä kuitenkin muutamia huomioita illan kulusta.

Itselleni, ja epäilemättä monelle muullekin paikalle saapuneista, keikka oli ensikosketus tähän kokoonpanoon ja niinpä ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut. Varsinaista bluesia ei illan aikana kuultu kuin toisen setin aloittaneessa, Villen soolona vetämässä kappaleessa, mutta menevää ja tunnelmallista meininkiä riitti ja monessa kappaleessa väijyi juureva pohjavierre. Esimerkiksi Villen isoäidistä kertova kappale "Elma" oli aivan hillitön New Orleans -tyylinen iloittelu.

Kuten tuo "Elma", myös kaikki muutkin keikalla esitetyt laulut olivat suomenkielisiä ja tämän bändin osalta se on epäilemättä aivan oikea ratkaisu. Ja kyllä, kyllä se ikioma äidinkielemme toimii erinomaisesti myös vaikkapa kaihoisissa kantriballadeissa ja tiukoissa rytmivedoissakin.

Hienon bändin hienoa musiikkia maustoivat Villen välitön jutustelu sekä kappaleiden väleissä että pari kertaa laulun aikanakin, mikä loi iltaan mukavan intiimin tunnelman.

Kuten sanottu, kaikki yhtyeen jäsenet ovat asiansa osaavia muusikoita ja erikseen täytyy mainita Veeran ja Lenan upea taustalaulu, joka nosti monet kappaleet aivan uudelle tasolle.

Oikein oivallinen aloitus uudelle Down Home Kivi -kaudelle.

Kiitos ja kumarrus Ville, Pasi, Juha, Risto, Veera ja Lena! Kiitokset myös Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, miksaajalle ja tietysti Kiven työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Bensiksen Elvis

Lehdenheittäjä

Telen takamikissä on rock 'n' rollin sydän

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Fuzzy Mama Down Home Kivessä 11.5.2023

 

Jo joutui armas aika, vaikka Suvivirsi ei soinutkaan viime torstaina Kulttuuriravintola Kivessä kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi -juurimusiikkiklubi vietti kevätlukukauden päättäjäisiä.

Suvi ja sen riemut otettiin vastaan sen sijaan tamperelaisen voimatrion vahvalla ja vakuuttavalla bluesmusiikilla. Fuzzy Mama, Tommi Laine kitarat ja laulu, Ville Lehtovaara rummut ja Mikko Löytty basso ja laulu, ei syystä tai toisesta ole vielä tuttu kaikille asian harrastajille, mutta maine ja kunnia nousi ainakin yhden pykälän torstaisen keikan ansiosta ja täydestä syystä. Kiveen olisi mahtunut enemmänkin yleisöä ja paikalle saapumatta jääneet voivat nyt potkia itseään takamuksille muutaman kierroksen Keskustorin ympäri. Kyseessä oli nimittäin ihan helvetin kova keikka, kevään top kakkoseen heittämällä!

Jokainen trion jäsenistä on soittajana huipputaitava ja mikä tärkeintä, erinomaisen tyylitietoinen ja rohkea muusikko. Yhdessä he muodostavat äärimmäisen tiukan ja huikean värikkään yhtyeen, joka tarjoilee keikoillaan makeimmista makeinta juurimehua piripintaan täytetyistä tuopeista. Kolmikolla on perinne hallussa erinomaisesti, mutta jokaisessa kappaleessa, joka Kivessä kuultiin, myös niissä klassikoissa, oli laulua sovitettaessa selkeästi tehty siitä nimenomaan Fuzzy Maman oma versio. Monesti kuulee näitä läpisoitettuja standardeja esitettävän ilman minkäänlaista omaa otetta ihan perusversioina ja se ei yleensä ole kovinkaan innostavaa. Tähän syntiin ei Fuzzy Mama syyllistynyt, ei todellakaan. Esimerkiksi Elviksen versiona tunnetuin Leiberin ja Stollerin Hound Dog oli ihan jotain muuta ja maistui todella hyvältä.

Aika monta kertaa tällainen kitara-basso-rummut -trio toimii täysin kitaran ja yhden miehen tai naisen vokalisoinnin ehdoilla, mutta tämänkin tradition Fuzzy Mama rikkoo onnistuneesti. Vaikka päällisin puolin Tommin upea kitarointi hallitseekin useimpia kappaleita, vähänkään tarkemmalla kuuntelulla Villen ja Mikon soitto on niin täynnä kaikenlaista hienoa, että pelkästä rytmiryhmästä puhuminen tämän kaksikon kohdalla lähentelee jo loukkausta. Olisi ollut erittäin kivaa, jos tällä keikalla olisi ollut kolme paria korvia, jotta jokaisen bändin jäsenen herkeämätön seuraaminen olisi ollut mahdollista. Musiikillisen kuulokuvan monipuolisuutta ei suinkaan vähentänyt sekään seikka, että vokalisoinnit oli jaettu Tommin ja Mikon kesken ja myös instrumentaaleja oli sopivasti joukossa.

Fuzzy Mama on perhanan hyvä yhtye ja Down Home Kiven keikka huikea kokemus! Sata jänistä!

Kiitos ja kumarrus Ville, Tommi ja Mikko! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta illasta ja edelleen tästä illasta ja koko kevätkaudesta Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin ja ennen kaikkea Heidille, Teemulle ja kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta. Hyvää kesää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Videot:

Hindustania Boogie

Scarecrowman

Gotta To Get Paid

Fuzzy Mama

Blogissa vain osa kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Houserockin' Fenders ja Serko's Circuit Down Home Kivessä 4.5.2023

 

Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanotaan tutussa suomalaisessa sananlaskussa. Down Home Kiven tapauksessa tämä loppuminen on onneksi väliaikaista. Tämän kevään keikat ovat vähissä eli jäljellä on vain huomisen istunto, mutta koska ensi syksynä jatketaan, ei syytä epätoivoon suinkaan ole.

Viime torstaina sukellettiin sinisten sävelten mereen toiseksi viimeistä kertaa tällä kevätlukukaudella ja Kulttuuriravintola Kiven lavan ottivat haltuunsa kaksi paikallista yhtyettä.

Vikaeeraavana bändinä yleisön eteen nousi ensin Houserockin' Fenders, Jukka Lehto huuliharput, koskettimet ja laulu, Juhani Virtanen kitara, Jyrki Koskinen basso, Juha Väisänen rummut ja Mika Heikkinen saksofoni. Jo vuonna 1985 perustettu kokoonpano on varsin rutinoitunut ja tuntee lähinnä 50- ja 60-luvun keskitempoisesta rytmibluesista ja rokkaavammastakin sävelaarteistosta koostuvan materiaalinsa kuin omat taskunsa ja huomionarvoisesti siinä musisoi edelleen neljä alkuperäistä jäsentä. Ainoastaan fonisti Heikkinen on tuoreempi jäsen. Mitä sitten keikkaan tulee, niin jonkun verran terävämpääkin Houserockin' Fendersiä olen vuosien varrella kuullut. Osasyynä tähän vaikutti varmasti logistisista syistä johtunut lyhyt valmistautumisaika, joka harvemmin keikkailevilla yhtyeillä monesti näkyy ja kuuluu esiintymisessä. Tästä huolimatta kvintetti tarjoili kiitettävän kokoiselle yleisölle varsin mukavan ja tasapainoisen setin tuttuja ja tuntemattomampia juurimusiikin klassikoita ja näytti, että myös niin sanotut harrastajayhtyeet parhaimmillaan osaavat hommansa ja kykenevät välittämään musiikin syvimmän olemuksen yleisölleen. Aivan kelvollinen keikka.

Pienen tauon jälkeen löylykauhaan tarttui, toista kertaa Down Home Kiven historiassa, Serko's Circuit, Serko Nieminen huuliharput ja laulu, Pete Gröhn kitara, Jorma Tuohino rummut, Mika Sinisalo basso ja Valtteri Pärssinen saksofoni. Koskettimia lukuun ottamatta siis täsmälleen samanlainen asetelma kuin Houserockin' Fendersillä. Myös musiikin peruskaava pysyi hyvin samankaltaisena, rytmikästä bluesia ajoittaisilla rokkimausteilla. Vuonna 2017 perustettu yhtye on alusta asti ottanut homman ihan tosissaan ja se kuului selkeästi myös tällä keikalla. Homma pelasi kellon tarkkuudella ja huuliharpun, kitaran ja fonin soolot irtosivat vaivattomasti ja kiitettävällä intensiteetillä. Setti koostui lainoista eturivin artistien materiaalista ja mikä hienointa, Serkon kynästä, näin ainakin oletan, peräisin olevista originaaleista. Serkon mainion harpputyöskentelyn ja laulun lisäksi eniten huomiota kiinnitti Peten hieno irroittelu kitarallaan. Kaiken kaikkiaan oikein oivallinen keikka.

Kiitos Jukka, Juhani, Jyrki, Juha, Mika, Serko, Pete, Jorma, Mika ja Valtteri, oli mukava ilta.

Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä, miksaajalle onnistuneesta työstä ja tietenkin kaikille Kiven mainioille työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Houserockin' Fenders - Tin Pan Alley

Houserockin' Fenders - Rocket 88'

Serko's Circuit - Drinkin' Beer

Serko's Circuit - Elephant

Serko's Circuit - Christo Redentor

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.

Mr Bo & The Voodooers Down Home Kivessä 13.4.2023

 

On se vaan kumma, kuinka tuolla läntisessä naapurissa riittää näköjään loputtomasti erinomaisen oivallisia juurimusiikin toimijoita. Down Home Kiven, jonka olisi tällä kevätkaudella voinut hyvin ristiä uudelleen nimellä Down Home Sten, meneillään olevan lukukauden kolmas ruotsalaisvierailija - joo joo, tiedän että Trickbag on monikansallinen, mutta silti - Mr Bo & The Voodooers, Mr Bo kitara ja laulu, Lars Mellqvist basso, Bo Hansson koskettimet ja Roger Mörck rummut todisti epäämättä alkulauseeni todeksi. Vaikka Suomessakin riittää alan taitajia runsaasti, en silti voi olla hieman kadehtimatta Ruotsin erittäin vahvaa blueskenttää. Mutta niin kauan kun nämä mestarit vierailevat Suomessa ja eritoten Down Home Kivessä, ei minulla ole mitään valittamisen aihetta.

Viime torstaina siis Kulttuuriravintola Kiven intiimissä atmosfäärissä koettiin taas siniveristen juhlahetkiä, kun edellä mainittu kvartetti pisti parastaan runsaan yleisön edessä. Pienestä vilustumisesta huolimatta porukan kärkihahmo Bo Carlsson oli oivallisessa vedossa ja hänen kuusikielisensä soivat tiukalla ammattitaidolla ja huimalla tyylitajulla ja vaikka hän itse ei täysin tyytyväinen, taudin vuoksi, lauluunsa ollutkaan, ei se kyllä allekirjoittanutta lainkaan haitannut. Mies kirjoitti myös uuden luvun monesti peräämääni dynamikkaan. Rankkaa revitystä oli luonnollisesti mukana riittävästi, mutta siellä toisessa päässä lyötiinkin sitten kaikki entiset ennätykset. Hiljaa soittaminen on oma taiteenlajinsa, mutta enpä ole ennen kuullut kenenkään soittavan kitaraansa puhaltamalla. Siitä on paha pistää paremmaksi. Mestari mikä mestari!

Illan toinen solisti vaan ei vokalisti oli Hammondinsa takana taikojaan tehnyt Bo Hansson. Toisenlaista huippumusiikkia tehneen ruotsalaisen kokonimikaimansa tavoin bändin toinen Bo laulatti koskettimiaan erinomaisen tyylikkäästi ja pisti aina välillä pystyyn sellaisen hurlumhein, että siinä pyörivät svengissä musiikinrakastajien sukatkin!

Nelikon rytmiryhmä, Lars ja Roger, hoiti hommansa vähäeleisen tyylikkäästi ja sataprosenttisella tarkkuudella. Rumpalin ja basistin osuus jää musiikissa usein hieman varjoon solistien ja instrumentaalisoolojen alle, mutta on elintärkeä kokonaisuuden perustuksena ja nämä(kin) ruotsalaiset taitajat näyttivät, miten rytmi luodaan parhaalla mahdollisella ammattitaidolla, huippua!

Mitä sitten tulee illan musiikkiin, niin nothing but blues. Tuttuja ja tuntemattomampia, klassikoita ja ikisinisiä. Menopalat ja hitaat bluesit vaihtelivat sopivassa tahdissa ja kaikille juurimehun ystäville riitti yllin kyllin makusteltavia herkkuja. Sanalla sanoen, jälleen kerran huippuilta Down Home Kivessä, sata jänistä!

Tack så mycket Bo, Bo, Lars och Roger, det var underbart! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, miksaajalle erinomaisesta soundista ja tietysti ja eritoten Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Bad Avenue

You Don't Love Me

Don't Burn Down The Bridge

It Hurts Me Too

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Trickbag Down Home Kivessä 23.3.2023

 

Näin vanhemmiten muisti osoittaa lieviä, ja välillä jopa lievää vahvempiakin, heikentymisen merkkejä ja niinpä en muista, monestiko ruotsalais-suomalais-brittiläinen superkokoonpano Trickbag on täyttänyt Kulttuuriravintola Kiven katsomon Jukka Mäkisen ja BluesLovers ry:n järjestämissä Down Home Kivi -iltamissa, mutta siitä olen suhteellisen varma, että tuo mainio yhtye lienee riemastuttanut pirkanmaalaisia juurimusiikin ystäviä suurin piirtein kymmenisen keikan verran. Herkkua on siis vuosien varrella riittänyt yllin kyllin ja viime torstaina oli jälleen Jekkupussia tarjolla koko rahan edestä loppuunmyydyssä Down Home Kivessä.

Tällä kertaa kokoonpanossa vaikuttivat Tommy Moberg laulu ja kohkaaminen, Tomi Leino kitara, Steve "West" Weston huuliharppu ja laulu, Fredrik von Werder piano, Johan Svensson rummut ja kontrabasson varressa uusi mies Urban Hed. Hed on toki asian harrastajille tuttu monestakin yhteydestä, mutta nyt siis ensimmäistä kertaa Trickbagin riveissä.

Tuosta kokemieni keikkojen lukumäärästä on seurauksena, että mitään uutta ja oivaltavaa on allekirjoittaneen mahdotonta keksiä keikan kulusta. Perustaltaan Trickbag soittaa edelleen sitä samaa, mitä aina ennenkin ja siksihän me siitä niin paljon pidämmekin. Monipuolista, usean solistin voimin svengaavaa rytmiä ja bluesia maustettuna ripauksilla rokkenrollia ja kantria. Yksi bändin ehdottomista voimatekijöistä on se, että vaikka Tommy onkin selkeästi ryhmän kärki, myös Tomi, Steve ja Fredrik antavat kokonaisuuteen panoksen, jota ilman homma olisi selkeästi köyhempää.

Myös bändin rytmiryhmä on vuosien varrella, joistain henkilövaihdoksista huolimatta, aina toiminut erittäin ammattitaitoisesti ja niin nytkin.

Hyvää perusjuurevaa musiikkia hyvin soitettuna ja tunnelmaa nostattavaa rentoa meininkiä, siinä on Trickbag pähkinänkuoressa.

Mitään radikaalisti uutta ei siis, jos Tommyn melkoisesti parantunutta suomen kielen taitoa ei lasketa, ilta Kivessä tarjonnut, mutta eipä Trickbagin keikoille mennäkään siinä toivossa. Vanhassa vara parempi, ainakin tässä tapauksessa. Kaikki toimi niin kuin pitikin ja niin esiintyjillä kuin yleisölläkin oli silminnähden kivaa ja jos se ei riitä, niin sitten en tiedä mikä. Sata jänistä!

Tack so mycket-Thank you very much-Kiitos paljon Tommy, Steve, Tomi, Fredrik, Johan & Urban!

Kiitokset myös Jounille ammattitaidolla toteutetusta miksauksesta, Jukalle ja BluesLoversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin ja eritoten Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Kaiken ilonpidon keskellä on välillä, asioiden vaatiessa, hyvä joskus myös vakavoitua, ja niinpä lähetän tässä BluesLoversien pitkäaikaiselle julisteiden ja Jemma-puukkojen tekijälle Nevskille terveiseni ja voimia taistelussasi inhaa tautia vastaan. Olet ajatuksissamme!

Videot:

Me and You

Chitlins Con Carne

You Should've Listened

So Good to My Baby

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.