Ihminen on addiktoituva eläin. Me
kaikki olemme riippuvaisia monestakin asiasta elämässämme. Ja jos
joku väittää toisin, hän on - totta puhuessaankin - riippuvainen
ainakin riippumattomuudestaan ja täten valehtelee - tahtoen tai
tahtomattaan - tottakin puhuessaan. Minä olen riippuvainen hyvin
monesta asiasta ja aineesta. Aineet sikseen - ne eivät kuitenkaan
sisällä laittomia nautintoja, jollei nyt sitten nykyään
lihatuotteita sellaisina jo pidetä - , sillä aineettomia
addiktioita riittää niitäkin joka lähtöön. Yksi suurimmista on
musiikki ja erityisesti sen kokeminen elävänä
konserttitilanteessa. Ja näin näppärästi päästäänkin tämän
kirjoitelman varsinaiseen aiheeseen eli Down Home Kiven syksyn
kuudenteen kokoontumiseen Kulttuuriravintola Kivessä.
Kuubassa syntynyt ja Kanadassa
varttunut Carlos del Junco on maailmanluokan huuliharpun soittaja ja
siten onkin melkeinpä käsittämätöntä, että hän on viimeisen
kymmenen vuoden aikana vieraillut Suomessa ja sitä myöten myös
Tampereella useaan otteeseen. Koska ihmistä vanhemmiten alkaa
vaivata aina jonkin asteinen muistin heikentyminen, en ole ihan
varma, mutta ainakin kolme kertaa olen miehen soitosta saanut
aikaisemminkin nauttia Down Home -iltamissa, kaksi kertaa Kivessä ja
kerran jo lopetetussa Sputnik-ravintolassa, jossa Down Home toimi
Kivi-pakolaisuutensa aikana yhden kevätkauden ajan. Ja nähtiinpä
mies myös YO-talon lavalla Bluesloversien Louisiana Gumbo -jameissa
vuonna 2008.
Viime viikon torstaina del Juncoa
säesti Kivessä täsmälleen sama yhtye kuin vuosina 2008 ja 2009
eli Tommi Laine kitara, Ville Rauhala kontrabasso ja Juppo Paavola
rummut. Myös vuoden 2011 keikalla Sputnikissa olivat Tommi ja Juppo
mukana, mutta silloin basson varressa oli Jaska Prepula.
Tämän toistuvuuden mielessä pitäen
ei ollut mikään ihme, että yhteistyö illan maestron ja yhtyeen
välillä sujui ilman minkäänlaista kitkaa. Vaikutuksensa asiaan on
tietysti myös sillä, että kaikki mainitut muusikot kuuluvat
parhaaseen a-ryhmään ja osaavat ja ymmärtävät juurevan musiikin
kuviot suvereenilla vaivattomuudella.
Koska itselleni del Junco oli tuttu
edellisiltä kokemiltani keikoilta, eikä mitään totaalisen uutta
kuultu, olin jossain määrin kateellinen niille yleisön
edustajille, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan
mestarin maagiseen musisointiin. Nille kymmenelle pirkanmaalaiselle
henkilölle, jotka eivät ole olleet paikalla yhdessäkään
mainitsemistani neljästä konsertista, mutta kuitenkin tuntevat
mielenkiintoa, sanottakoon, että Carlos del Junco soittaa - ja
laulaakin aivan kohtuullisesti - juurimusiikkia hyvin laajalla
otteella. Blues, jazz ja rokkenrollaus kuuluvat kaikki miehen
repertuaariin ja vielä särpimeksi melkeinpä koko muunkin
amerikkalaisen rytmimusiikin vihanta ryytimaa. Tuo pieni ja
"vaatimaton" soitin, jollainen löytynee jokaiselta jostain
komeron hyllyltä, on taitajan käsissä melkoinen musiikin
runsaudensarvi. Ja sellainen taitaja Carlos del Junco totta tosiaan
on. Tästä torstain konsertti oli jälleen kerran elävä esimerkki.
Erilaiset huuliharput suorastaan heräsivät henkiin del Juncon
käsittelyssä, eikä svengistä todellakaan ollut puutetta. Jos olit
paikalla, tiedät mistä puhun ja jos taas et, niin omapa on
vahinkosi. Tosin tupa oli täysi - jo kolmansissa peräkkäisissä
iltamissa, hyvä me - joten saamattomuudesta tai hitauden vuoksi pois
jääneiden kannattaa ottaa opiksi ja varata tulevaisuudessa lippunsa
ajoissa. Hieno ilta hienon musiikin ja hienojen muusikoiden seurassa
Down Home Kivessä taas kerran.
Thank you very much Carlos, it was a
great evening again! Kiitokset ansaitsevat myös Savisaaren Simo
oivallisesta miksauksesta, Mäkisen Jukka ja Blueslovers
järjestämisestä ja tietysti Heidi ja muut Kiven mainiot ihmiset
huollosta ja huolenpidosta.
Niin muuten, meinasinpa unohtaa. Illan
aikana julkistettiin myös allekirjoittaneen "Bluesia Kiven
Sisässä - Down Home Kivi 10 Vuotta" -valokuvakirja.
110-sivuisen, mitoiltaan 28cm x 28 cm, kirjan on kustantanut
Blueslovers ry. ja siinä on mukana 50 Down Home Kiven konserttia
siten, että kustakin keikasta on aukeamallinen kuvia ja tekstinä
pieni ote aikoinaan keikasta kirjoittamastani blogista. Kirjasta on
otettu kohtuullisen pieni painos, joten jos olet kiinnostunut, ei
kannata lykätä hankintaa liian pitkään, sillä uutta painosta ei
ainakaan näillä näkymin tulla ottamaan. Kirjaa myydään kaikissa
Down Home Kivi -illoissa ja muissa Blueslovers ry:n tilaisuuksissa ja
sitä voi tilata myös Bluesloversien sivuilta.
Ja vielä yksi juttu. Ensi torstaina on jo kymmenennen kerran suuren juhlan paikka Down Home Kivessä. Vuorossa on nimittäin tämän vuoden Jemma-gaala, jossa jo siis kymmenentenä perättäisenä vuotena Blueslovers ry. luovuttaa merkittävälle suomalaiselle juurimusiikin parissa toimineelle henkilölle ainutlaatuisen Nevski Nevalaisen käsityönä tekemän taidepuukon. Aikaisempina vuosina palkinnon ovat pokanneet Wentus Blues Band (Robban Hagnäs), Esa Kuloniemi, Pepe Ahlqvist, Hessu Heinonen, Jo´ Buddy, Ville Leppänen, Marjo Leinonen, Tomi Leino ja Waldemar Wallenius. Kenen vuoro on nyt tulla valituksi Blueslovers Hall of Fameen? Sen saat tietää tulemalla seuraamaan palkintogaalaa paikan päälle.
Musiikista vastaa Helge Tallqvist & Loose Screws ja luvassa on sitä aitoa ja ehtaa bluesia 50-luvun tyyliin Chicagosta ja Länsirannikolta. Shot of Blues, be there or be square!
Musiikista vastaa Helge Tallqvist & Loose Screws ja luvassa on sitä aitoa ja ehtaa bluesia 50-luvun tyyliin Chicagosta ja Länsirannikolta. Shot of Blues, be there or be square!
Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com