Tad Robinson & Frostbites Down Home Kivessä 7.11.2019

Kymmeniä ja taas kymmeniä esiintyjiä ja heidän keikkojansa Down Home Kivessä nähneenä voin vain hämmästellä näiden iltojen vuodesta toiseen jatkuvaa korkeaa musiikillista tasoa ja viihteellistä arvoa. Toistakymmentä vuotta jatkuneen "Down Home Kivi -urani" aikana olen nauttinut lukuistakin lukuisammista hienoista illanvietoista ja vain yhden, siis yhden, kerran on esiintyjä pettänyt pahasti.

Jos Kiven esiintyjät haluaisi jakaa kategorioihin sen mukaan, että miten innokkaasti pirkanmaalaiset juurimusiikin harrastajat heidän keikkojaan odottavat ja niihin osallistuvat, korkeimmalle nousisivat artistit, jotka kerta toisensa jälkeen saavat Kiven salin täyttymään viimeistä sijaa myöten ja tarjoavat aina erittäin nautittavan ja intensiivisen illan sinisävelten parissa.

Tähän valiojoukkoon kuuluu itseoikeutetusti yhdysvaltalainen huuliharpisti ja laulaja Tad Robinson, joka viime torstaina nousi Kiven lavalle vasta toisen(?) kerran. Ensimmäisestä esiintymisestä olikin vierähtänyt jo luvattoman pitkä aika, sillä sen kohdalla aikakirjoihin merkittiin vuosiluvuksi 2012. Tadin seurana lavan otti haltuunsa kotimaisista huippumuusikoista koostuva Frostbites, Jonne Kulluvaara kitarat, Jaska Prepula basso ja Juppo Paavola rummut.

Tadin kokonaan omasta tuotannosta koostunut keikka todisti, ja vahvasti, tälläkin kerralla, että miehen vahvasti souliin päin kallellaan oleva blues - tai bluesiin kallistuva soul, miten vaan - on täyttä tavaraa. Erinomaisena huuliharpistina ja vahvaäänisenä ja eläytymiskykyisenä laulajana Tad nosti musiikin intensiteetin toistuvasti niin huikealle tasolle, että enempää ei olisi voinut pyytää krantuinkaan juurimehun nautiskelija.

Myöskään Frostbites ei laskenut illan musiikillista tasoa millään lailla, päinvastoin. Jaska ja Juppo pitivät hienostuneen vähäeleisesti huolta siitä, että rytmi oli kohdallaan, eikä svengin aliannostus päässyt vaivaamaan. Mitä sitten tulee Jonnen kitarointiin, niin sehän oli mannaa suoraan taivaasta. Tadin mukavan anteliaasti jakamissa sooloissa Jonne näytti, että miten se kitara voikaan soida, kun asialla on alansa huippumies. Myös säestysosuuksissa Jonne väritti musiikkia taidolla ja erehtymättömällä tyylillä.

Kaikkinensa ilta Kulttuuriravintola Kivessä oli hienojen sävellysten, huippumuusikoiden ja Down Home Kiven ainutlaatuisen tunnelman hedelmällinen kolmiyhteys, josta viimeisenkin paikan salista täyttänyt yleisö nautti täydellä sydämellä. Sata ja yksi jänistä!

Thank you very very much Tad, hope to see you soon again, take care! Iso käsi Jonne, Juppo ja Jaska. Kiitokset myös Savisaaren Simolle erinomaisesta miksauksesta, Mäkisen Jukalle ja Bluesloverseille järjestämisesta ja tietysti Heidille ja kaikille muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta, kiitos!

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Steve James Down Home Kivessä 31.10.2019

Down Home Kivestä puhuttaessa yksi sen parhaita puolia on se, että se on tutustuttanut monet pirkanmaalaiset juurimusiikin ystävät, itseni mukaan lukien, moniin sellaisiin artisteihin, jotka ilman tätä bluesklubia olisivat jääneet kenties ikuisesti tuntemattomiksi. Yksi näistä Kiven lavalla itsensä täällä läpilyöneistä on yhdysvaltalainen Steve James. Kun hän viisi vuotta sitten lokakuussa 2014 nousi Down Home Kiven yleisön eteen, veikkaan että vähintään puolet kuulijoista, itseni taas mukaan lukien, sai ensikontaktin mieheen ja hänen musiikkiinsa. New Yorkissa syntynyt, Texasissa suurimman osan elämästään viettänyt ja nyt Seattleen kotiutunut kitaristi/laulaja/lauluntekijä nauttii niin sanotuissa diggaripiireissä erittäin suurta kunnioitusta ja jokainen, joka on häneen keikoilla tai edes levyiltä tutustunut, ymmärtää varsin hyvin miksi näin on.

Steve, sen lisäksi että on erinomainen kitaristi, mandoliinin soittaja ja laulaja, osaa myös viihdyttää yleisöään laulujen välillä. Tämä keikoilla erittäin tärkeä taito saattaa näyttää ja kuulostaa vain tavalliselta jutustelemiselta, mutta on itse asiassa aivan oleellinen osa hyvää keikkakokemusta. Steven mielenkiintoiset tarinat kokemuksistaan musiikin ihmeellisessä maailmassa sitoivat laulut hienosti toisiinsa ja loivat illasta muistettavan  kokonaisuuden. Tämä taito tuntuu muuten olevan monilla yhdysvaltalaisilla muusikoilla aivan omalla tasollaan. Ne, jotka ovat onnekseen päässeet kuulemaan elävänä muiden muassa Bob Brozmania ja Blind Boy Paxtonia, esimerkiksi Down Home Kivessä, tietävät tasan tarkkaan mitä tarkoitan.

Steve esitti illan kuluessa sekä omaa tuotantoaan että lainoja artisteilta, jotka eivät ole niitä kaikkein eniten esillä olevia juurimusiikin tekijöitä. Esimerkiksi, ilmeisesti Steven settiin vakiona kuuluva, Henry Worralin instrumentaali Spanish Fandango soi yhtä komeasti kuin viisi vuotta sitten. Steven viimeisin levy, viime vuonna ilmestynyt Blues and Folk Songs Volume 1, oli vahvasti edustettuna keikalla ja kyllä kuulosti hyvältä. Hyvää tulevaisuudelle lupaa myös tuo järjestysnumero 1. Lisää herkkua lienee siis tulossa ja mikäs sen mukavampaa. Tuon levyn nimi muuten kuvaa erinomaisesti Steven musiikillista repertuaaria. Ei pelkästään bluesia, vaan kaikkea mahdollista hienoa ja historiallisesti tärkeää juurevaa meininkiä. Jos joku haluaa tietää, että mitä se paljon mainostettu Americana-musiikki oikein on, niin Steven musiikki on hyvinkin tyhjentävä vastaus.

Kiven ilta oli sanalla sanoen juurimusiikin juhlaa, jossa Steven resonaattorikitara ja -mandoliini soivat kadehdittavalla tyylikkyydellä ja taidolla, verevät laulut kertoivat verrattoman värikkäitä tarinoita vahvalla intensiteetillä ja kirsikkana kakun päällä Steven huikeat tarinat, jotka olivat aivan oma ohjelmanumeronsa luonnikkuudessaan ja viihdyttävyydessään. Sata ja yksi jänistä!

Big, Big hand Steve, it was amazing, thank you! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle, joka oman keikkansa vuoksi ei valitettavasti päässyt mukaan Kiveen tällä kertaa, ja Bluesloverseille järjestämisestä, Savisaaren Simolle äänestä ja Heidille, Lasselle ja muille Kiven ihanille työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Mean Town Blues

Seattle Blues

Snake Doctor (How You Want It Done?)

Way Out On the Desert

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com