torstai 12. joulukuuta 2019

Faarao Pirttikangas & Nubialaiset ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 5.12.2019


Kun juuri toiselle kymmenelle yltäneenä vietin kesääni tätini luona Alavuden Sydänmaalla, piirtyi mieleeni lähtemättömänä muistona Yleisradion Rinnakkaisohjelmalla pyörinyt Lista-ohjelma, jota kuunneltiin aina sunnuntaisin. Erityisen muistijäljen jätti Listan ykkössijaa yli 90 [sic] viikon ajan hallinnut Aikamiesten Iltatuulen viesti. Musiikillisesti tämä listahirmu ei toki, sen paremmin silloin kuin nytkään, ole löytänyt itsestäni otollista maaperää, mutta se, että jotkut - ja ilmeisesti aika monetkin - jaksoivat yhtä esittäjää ja kappaletta diggailla näinkin kauan putkeen, hämmästytti nuorta poikaa kovasti ja loi yhden pysyvistä muistoista pitkästä ja helteisestä, tietysti, kesästä tien päässä keskellä metsää maalaisserkkujen seurassa.
Sittemmin olen itsekin jäänyt monen moniin musiikillisiin loukkuihin, sekä kappaleisiin että niiden esittäjiin ja todennäköisesti loppuiäkseni.

Tähän lapsuusmuisteloon antoi aiheen viime torstainen Down Home Kivi ja siellä Kulttuuriravintolan lavan haltuunsa ottanut yhtye nimeltään Faarao Pirttikangas & Nubialaiset, Faarao Pirttikangas kitara ja laulu, Pentti Dassum basso ja taustalaulu, Kusti Vuorinen harmonikka, itse tehty ksylofoni, bongorummut ja taustalaulu, Inari Ruonamaa saksofonit, rytmisoittimet ja taustalaulu, Lassi Piironen vetopasuuna, rytmisoittimet ja taustalaulu, Konsta Eskelinen viulu (onko Stroh-viulu jäänyt eläkkeelle?) ja taustalaulu ja Niko Taskinen rummut ja taustalaulu.
Olen nähnyt tämän porukan lukuisia kertoja ja vielä useammin olen päässyt nautiskelemaan Faaraon musiikista hänen monissa muissa yhtyeissään, duoissaan ja soolokeikoilla. Huomionarvoiseksi asian tekee se, että huolimatta kaikista keikoista ja kymmenistä tunneista miehen levytetyn materiaalin parissa, Faaraon musiikki on aina yhtä tuoreenoloista ja tuttuakin tutummat kappaleet saavat varpaat kipristymään villasukissa ja silmät siristymään musiikin tuottamasta äärimmäisestä nautinnosta. Ehkäpä Iltatuulen viesti antoi monille saman tunteen 60-luvun lopulla, ehkä niin.

Edellä kirjoitetusta nokkelampi lukijani voikin oitis päätellä, että Down Home Kivi oli kohdaltani puhdasta nautintoa. Se ei toki ole ollenkaan harvinaista tästä juurimusiikkiklubista puhuttaessa, mutta jotenkin tämä seitsikko on aina asia erikseen, kuten paikalla olleet bluesin rakastajat voivat taatusti todistaa. Faarao ja Nubialaiset ovat luoneet aivan omannäköisensä fuusion suurin piirtein kaikesta, mitä musiikkikulttuurilla on tarjolla. Toista tällaista yhtyettä ei ole! Blues, soul, gospel, cajun & zydeco, perinteinen ja vapaa jazz, kansanmusiikki ympäri maailmaa, rock ja mitä vielä ovat pyörineet Faaraon ja kumppaneiden hullussa sävelmyllyssä kierroksen toisensa jälkeen ja ulos on virrannut todellista far out -kamaa. Huikea, siis HUIKEA bändi ja samalla mainesanalla luonnehtisin myös keikkaa, enemmän kuin sata ja yksi jänistä!


Down Home Kiven anti ei tällä kertaa jäänyt elävään musiikkiin, vaikka sekin olisi riittänyt paremmin kuin hyvin.
Juhlassa jaettiin myös vuoden 2019 Jemma-palkinto eli Blueslovers-yhdistyksen jo vuodesta 2008 asti vuosittain myöntämä kunniapalkinto henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan erityisellä tavalla edistänyt juurimusiikin asiaa. Kahdestoista Jemma, perinteen mukaisesti Ari Nevski Nevalaisen upea käsin tehty taidepuukko, luovutettiin toimittaja/kääntäjä Jussi Niemelle. Jussin palkitseminen oli vain ajan kysymys. Niin suuren ja arvokkaan, ja edelleen jatkuvan, työn on Jussi tehnyt juurevan musiikin esiintuojana jo alkuperäisen Musa-lehden, sen seuraajan Soundin ja muidenkin lehtien palstoilla, puhumattakaan miehen lukuisista kirjakäännöksistä. Puoli vuosisataa suomalaisten musiikin rakastajien palveluksessa ei ole ihan vähän, hattu päästä!

Paitövei, Bluesministerin seuraava lähetys on omistettu Jussille. Mies on itse studiossa ministerin haastateltavana ja ohjelmassa soi hänen valitsemansa musiikki. Paitövei 2, joulu lähestyy ja Jussin uusi kirja, Aviadorin kustantama Kootut Naamakirjat Vol. 1 Remix, ei ole lainkaan hassumpi valinta lahjaksi musiikkia harrastavalle lähimmäiselle.


Kiitos Faarao ja Nubialaiset ja kiitos Jussi. Hatun nosto myös Savisaaren Simolle, jonka työ ei tällä kertaa ollut sieltä helpoimmasta päästä, hyvin meni. Kiitokset lisäksi Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä ja tietysti Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Blogissa vain osa kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.



















Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti