Yksi Down Home Kivi -bluesklubin miellyttävistä piirteistä esiintyjäpolitiikan suhteen on se, että se tarjoaa pirkanmaalaisille juurimehun ystäville sekä jo aikaisemmin herkullisiksi osoittautuneita kukon pyrstöjä että aivan uusia juomasekoituksia. Viime torstain cocktailmenu oli tästä vallan oivallinen esimerkki. Illan rytmiryhmä, Jaska Prepula bassossa ja Mikko Peltola rummuissa on vieraillut Kulttuuriravintola Kiven lavalla lukemattomia kertoja ja myös toinen illan yhdysvaltalaisista vieraista R.J. Mischo, huuliharput ja laulu, on tuttu Kiven yleisölle useilta keikoilta. Sen sijaan Pariisissa syntynyt, ja aiemmin nimellä Paris Slim tunnettu Franck Goldwasser, kitara ja laulu, oli ihka ensimmäistä kertaa Suomessa ja näin siis myös Down Home Kivessä. Illan suhteen allekirjoittaneella oli melkoisen suuret odotukset ja spoilerina voin jo nyt mainita, että en suinkaan pettynyt keikan musiikilliseen antiin ja tunnelmaan, pikemminkin päinvastoin.
Kahden eturivissä olevan muusikon esiintyminen samalla keikalla aiheuttaa monesti sen ikävän ilmiön, että toinen jää, syystä tai toisesta, selkeästi toisen varjoon. Tällä kertaa pelko moisesta ilmiöstä osoittautui turhaksi, sillä R.J. ja Franck jakoivat sopuisasti paikan parrasvaloissa ja yleisö pääsi nautiskelemaan tasapuolisesti sekä huimasta huuliharpputaituruudesta että yhtä hienosta kitaroinnista. Kun tämän lisäksi molemmat herrat, no R.J.:n osalta tämä oli tietysti tiedossa jo valmiiksi, hoitivat lauluosuutensa kiitettävällä A-tasolla sekä teknisesti että eläytymisenkin tasolla, ei parempaa olisi voinut vaatia. Sanomattakin lienee selvää, että Jaskan ja Mikon työskentely oli tutun virheetöntä ja tulvillaan vastustamatonta svengiä.
Kirsikkana kakun päällä kvartetin lavakemia oli silminnähden täydellistä ja kappaleiden välit täytti luonnollinen ja hyväntuulinen jutustelu niin soittajien välillä kuin lavalta yleisöllekin, jota oli muuten sivumennen sanottuna tuvan täydeltä ja tunnelma sen mukaista.
Noin kaksi tuntia kestänyt kahden setin keikka oli musiikkivalinnoiltaan mannaa perinteisten sinisävelten ystäville, sillä Kivi tulvehti alusta loppuun juuri sitä musiikkia, joka meille useimmille tulee mieleen sanasta blues ja hyvä niin. Bändi ja yleisö herkuttelivat sekä klassikoilla että R.J.:n ja Franckin hienoilla kappaleilla. Jos nyt jotain negatiivista pitäisi illasta esiin kaivaa, niin amerikkalaisvieraat olisivat mieluusti saaneet tuoda enemmän levyjään kaupattavaksi. Nyt jäi liian moni nuolemaan näppejään.
Erinomaisen hieno ilta erinomaisen hienon musiikin ja erinomaisen hienojen ihmisten parissa. Lopuksi vielä illan ehdottomasti meritoituneimman yleisön jäsenen mielipide keikasta; "... ilta oli yksi kaikkien aikojen parhaita." Tuohon ei ole mitään lisäämistä.
Thank you very much R.J., Franck, Jaska and Mikko (and Elsa), great gig and it was very nice to see you.
Miksaus oli oivallinen, mistä kiitokset pöydän taakse. Kiiton ja kumarrus myös Mäkisen Jukalle ja BluesLoversin puuhaajille järjestämisestä ja kuten aina ja iankaiken, Heidille, Teemulle ja kaikille muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.