Vuosi 2019 on nyt sitten finaalissa ja
sen myötä myös Down Home Kiven syyslukukausi on saatu päätökseen.
Viimeiset iltamat vietettiin otsikolla "Triple Trouble Night"
. Viime hetken logistisen ongelman vuoksi yksi ennakkoon luvatuista
esiintyjistä joutui perumaan keikkansa ja niinpä klubin perustaja
ja kantava voima Jukka Mäkinen toimi vikaeeraajana ja heitti lyhyen
setin illan aloitukseksi.
Vain runsaan varttitunnin kestäneessä
osuudessaan Jukka esitti muutaman juuriklassikon akustisesti hänelle
niin ominaisella tyylillä ja taidolla ja viimeisessä kappaleessa
lavalle nousi myös Jukan vaimo Jamie ja lauloi itsensä, tapansa
mukaan, yleisön sydämiin. Hirveän mielelläni olisin Jukkaa ja
Jamieta kuunnellut pitempäänkin, mutta aikataulu painoi päälle ja
minkäs sille sitten teit.
Toisena lavan otti haltuunsa nuoren
polven yhtye Jykä Blues Project, Jykä Lindblad kitarat, huuliharppu
ja laulu, Tuomas Piirainen kitara, Sami Listenmaa rummut, Jari Eerola
basso ja Taru Lindblad laulu. Vuonna 2016 alkusysäyksensä saanut
yhtye on lyhyen elonsa aikana muuntautunut monesti ja moneksi ja
hioutuminen lienee edelleen käynnissä.
Kiven keikalla bändi sai yleisön
mukaansa ihan mukavasti monipuolisella setillään. Jotkin jutut
kaipaavat kuitenkin edelleen kehittämistä. Bändin nokkamies Jykän
soitto, laulu ja esiintyminen yleensäkin oli rouheaa ja itsevarmaa
kuten lavalla pitääkin olla, mutta yhtyeen muita jäseniä tuntui
vaivaavan lievä arkuus soittamisensa kanssa. Tuollainen ongelma on
tavallinen vähän kokemusta omaavilla soittajilla ja kokoonpanoilla
ja katoaa tietenkin ajan mittaan ja epäilemättä jonakin päivänä
lavalla nähdään Jykä Blues Project, joka ei pyytele yleisöltä
anteeksi olemassaoloaan. Toinen juttu, joka kaipaisi kohennusta, on
kappaleiden lopetus. Nyt monet niistä ikäänkuin hiipuivat selkeän
lopettamisen sijaan.
Mukavaa oli kuulla bändin (Jykän?)
omia kappaleita, joissa vanha ja uusi musiikki löivät kättä
hedelmällisessä hengessä. Bändin kannattaisikin ehkä
tulevaisuudessa keskittyä vielä enemmän omaan tuotantoon ja jättää
ne tuhannesti kuullut standardit pois ohjelmistostaan.
On hienoa - ja paikalliselle
juurimusiikille elintärkeää - kuulla ja nähdä Down Home Kivessä
esiintymässä myös nuoren polven muusikoita jo paikkansa bluesväen
sydämissä lunastaneiden vanhojen kettujen lisäksi ja epäilemättä
tästäkin porukasta tässä tai jossain toisessa muodossa kuullaan
tulevaisuudessakin ja se on hyvä juttu se.
Illan ja koko syyskauden pisti sitten
pakettiin Eeva Äärelä Band, Eeva Äärelä kitarat ja laulu, Harri
Louhensuo kitara, Leevi Leppänen rummut ja Iiro Kautto basso. Yhtye
oli itselleni ennestään täysin tuntematon ja niin se tuntui olevan
monelle muullekin paikalla olleelle bluesin rakastajalle. Ei ole
enää, ei todellakaan! Tommy Mobergia lainannutta miksaaja Simo
Savisaarta lainatakseni, Jumalauta!
Leevi ja Iiro ovat tuttuja monestakin
kokoonpanosta vuosien varrelta ja heidän soittonsa on ajasta,
paikasta ja seurasta huolimatta ollut aina täyden kympin arvoista ja
niinhän se oli tälläkin kerralla. Homma toimi sataprosenttisella
tarkkuudella ja mikä tärkeintä, rytmi eli ja hengitti niin kuin se
vain parhaiden muusikoiden soittamana tekee.
Mitä sitten tulee Eevaan ja Harriin
kitaroidensa kanssa, niin parhaan kiteytyksen loihe lausumaan taas
Simo pulpettinsa takaa, loistava ja uskomattoman loistava! Eipä
tuohon ole paljon lisättävää. Kun vielä Eeva osoittautui aivan
hemmetin kovaksi laulajaksi, niin ääneltään kuin
tekniikaltaankin, ei enempää olisi voinut toivoa. Kun bändin setti
vielä koostui lähes yksinomaan originaalista materiaalista (josta
käsittääkseni vastaa Eeva?) ja olipahan sanalla sanoen tosi
komeita kappaleita. Niin bluesit, funkit kuin kantrihenkisemmätkin
vedot olivat täyttä asiaa. Setissä oli myös muutama
suomenkielinen blues ja hienostihan nekin toimivat. En tiedä sitten,
onko se tuo kieli vai mikä, mutta varsinkin Ajan kysymys vain ja
Blues ei anna rauhaa -kappaleet toivat elävästi mieleen kokonaan
suomenkieliseen bluesiin keskittyvän Blues Funnel -yhtyeen. Ja
kyllä, kyllä suomeksikin voi tehdä uskottavaa bluesia, MOT.
Eeva Äärelä Band on pirun kova
yhtye ja soitti pirun kovan setin, sata jänistä! Pian uudestaan
Kiveen jookosta joo!
Kiitos ja kumarrus kaikille
esiintyjille. Illasta ja koko syksystä iso kiitos myös Simo
Savisaarelle miksauspöydän taakse, Jukalle ja Blueslovers ry:lle
järjestämisestä ja tietysti Heidille ja koko Kiven mahtavalle
porukalle huollosta ja huolenpidosta ja koko hommaa ylläpitävälle, bluesia rakastavalle, yleisölle, see ya'
Videot:
Jukka ja Jamie Mäkinen
Eeva Äärelä Band
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com